Vuosi 2008

Jäistä lunta,
märkiä lehtiä.

Askelet,
ritinää muistista.

Tiaiset valosta:
tii-ty, tii-ty. tii-ty, tii-ty.

Tänään meille
sinitaivas.

Pilvet, miten
ja minne tahtovat.

Yllä sotkain,
koskeloin.

Vuosiprojektini on päättynyt. Tarkoitukseni oli kirjoittaa joka päivä jotain säästä tai luonnosta. Tehtävä osoittautui yllättävän hankalaksi. Vietän suurimman osan päivästä töissä tai kotona, ylipäänsä sisätiloissa, eikä aikaa ja tilaisuutta säännölliseen luonnonhavaintojen tekemiseen jää kovinkaan paljon. Yllä oleva merkintä on päivätty 26. tammikuuta ja se on ainoa, jonka kirjoitin runomuotoon. Valtaosa päivittäisistä merkinnöistäni kuulosti aika apealta. Seuraavassa viikon pätkä joulukuulta:

Tihkua.

Vähän lunta, mutta vain vähän.

Kuivaa, harmaata.

Kuivaa, kylmää, harmaata.

Pimeää, kylmää, harmaata.

Leuto, tuuleton päivä. Hiukan valoa iltapäivällä ennen auringonlaskua.

Ohut jääpeite Laajalahdella.

Muuan kesäkuinen viikko ei ollut juurikaan hääppöisempi:

Sää heilahtelee.

Epävakaista. Illalla tervapääskyt lentelevät pilvettömällä taivaalla.

Helteistä.

Sää heittelehtii.

Vihdoin hellettä!

Ei niin lämmintä kuin eilen.

Lämmintä ja puolipilvistä.

No niin, ei siis mitään suurta kirjallisuutta. Mutta tulipahan kuitenkin tehtyä.

Julkaisen vielä luettelon käyttämistäni asiasanoista:

e-haaga (366)
pasila (210)
munkkivuori (132)
munkkiniemi (114)
rain (88)
keskusta (57)
winds (54)
warm (46)
clouds (44)
birds (38)
sunny (36)
sunshine (36)
snow (34)
tapiola (32)
cold (31)
töölö (31)
trees (29)
meilahti (22)
unsettled (21)
fall (19)
kallio (19)
dark (18)
hot (18)
pitäjänmäki (18)
flowers (14)
lauttasaari (13)
light (12)
sky (12)
cool (10)
sleet (10)
spring (10)
töölönlahti (10)
herttoniemi (9)
leppävaara (9)
siuntio (9)
kela (8)
moon (8)
slosh (8)
sunlight (8)
ice (7)
sea (7)
fog (6)
kaivopuisto (6)
below zero celsius (5)
drizzle (5)
espoo (5)
humidity (5)
storm (5)
sun (5)
dust (4)
hakaniemi (4)
itäkeskus (4)
pikku huopalahti (4)
blizzard (3)
blooms (3)
lightning (3)
overcast (3)
seurasaari (3)
stars (3)
summer (3)
thunder (3)
turku (3)
wet (3)
blackbirds (2)
blue skies (2)
eira (2)
fair (2)
fallkulla (2)
frost (2)
hietaniemi (2)
insects (2)
kamppi (2)
karvasmäki (2)
kirkkonummi (2)
kuopio (2)
lentoasema (2)
malmi (2)
myyrmäki (2)
nilsiä (2)
parks (2)
punavuori (2)
scents (2)
tampere (2)
varisto (2)
vuosaari (2)
westend (2)
air (1)
alppiharju (1)
alppila (1)
alppipuisto (1)
ants (1)
bees (1)
fruits (1)
hanasaari (1)
hausjärvi (1)
haze (1)
hiidenvesi (1)
itä-pasila (1)
kannelmäki (1)
karjalohja (1)
korkeasaari (1)
koskela (1)
kruununhaka (1)
kumpula (1)
luukki (1)
långvik (1)
marjat (1)
masala (1)
maunula (1)
maununneva (1)
mietoinen (1)
myllypuro (1)
nights (1)
nuuksio (1)
oitti (1)
otaniemi (1)
picnic (1)
pollen (1)
puotila (1)
puut (1)
ruoholahti (1)
solstice (1)
solvalla (1)
squirrels (1)
tarvaspää (1)
tokoinranta (1)
vallila (1)
vantaa (1)
voolahti (1)
winter (1)

Mitä luettelo kertoo? Ensinnäkin sen, että olin joka päivä kotona Etelä-Haagassa. Matkustin hyvin vähän, enkä viettänyt kertaakaan kahta tai useampaa perättäistä yötä poissa kotoa. Jos heräsin muualla, olin taas illalla kotona; ja jos menin nukkumaan toisaalla, olin vastaavasti herännyt aamulla omasta sängystäni.

Ulkomailla en käynyt kertaakaan. Kotimaassa liikuin pääasiassa pääkaupunkiseudulla. Turussa vierailin kahdesti, jälkimmäisellä kerralla yön yli. Yksi päivämatka suuntautui Turun liepeille Saaren kartanoon. Tampereella kävin kerran, kahden päivän ja yhden yön reissulla. Kuopioon ajoin kerran junalla; kerran Kuopion taakse Nilsiään omalla autolla.

Työpaikkani sijaitsee Länsi-Pasilassa, mikä näkyy myös merkintöjen määrässä. Se, että mainintoja on kuukauden sairaslomasta huolimatta yli kaksisataa, selittyy pääasiassa sillä, että kävin työpaikalla toisinaan myös viikonloppuna. Toisaalta pistäydyin muutaman kerran myös muualla Pasilassa.

Munkkivuoressa kävin kaupassa, Munkkiniemessä istuin kahvilassa tai kävin päiväkävelyllä. Tapiolassa tein ostoksia lähes viikoittain. Keskustassa kävin keskimäärin kerran viikossa; toisaalta olen tehnyt eron myös eri kaupunginosien kuten Punavuoren, Kallion tai Töölön suhteen.

Sadepäiviä kertyi keskimäärin kaksi viikkoa kohden. Aina tosin ei ollut helppoa tehdä eroa sateen, tihkusateen, räntäsateen tai lumentulon välillä. Lämmintä tai kuumaa oli 64 päivänä. Ukkosta ja salamointia esiintyi kolme kertaa. Tuuleen, pilviin, lintuihin, puihin ja kukkasiin tuli myös kiinnitettyä huomiota. Muurahaiset huomasin kerran.

Mitä vielä? Itse kukin varmaan huomasi tämänkin vuoden mittaan, että jotakin on luonnon ja sään suhteen tapahtumassa. Mutta miten muutos ilmenee ja ennen kaikkea, miten nuo muutoksen merkit voidaan kirjata merkitsevällä tavalla? Siihen en löytänyt vastausta.

Näin kävi. Ensi vuonna katson televisiota.

Asetelmia 28

ovenkahva yölamppu hammas luu

patsas kengännauhat kynttilä puhelin

astiasto kaukosäädin

lakana appelsiinimehu kello minuuttiviisari tietokone karhuntalja viidakkoveitsi pyyheliina


Santtu Puukka

Televisioharjoitelma

Laitakaupungin valot

Kaupungilla sininen yö. Mies asettaa avainnipun pöydälle. Seinällä roikkuu vaahtosammutin. Vetoketjun ääni. Naisella on vanhanaikainen kampaus.

Sohvalla punavalkoruudullinen tyyny. Seinällä roikkuu miehen puku. Viereisellä pöydällä putkiradio.

Mies käärii sätkän. Nainen tilaa kahvin. Ikkunoista tuleva valo heijastuu pöydän pinnasta. Varjoja, joiden lähdettä ei tiedä. Naisen puserossa on lämpimän punaiset kaulukset. Nainen hymyilee lempeästi. Naulakossa ei roiku mitään. Miehet virnistelevät. Apean näköinen koira.

Kaapin ovessa on peili, seinustalla pinnatuoli. Mies imuroi autonsa. Joku tupakoi elokuvateatterissa. Kankaalta kuuluu kirkunaa. Ravintolan nimi lukee ikkunassa väärinpäin. Varjoa ihmisten kasvoilla. Lierihattuinen mies seisoo selin. Toinen mies kädet puuskassa. Mies mustassa t-paidassa soittaa kitaralla soolon.

Autossa, joka on punainen, on pitkä piiska. Nainen antaa suukon miehen poskelle ja pyytää soittamaan.

Mies pyytää sitruunasoodan. Naisella on totinen ilme. Valot ikkunassa sammuvat.

Musta auto ajaa satamaan. Nainen nousee kyytiin. Miehellä on raidallinen solmio. Naisen kaulassa on pilkullinen huivi. On vaalea kesäyö.

Harmaahiuksinen mies pitelee silmälaseja toisessa kädessään. Hän ojentaa paperit.

Kuuluu muutama tahti Puccinia. Lasin takana näkyy koruja. Asunnossa on suuret näköalaikkunat, joista avautuu näkymä yli kaupungin. Naisen lasissa on tummaa juomaa. Hän pudottaa taitetun paperilapun lasipöydälle. Musta nahkanojatuoli.

Mies asettaa lautasen. Pöydällä on kaksi punaista neilikkaa. Ovikello soi. Mies tarjoaa naiselle juotavaa. Naisella on isot korvakorut. Mies avaa pullon kierrekorkin. Levysoitin pyörii. Sohvassa on timanttikuvio. Kesäinen aamu valkenee vaaleanpunaisena.

Sininen tuhkakuppi. Punainen seinä. Lasiset ovet.

Puccini palaa. Mies nukahtaa autoon.

Mies kerää koruja mustat hansikkaat kädessä.

Miehet keskustelevat vakavan näköisinä. Seinällä on varjoja ja valoläikkiä. Mies kävelee pimeän pihan poikki.

Mies kerää ostoksensa muovikassiin. Oven päällä lukee L. Mies tiskaa. Ovikello soi. Nainen tulee sisään ja istuu sohvalle. Mies kuivaa lautasta. Nainen lähtee. Auto on musta.

Mies käärii sätkän. Ukkonen jyrähtää. Poliisi laittaa miehelle käsiraudat. Oikeustalon tyhjä pihamaa. Miehellä on siniset silmät.

Mies jakaa kortteja. Matalissa laseissa on ruskeaa juomaa. Nainen imuroi. Mies laittaa rahat taskuunsa.

Vankilan muurit. Miehiä kävelee vankilan pihalla. Mustissa asuissa ohuet punaiset raidat.

Mies tupakoi sängyllä maaten, tuhkakuppina punainen lautanen.

Syksyn lehtiä. Naisella lasissa punaista limonadia. Baarin nimi on Alku.

Mies saa kirjeen vankilaan. Hän repii sen palasiksi. Hän luuttuaa vihreää lattiaa.

Lunta vankilan katoilla. Valkovuokkoja. Linnut visertävät. Vankeja tupakalla auringon lämmittämällä seinustalla.

Sininen bussi. Keltainen kauhakuormaaja. Mies tilaa pienen kahvin. Radio soittaa tangoa. Pöydällä vihreässä pullossa punainen neilikka. Mies sekoittaa kahvia. Juo. ”Ei saavu koskaan hän.”

Huoneessa on punaiset verhot.

Mies kävelee ratakiskoilla. Kokki laittaa ruokaa. Miehellä on paperi kädessä. Kierreportaat.

Mies tiskaa ja latoo lautasia keltaiseen muovikoriin. Miehellä on muovikassi kädessä. Seinässä on pankkiautomaatti. Miehen varjo näkyy seinällä kun hän nousee portaita.

Kolme miestä iskee korttia. Punapaitainen mies istuu sängyllä. Lamppu on sininen.

Puccini soi. Miehet katselevat toisiaan mitään puhumatta.

Mies istuu jakkaralla ja teroittaa veistä posliinimukin pohjaa vasten.

Musta auto pysähtyy. Tajuton mies heitetään autosta ulos. Hiekkaa isoissa kasoissa. Mies nojaa telaketjuun. Poika vie koiran pois. Miehen suusta valuu verta. Mies ja nainen tarttuvat toisiaan kädestä.


PS. Katsoin Aki Kaurismäen elokuvan Laitakaupungin valot televisiosta ja kirjasin näkemääni sitä mukaa kuin näin jotain mielenkiintoista. Kyseessä on siis harjoitus muutaman päivän päästä käynnistyvää uutta vuosiprojektiani ajatellen.

En siis pyrkinyt kertomaan koko elokuvan tarinaa. Leikkelin näkemääni oman mieleni mukaan. En myöskään editoinut tekstiä sen kummemmin, kunhan tein yksi tai kaksi uutta kappalejakoa. Päiväyksen mukaan teksti on julkaistu kuusi minuuttia elokuvan päättymisen jälkeen.

Pari asiaa. Ensi kertaa puutuin myös kuulemaani. Tunnistin taustamusiikista Puccinin ja siteerasin myös kahvilassa kuullun tangon sanoja. Näitä täytyy miettiä. Toisaalta televisiosta "tulee" myös auditiivisia juttuja, eli miksen voisi noteerata niitäkin. Yhdessä kahvilakohtauksessa esiintyi tarjoilijana mies, jonka tunnen yksityisesti Brunona. Ajattelin kirjoittaa hänenkin nimensä näkyviin, mutta jätin tekemättä. Ehkei pitäisi. Minähän aion katsoa televisiota kuin todellisuutta ja jos tunnistan sieltä jonkun, miksen voisi nimetä häntä? Tunnen myös elokuvan ohjaajan Akin, mutta hän ei näy elokuvassa... Toisaalta hänen nimensä esiintyy lopputeksteissä, joten onhan sekin "totta", jotain mitä näen katsoessani televisiota. No, nämä juuri ovat niitä asioita, joiden vuoksi aion ryhtyä projektiini.

Asetelmia 27

pesäpallo

ruusuke villapaita hopealusikka kivi paperi

hammas

kone matto sukat onkivapa


Teemu Manninen

Asetelmia 26

avain

naula

paperi

pelilauta karhuntalja metallipala takki nappi kivi nappula peitto

valokuva hehkulamppu


Sanna Karlström

Be careful what you wish for

Joku googlasi sanan "isotissi" ja löysi tämän runoni vuoden takaa:

Tammikuinen tarina

Yön ääni on iso tissi ja toinen,
sateen suru kädellisten puserossa.

Pian kylpee lintu vesissä,
mutta tuulee orvokkeja merelle.

Vuosi lienee riittävän pitkä aika runon irrota tekijästään. Itselläni ei ole pienintäkään käsitystä tai muistikuvaa siitä, mistä runo on lähtenyt liikkeelle. Julkaisutiedoista (la klo 00:08) päätellen olen istunut yksin kotona ajatellen aistimaailman ihanuuksia. En moiti tekijää, enkä juuri runoakaan. Ei parannu maailma tällaisista, kunhan auttavat kuluttamaan ikuisuutta. Erityisesti pidän viimeisen rivin täytesanasta "mutta", joka lienee kerrankin löytänyt paikkansa.

Edit: Salaisuuksilla on tapana selvitä, niin tässäkin tapauksessa. Riitti, kun vilkaisin mitä olin kirjoittanut luontoa kuvailevaan vuosiprojektiini kyseisenä iltana:

Talitiainen piipittää yön pimeydessä. Heti perään toinen vastaa sille jostain kauempaa.

Englanniksi talitiainen on "great tit", siis "iso tissi", jos hiukan mukaillaan:

A great tit keeps calling in the middle of the night. Soon enough, a second tit answers.

Niin, että sellaista. Siis puhdas luontokuva, sydämen asialla. End of story.

Voi, jo toisen kerran muutaman päivän sisällä kiusaan ja hellin itseäni Puccinin La Bohèmella.

Leonardo, Tietäjien kumarrus

Asetelmia 25

munankuori muna meloni lääkemurskain luuranko radio tinasotilas pallo

revolveri sanakirja raha oluttilkka paperi kivi taikalamppu kultakolikko tuoppi

peilipallo

villalapanen ompeluneula luuranko lankakasa pommi

rulla pergamentti nenäliina

pistooli luoti luu peili lippu takki

kala

savuke lompakko savukerasia

orjantappura kellohame mukula kukka takki sipuli


Aki Salmela

Words for verification

messn

restim

molic

rostand

alinal

metampid

hutdris

suriedr

chigzat

sedin

natic

inater

eucoten

caltrai

stheat

lestene

raggoen

saglatio

hympa

byher

Puccinilla on sielua huuhtova vaikutus.

Minä olen runoilija,
hän on
runous

Kirjomani kukat vain
eivät tuoksu
miltään

Puccini: La Bohème

Kertokaa mielikseni

Mutta rikkaiden tavoin
tuhlailen rakkauslauluja

sainhan niistä korvaukseksi
suloisimman toivon.

Puccini: La Bohème

Asetelmia 24

arkku piiska savukkeenpätkä tuoppi kolikko

olut jäätelö amontilladopullo vodka

veitsi kiekko kivi lasi kirsikka

teurasämpäri savuke kukka

moottori polarisaatiokuva peili


Mikko Myllylahti

Niin kuin päivässä yö tai päivä yössä,
kohta olen yhtä tyhjän kanssa.

This / Not this

Tätä.
Tätä ei.
Tätä ei ole.
Tätä ei ole välttämättä.
Tätä ei ole välttämättä tarkoitettu.
Tätä ei ole välttämättä tarkoitettu luettavaksi.
Tätä ei ole välttämättä tarkoitettu luettavaksi runona.

Asetelmia 23

kynä pikkukivi luu


Juuli Niemi

Vuosiprojektiharjoitelma

Nainen kampaa toisen naisen hiuksia. Sivupöydällä pahvinen kahvimuki. Mies osoittaa toista kummankin käden etusormilla. Jälkimmäinen on pukeutunut mustaan. Heidän välissään on nainen avokaulaisessa puserossa. Edellinen puhuu leuka pystyssä.

Vanhempi harmaahiuksinen mies istuu pedikyyrin tuolissa ja kääntyy kastomaan vieressään istuvaa naista, jonka kynsiä manikyristi hoitaa. He lähettävät toisilleen lentosuukkoja käyttämättä käsiään.

Nainen istuu sängyllä ja hymyilee. Mies näyttää hämmästyneeltä. Nainenkin näyttää hämmästyneeltä.

Nainen on pukeutunut lyhyeen avokaulaiseen kimaltelevaan mekkoon. Hänellä on punaiset hiukset. Miehellä on tumma puku, valkoinen paita ja luunvärinen solmio.

Kaksi miestä juttelee keskenään samppanjalasit kädessä. Toisella on harmaa, toisella punertava solmio. Mies elehtii puhuessaan, vilkuilee ympäriinsä. Kolmas mies luunvärisine solmioineen liittyy heidän seuraansa.

Pikkumustaan pukeutuneella naisella on purppuranvärinen saali harteillaan. Kiiltävään, avonaiseen mekkoon pukeutuneen naisen luut törröttävät. Pöydällä on erivärisiä tulppaaneja. Mies luunvärisessä solmiossa hieraisee silmänurkkaansa.

Saaliin pukeutunut nainen kirjoittaa jotain kirjoitusalustaan kiinnitettyyn paperiin. Lyhyt, harmaatukkainen mies tempaa sen hänen kädestään ja nauraa. Nainen haukkuu häntä pätkäksi.

Osa miehistä on pukeutunut smokkiin. Jotkut heistä nauravat.

Ihmiset taputtavat. Saaliin pukeutunut nainen puhuu kimeällä äänellä.

Lyhytmekkoinen nainen nojaa baaritiskiin ja puhuu baarimikolle. Tämä kääntyy poispäin ja käynnistää koneen.

Water tied in a knot

John Olson muistuttaa runouden kokeellisesta perusluonteesta.

Be here now

"...that you can just read what's there and that will tell you everything you need to know about my work." – Ron Silliman

Asetelmia 22

piparkakkutalo veitsi

luu teräsvaijeri piirustus

veitsi resepti pähkinä vyö kello

piparkakku kynttilä kone kukka

ruuvi korkki paita housut sukat kamera


Tuomas Timonen

Vissi d'arte

Tjaa, jos et tavoita ystävääsi mailitse, tekstaritse tai kännyitse, mene oopperaan ja kappas, eikö hän kävelekin siellä vastaan. Maalaan toista ja ajattelen toista.

Asetelmia 21

mukulakivi kallo

pannu luu

votka-annos

hammas silmälasit harppu

kelmu pipetti

haulikko kello

kassakaappi asiakirja

torvi sapeli

katalogi kone

leili kiulu linssi

jauhosäkki kartta pistoke

alkupäähine

siima vaijeri luu

naru pasuuna kirves haarukka pata

liina

lamppu

haitari jousi matto

verkko muna sadetakki housut

saksofoni

valvontakamera

rumpu lippu viiri

kirves

luu

kontrabasso fagotti sarana kaalinpää lanttu kynä kallo kello naru köysi sähkökitara kello paperisilppu

viulu sello gamba trumpetti kellopeli rumpu

bassokello käpy pipo suksi kello jousi kallo suitsutusastia

hansikas nekku rintasokeri tupakka

hattu sateenvarjo luu

sulka naru kone

kravatti silmälasit

colt sulka lierihattu kello

peili kello kivi moottori päähine

pallo lintukivääri luuranko housut olkihattu huuliharppu

ruukku sadetakki saappaat golfpallo peili sanomalehti kravatti teepussi viiri serpentiini

harava veitsi kivi

kuulotorvi mikrofoni kuulokkeet kivi bumerangi

pallo

kirja

silmälasit kannukset näyttöpääte

fagotti kyltti kengät kruunu kahvikuppi aurinkolasit farkut tennarit

oboe fagotti

kenkä

monokkeli

köysi silkkiliivi hattarapäähine


Lassi Hyvärinen

Asetelmia 20

prisma

leipä

lasi avaaja viinitölkki viinipullo kolikko

kuutio

kristalli

timantti

höyhen

kivi


Harry Salmenniemi

Asetelmia 19

origami

rahapuu tv kierrekorkki kakkuvuoka naru

ehtoollisleipä omena

säteilymittari hammasratas savuke radio kieltotaulu kastelukannu

seimi rukousnauha muovihelmet radio aasinleuka hauenleuka

taikalaatikko poretabletti huilu pullonkorkkikukka-asetelma rattaat hedelmä tupakka

muovikassi kivi kuvaputki sanko sateenvarjo

kirja kaali hamppukassi ongenkoukku peltipurkki pilleri nahkahanskat


Ville-Juhani Sutinen

Asetelmia 18

sanomalehti

kolikko puhelin

kirje puhelin tietokone kello katukivi

kirje passikuva naula ratapölkky

laatikko

kirja pahvilaatikko

luoti

aikataulu veitsi haarukka uskontomainos


Timo Hännikäinen

Vuoden valiot

Hesarin kriitikot valitsivat vuoden parhaitten kirjojen listalle neljä (kotimaista) runoteosta. Mikäs siinä. Kaikki ovat mainintansa ansainneet, mutta jokin tässä jää kalvamaan, ilmeisimpänä Kari Aronpuron puuttuminen. Ja kaipa se on niin, että Lassi Hyvärinen ja Aki Salmela ovat saaneet luvan edustaa isompaa joukkoa nuoremman polven tekijöitä. Joka tapauksessa välipolven poissaolo merkitsee sitä, että kenttä on lopullisesti kääntynyt.

10:47:23 am
10:47:22 am

Asetelmia 17

robotti

pistin pallo luu shrapnelli

mukulakivi paperi

pölynimuri

kallo


Eino Santanen

Vispovau

Jukka-Pekka Kervisen uusin teos aerosolitolvana (jonka nimessä on Avokyyhkyn kaikuja) näyttää ah niin kauniilta ja jännittävältä.

Asetelmia 16

lelu pyykkinaru kirja mekko

elmukelmu telkkari

transistori ilmapuntari uikkarit

takki ämpäri

lilja sirppi sfinksi

päivänvarjo

legopalikka karttapallo merikortti lippu

pöytäliina kynttilä naru sirukivi

heinänkorsi


Saila Susiluoto

V

    Että minä kuulen pienillä kielillään
elukat maailman olkapäillä

III

    Linnun kuulin tirskuvan kuin sopertavan kottaraisen
lemmenrunon ja lurittavan tilhen
antavan kivun nuorille joilta päättyi joko pyhä
tai huoli palautuva harvenneena taakseen
mistä lintu on veistetty liki kauniitten alle

Asetelmia 15

sähkökoje shakkikello

ankanmuna ilmapallo soitin karvahattu

rumpu paprika tomaatti

lippu riisi pullo paita pelargonia rautakanki naru kekäle

puhelin auringonkukka rumpu


Katariina Vuorinen

frigiditalvi

Janne on julkaissut toisen kokoelmansa. Onnea!

USA

Leevi Lehto saa tänään Hesarissa ansaitut kehut 2000-luvun poetiikkaa käsittelevästä esseekokoelmastaan Alussa oli kääntäminen. Erityisen kiintoisa on kriitikon käyttämä muotoilu "uusi suomalainen avantgarde". Ette kuule sitä viimeistä kertaa.

Asetelmia 14

passi muistikirja lyijytäytekynä raha kivi

hehkulamppu päivänvarjo

junalippu

kello

kolikko


Timo Lappalainen

Kolmas vuosiprojekti

Tämänvuotinen projektini, jonka kuluessa olen kirjoittanut joka päivä jotain luonnosta ja säästä, on pian suoritettu. Enää kolmisen viikkoa ja saan aloittaa uuden.

Vuoden 2009 projektini liittyy televisioon. Tarkoitukseni on katsoa televisiota ja kirjoittaa näkemästäni niin kuin katselisin "todellisuutta". En siis kirjoita "Kymmenen uutisissa se ja se puhuu taantumasta" tai "Sen ja sen ohjaamassa elokuvassa mies ryöstää pankin" vaan "Punaiseen pukeutunut nainen istuu pöydän ääressä ja toivottaa hyvää iltaa" tai "Mies menee pankin ovesta ase kädessä".

Saa nähdä, mitä tästä seuraa ja millaisia ongelmia joudun kohtaamaan yrittäessäni unohtaa television sekä teknisenä laitteena että enemmän tai vähemmän "ohjattuna" tai "toimitettuna" sisältönä. Onko sillä eroa, jos katselen faktaa tai fiktiota? Miten suhtaudun todellisten ja fiktiivisten ihmisten tunnistamiseen? Kirjoitanko, että ihastuttava nainen riisuu puseronsa, tai jos kyseessä on elokuva, käytänkö hänestä roolinimeä tai peräti näyttelijän omaa nimeä? Mitä teen repliikeille? Saa nähdä.

Ihme tuomi

Toisten typeryydellä (saati omalla erinomaisuudellaan) ei pitäisi mekastaa, mutta joku raja sentään. Viikonloppuna tv-ohjelmassa Fiksumpi kuin koululainen aikuiselta ihmiseltä kysyttiin, kukkiiko tuomi keväällä vai syksyllä. Arvatkaa vaan, mitä hän vastasi. Oli siinä lapsilla ihmettelemistä.

Asetelmia 13

kivi

rusina

hedelmä

mustikka

kukka

luu

lasi viski

paita

helmet

hame

marja leipä juusto

housut kengät kirja reppu

huivi kamera kello

kivi

vasara kahleet

jumpperi

raha luu

paperi televisio kirja

värikynäpakkaus paperi kynä

televisio

kahvimuki

purkki kello

lasit

paperikuu sukat

muistitikku omena kivi

pöksyt

työkalu

koru

ruusu

ruusu

marja

hattu


Karri Kokko (Vapaat kädet)

Lapio kone

Hakee tätä ja päätyy lukemaan tätä.

Asetelmia 12

ämpäri lapio kivi

kukka sulkapallo

pellavaliivi housut paita sukat lampaantalja kengät

liivit

lamppu

kukka ruukku salkku kirje puukko


Joni Pyysalo

Toista maata

Kuka mahtaisi olla suomalaisen runouden Jacques Tati? Jukka Viikilä?

Asetelmia 11

pesukone

sukat

reppu piippu kivi

roskasäkki markkinapallo leivos roskis

viiri kukka

kuppi kengät tulitikkuaski lautanen

televisio paperi lippu keppi kalsarit revolveri

virveli

kolikko levy luistimet


Antti Koivumäki

Piirrän auton kuvan.
Kirjoitan kuvan alle selityksen.

Kirjoitan aakkoset seitsemälle riville.
Näin saan pienen runon.

Alan kirjoitella nimikirjaimiani
kaikkiin tavaroihin.

Asetelmia 10

villapaita taskulamppu peitto raha kukkaro nestuuki

kirje

pujama

pipo

matkalaukku

penni

kello alushousut tukisukat polvenlämmittimet kengät poplari

lentäjänlakki vanttu

käpy kenkä saapas ämpäri kuppi kirves avaimet roskapussi


Heli Laaksonen

Asetelmia 9

lätkä sanomalehtikäärö lakana lampunvarjostin radio

postikortti hedelmä

postikortti matkalaukku pyhimyskuva kirje

pilli kumitossut postimerkki kirje huilu tuoppi paperi

haitari hedelmä muovikassi kello

rukkanen hattu palttoo luu roskapönttö

kengät paperi jäteastia pikkutakki harja

lippu pannukakku kuula

valokuva hirttoköysi

lamppu


Mikko Rimminen

Lukijapalautetta

Janne Nummela kirjoittaa teoksestani Così fan tutte:

"Così fan tutte onkin hieman erilaista kuin kuvittelin. Siitä tosiaan tuntuu puuttuvan negatiiviset sävyt. Teksti ei myöskään hekumoi banaalilla ja siitä syntyvällä ironialla. Alkuperäisen tekstin intentio ei tunnu juurikaan muuntuvan. Intentio on itse asiassa sama, mutta asian käsittelytapa vain tehokkaampi, koska kaikki turha on poistettu ja jäljelle näyttää jääneen vain brillat-savarinlainen ydinkastike. Erittäin tehokasta. Mielenkiintoista todella nähdä millaisen vastaavan Così fan tutte -kastikkeen eri kansallisuudet saavat aikaan. Onko kastikkeissa eroja?"

PS. Jannen tekstin lopussa esiintyvä arvailu "eri kansallisuuksista" viittaa aikeisiini koostaa vastaava teos myös englannin ja mahdollisesti myös ruotsin kielellä. Näiden kahden vieraan kielen valinnalle on selkeä perustelu: osaan niitä riittävästi varmistaakseni, ettei tekstiin päädy ainesta, jota en sinne halua. Vaikka kyse on "muiden" fantasioista, ne ovat totta kai myös "minun" fantasioitani.

Asetelmia 8

kone

rautatähti nuotit viisarit kotilo ketju kivi simpukka kärrynpyörä

vasara kattokruunu

sipulinvarsi sorkka ranskanleipä nonparelli leivos höyhen

puhelin

kuokka kivi siemen

pata vyö kello nuotit lakana luu sello

simpukka

nuotit lautanen kynttilä


Olli Heikkonen

Asetelmia 7

kivi kivääri huopa laventelilakana lamppu

peili

kivi kananmuna höyhen kuusenkäpy myrskylyhty unilelu simpukka malja

suppilo nuppineula

reppu täkki patja arkki kalanruoto pallo ritsa herne

lamppu saappaat tuubi

silmälasit koeputki petrimalja bunsenlamppu messinkilaatta

moottori kehto oppikirja

kone robotti pelikonsoli panosvyö lippu lapio

roska


Kristiina Lähde

Mikäs sen mukavampaa luettavaa ensimmäisenä adventtina kuin Riston teksti ilosanomasta ja muista irrationaalisista viesteistä.

Asetelmia 6

pikilanka

pihvi pippuri

kirja kuulokkeet

pilleri rasia

kolikko televisio kamera


Pauliina Haasjoki

Asetelmia 5

harja myrskylyhty

hopeapaperi

nukketalo

ehkäisypilleri

kallo

iltalamppu

lasipurkki jalokivi kartta kangaspakka lyijykynäpiirros kivi huopa


Johanna Venho

PS. Tämäkin satsi herättää kysymyksiä. Asetelmia editoidessani minun on päätettävä, miten suhtaudun esimerkiksi sanaan "iltalamppu". Onko se tarpeeksi konkreettinen, jotta sen voi asettaa pöydälle? Jos ei ole, pitääkö siitä luopua kokonaan vai voiko sen typistää "lampuksi"? Samassa runossa, jossa Venho puhuu "hopeapapereista", esiintyy myös outo viittaus "sahanpurunneuloihin". Siinä vasta pähkinä purtavaksi. Mistä tulikin mieleeni: jos runossa esiintyy sana "pähkinä" tai "siemen", sillä on useimmiten kuvainnollinen merkitys. Toisaalta eron tekeminen on harvoin täysin selvä, ja siksi olen käsitellyt niitä ja muita sen kaltaisia ikään kuin puhe olisi konkreettisista esineistä tai asioista. Mistä tulikin mieleeni toinen asia: Mikä mahtaa olla lentokoneen ohella yleisimmin esiintyvä liikkumaväline suomalaisessa nykyrunoudessa? Tässä on kyse tuntumasta, ei varmuudesta. Ensimmäiselle oikein arvanneelle palkinnoksi runoutta.

Asetelmia 4

ikoni kivi

riisinjyvä kartta kompassi

kivi luu

öylätti

kirja


A. W. Yrjänä

Asetelmia 3

malja kala simpukka kello rasia kruunu muna kartta kirje naamio lehti paperi

kala lyhty syömäpuikot kuula

kartta kivi

puku luu lompakko kello

revolveri

luuranko lasipurkki akvaario kynä

naamio

kivi

moottori

moottori leukaluu


Markku Paasonen

Sanat, kaikki heidän konkreettisuutensa

leikkikalut savikukko kirja ruusu moukari leipä raha leivos kahvi coca-cola kuppi omenamunkki omena hopearaha moottori paperi tynnyri lapio kori kaulaketju vaakuna kynttilä aurinkokello liivit kukka pusero rintaliivit lautanen hansikas nukke peili sukat lamppu neulaset grogi puku jakku hame helmiäisnapit kengät sukkanauhaliivit puuterirasia puikko huulipuna kampa rannerengas hiusneula lyijypaino kuitti mosaiikki kivi froteeliina kylpypyyhe


Yllä oleva on luettelo kaikista niistä Paavo Haavikon teoksessa Puut, kaikki heidän vihreytensä esiintyvistä sanoista, jotka kuvaavat sellaisia fyysisisiä esineitä, jotka on mahdollista sijoittaa pöydälle, ikään kuin asetelman osaksi. Luettelo on mahdollisimman kattava muttei täydellinen, sillä tulkinnanvaraisia rajatapauksiakin esiintyy. Miten pitäisi suhtautua esimerkiksi sanaan "raha", jos sitä ei ole käytetty merkityksessä "seteli" tai "kolikko"? Useamman kerran esiintyvistä sanoista olen ottanut mukaan vain ensimmäisen esiintymän. Toisaalta esimerkiksi sanasta "liivi" (tai "liivit") on mukana useampi esimerkki (koska "liivit", "rintaliivit" ja "sukkanauhaliivit" tarkoittavat ainakin periaatteessa eri esineitä). Muitakin ongelmia esiintyy. Kun samassa runossa mainitaan sekä "leikkikalut" että heti perään "hevonen", "koira", "savikukot" ja "maatuska", mistä voimme tietää mitkä kaikki niistä kuvaavat todellisia, fyysisiä leikkikaluja? Päädyin ainoastaan "leikkikaluihin" ja "savikukkoihin", koska "koira" ja "hevonen" voisivat viitata myös todellisiin, eläviin eläimiin. Myös "maatuska" askarrutti. Tarkoitetaanko sillä maatuskanukkea vai maatuskaa yleensä (maan tuskasta puhumattakaan)? Metaforiset ja muut yleisilmaisut ovat asia erikseen. Sana "ruusu" voi viitata mihin tahansa, mutta päädyin kuitenkin konkreettiseen "leikkokukkaan". Entä "kahvi" tai "coca-cola"? Ollaan selvästi kahvilassa, joten päätin että "kahvi" on puhekielinen ilmaus kahvikupposelle ja "coca-cola" lasilliselle kasvisuutejuomaa. Sanat "moottori" ja "paperi" ovat nekin ongelmallisia, ymmärrettävissä kuvainnollisesti ja/tai fyysisinä entiteetteinä. Onko "grogi" yleensä drinkki vai lasillinen viskiä (jonka voi asettaa pöydälle)? Muitakin kysymyksiä nousi esiin. Loppupuolella huomio kiinnittyy pitkään litaniaan "naisten tavaroita". "Puuterirasia" ja "hiusneula" ovat selviä, mutta entä "huulipuna"? Tarkoitetaanko viimemainitulla huulille levitettyä väriä vai konkreettista huulipuikkoa? Niin tai näin, runsaat 50 "esinettä" 128-sivuisessa runoteoksessa. Onko se vähän vai paljon? Mene ja tiedä.

Selailua

Posti toi tullessaan uuden teokseni Così fan tutte. Selailin teosta ja yksi ensimmäisistä silmiini osuneista lauseista kuului: "Kätesi ovat pehmeät kun silität minua" (tai niin olen ainakin muistavinani, koska hukkasin kohdan saman tien). Niinpä niin, kaikkihan sen tietävät.

Kuinka ollakaan, samassa paketissa saapui myös Jan Hellgrenin esikoisteos Mistä käytämme nimeä "      ". Mahdottoman kaunis teos, joka hiljaisessa eteerisyydessään lienee oman, seksuaalisesti eksplisiittisen teokseni antiteesi. Tai, no, jos esimerkkilauseeseeni on uskominen, ehkei sittenkään. Se mikä näkyy, ei ole kaikki.

PS. Yllä olevan julkaistuani kirjasta pomppasi esiin tämä: "Kirsikankukat puhkeamaisillaan, sydämen keväässä." Oh boy, mitä vielä.

Asetelmia 2

kalenterinlehti sytytyslanka viisari kello

kivi simpukka torvi

viitta kruunu orjantappura malja

viikuna

nuttu paimensauva

puhelin mehiläiskenno pajunvitsa kello leipä omena nuoli soittorasia rukousmylly


Esineitä joita voi asettaa pöydälle Panu Tuomen runoissa antologiassa Uusi ääni.

Asetelmia 1

kivi sulka hattu

luu pullonsiru putki

kakku ase

veitsi

kirje kirja

hylsy tuikku piirustus kipsipatsas tiilimurska

kartta raha kalašnikov aurinkolasit

helminauha poletti tulentekotarpeet

kynttilänjalat

patsas spottivalo lasikello kellokoneisto lasinsirut


Esineitä joita voi asettaa pöydälle Jukka Koskelaisen runoissa antologiassa Uusi ääni.

"...to bring society into a slight tremolo of confusion and fright at least." - Green Integer

Vispo workshop

Following is a note I posted in Facebook and sent via email to friends and colleagues today:

I’m in the process of setting up a visual poetry workshop to be held at the Saari Residence, in Finland, July 13 thru 27, 2009. Attending as our international guest is the American visual poet, Geof Huth.

There will be free accommodations for up to 6 or 8 poets, provided by a grant from Kone Foundation, the owner of the residence (all other costs will be paid by you personally). A few of us will be there for the whole two-week period, talking and making poetry. But I’m also thinking shorter spot visits by those interested: lectures, talks, performances, exhibits, show cases, you name it. A one-day event, open to everybody, that includes poetry reading and all kinds of socializing, is furthermore in our plans.

Now, would you be willing to take part in the workshop? If so, please send me an informal application that answers, in effect, these two questions: 1) For how long would you like to spend at the workshop? 2) What would be your contribution to the workshop? All kinds of ideas and suggestions, as to the program, schedule, and possible participants, are more than welcome. Send your application by December 15, 2008, via email, to the following address: karridotkokkoatgmaildotcom.

Karri Kokko

About the Saari Residence
About Geof Huth

PS. I'm writing this in English for the obvious reason: most communication at the workshop will be conducted in said language in regard to our American guest, Geof Huth. That doesn't mean, however, that the visual poetry produced, or discussed, at the workshop should be limited to English, or any other language, for that matter.

Please spread the word!

Alku

Aalto laulava aamu, huomen
aarnio opin, viisaan taidon,
Kivi ajan ja paikan suhteen
mönkään mennyt, teko aasin.

Ja latinan silta keino jolla
avutonkin ratsastaa,
Eevan nuhjaantunut asu
liian käytön vuoksi.

Niin tukala lie tie kaita, koulu
runoilijan innostuksen, aika
melko monen kuvan aineksena
korkean kreivin pyörän patina.

Muuten vain on raiteiltaan
ainoa muukalainen,
etkö tiedä aikomusta
potkaista tyhjää, siivolla.

Vähin vastus lievästi sanottuna,
vedet kalastusta ajatellen,
aivojenpesu arkioloissa.
Hän joka on, oli ja tuleva on.

Jot’ ei voi
kuluttaa pois
unheen koi eik’
asioiden ahmija.

Siispä näytän taivaan muodon,
mitä merkkejä on liikkeellä
tuulen vietäväksi
nopeasti ja näkymättömiin.

Minä, tämän kirjoittaja.
Siivekkäine sanoineen
puolittain myyty ankka,
istuu tyyliopin ankkurissa.

Ja kylvämättä niittää,
osoittautuu pystyväksi,
antaa haavat, lääkkeet,
jalan, jalkaisin ja jalalla.

Järjestelmäpeliä

Anna Halmkronan uusia runoja on julkaistu Nokturnossa. Meillä näyttäisi olevan yhteisen kustantajan lisäksi kymmenen yhteistä ystävää, mutta tunteeko kukaan häntä oikeasti?

Ajatus joka toteutui

Geof Huth on liittynyt ntamon kirjailijoihin! Teoksen nimenä on a book of poems so small I cannot taste them.

Metodisesta kirjoittamisesta kiinnostuneille tämä Juri Joensuun tutkimus on antoisaa luettavaa.

Così fan tutten tilaamiseen liittyneet ongelmat näyttävät ratkenneen, sillä Lululta vasta saamani viestin mukaan oma tilaukseni on jo matkalla.

Käännän nämä kämmeneni auki,
eikä pimeä saa minua kiinni.

Rikkauteni on pihla pimeässä
ja sinä tiedät mikä.

Kerran

Sitä antaa katseensa turhaan kiertää videovuokraamon hyllyjä viikkokausien ajan, ja sitten kohdalle osuu tämä. Voi meitä romanttisia hupsuja!

There is no remedy for satisfying hunger other than a painted rice cake.

—Dōgen, November, 1242.

Mu Ch'i's Persimmons by Gary Snyder

It's all about yes

Lucinda Williamsin eli Varjofinlandian ikioman suojeluspyhimyksen uusi levy Little Honey valaisee marraskuista pimeääni. Toisto ja variaatio. Samat sointukulut, samat stemmat tuhanteen kertaan. Tietää jotain ja etsiä sille nimeä time and again.

Terveisiä Turusta 2

Kari Aronpuro, Bar Kuka, Turku

Onnellinen loppu
muuttaa maailmaa
vain pysyvästi.

Kuuntelen sanaa yö.
Nyt katselen sitä.

Runoviikon alku 2

Ville-Juhani juontaa.

Aivan huippua

Runoilijaveljeni Jouni Tossavainen on myöntänyt Lyhyttavaraliikkeelle palkinnon nimeltä Arte y pico. Palkinto on peräisin Uruguaysta ja sen säännöt ovat seuraavat:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnon saaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.

Omat valintani:

BigSur ja Surreal
hetket
Lady Lupinesque
poolside schlegel
Valkoinen piste, pilkku

Poikkean säännöistä sen verran, että linkkaan blogiin, mutten mainitse kirjoittajan nimeä (koska kaikissa tapauksissa blogin pitäjä ei sitä itse ilmoita). Kollektiivinen perustelu: Näissä blogeissa vieraillessani koen tulleeni sielullisesti virkistetyksi.

Runoviikon alku

Vispoa Kukassa.

Kukan pöytä.

Into ja Aronpuro.

Tänään
nuottien välistä
näkyi musiikkiin saakka.

Tuuli niin, minä näin
meillä on sama matka.

Korvaluut 11

Issue eleven, the southern autumn, 2008 issue of Otoliths, has gone live.

Osaan iloita 17-niittisen leikkaushaavan tervehtymisestä, mutta miten mustapippuria rouhitaan yhdellä kädellä?

suuväylä muuntaa lävitseen kulkevaa ääntä
suuväylä muuntaa lävitseen kulkevaa ääntä

suuväylä muuntaa lävitseen kulkevaa ääntä
suuväylä muuntaa lävitseen kulkevaa ääntä

Talvi on sitten virallisesti alkanut.

Inspiraation lähteet

Kirjailija hakee inspiraationsa Englannin maaseudulta, lumen kausiluontoisuudesta, roolipeligenren ulkopuolelta, amerikkalaisen ja meksikolaisen kulttuurin kohtaamisesta, pienistä kylistä, vanhoista Alibi-lehdistä, kriittisestä teoriasta sekä genealogisesta ajattelutavasta, vanhojen elokuvien soundtrackeista, keskiajalta, gourmet-keittiön saloista, makuelämyksistä, taidokkaista jälkiruoista ja herkullisista väreistä, satumaailmasta, Punahilkasta ja Tuhkimosta, luonnosta ja sen rikkaista muodoista, omasta rikkaasta ja luovasta lähteestään, italokauhusta ja Romeron zombie-leffoista, sulavan jään muodoista, pururadoilta, vanhemmilta yhtyeiltä, unien kielestä, Massive Attackilta, erotiikasta ja seksifantasioista, Tomas Tranströmerin ja Bo Carpelanin edustamasta modernin runon virtauksesta, niin mahdottomista paikoista ettei kukaan toinen keksisi niitä suin surminkaan, Mario Puzon roomaanista ja siihen perustuvasta elokuvaklassikosta, 70-luvun Rainbowista, Rempo Tanin vokaalityöskentelystä Junnu Vainion levyillä, Pariisin viime vuoden lähiömellakoista, suuren maailman viihde-esityksistä, elokuvamaisista elementeistä ja perinteisestä suomi-iskelmästä, keskiajan taisteluista, useimmiten luonnosta, "Hound Dog" Taylorin ja John Lee Hookerin kaltaisista klassikoista, omasta suosikkimangastaan ja renessanssiajan kuva-aineistosta.

Uusia koaneja

Miten laitetaan ruokaa ja varsinkin miten tiskataan yhdellä kädellä?

Kiitos, Alfred!

Poetry and baseball

Baseballin loppuottelut ovat loppusuoralla. Mukana peleissä on Tampa Bay Raysin takakenttäpelaaja Fernando Perez, Columbian yliopiston kasvatti, joka keksittyy ratkaisupeleihin lukemalla Robert Creeleyn ja John Ashberyn runoutta. Enemmän Harrietin sivuilla.

Toimenpidereferaatti

"Viilto solisluun suuntaisesti hieman sen etupuolelle. -- Päälle imevä haavataitos ja käsi kantositeeseen."

Toisin sanoen katkenneen solisluun paikkaava operaatio on tehty ja potilas kotiutettu. Toipuminen alkaa ja uudet seikkailut odottavat.

Kiitos onnentoivotuksista!

Broken Bone Blues

Muutama tunti Töölön tapaturma-asemalla on ankara kertauskurssi kaiken katoavaisuudesta, mutta myös muistutus ilosta ja kiitollisuudesta. Huomenna aamulla palaan taloon kirurgin leikeltäväksi, ja kun jälkeenpäin herään, pieni osa minusta on muuttunut teräsmieheksi.

Luiden väleissä pimeää,
ei tässä kauan mene.

Unohdus on ainut,
jota olen kuunnellut.

Murtuneista luista

Diagnoosi: Solisluun murtuma

Nykytila: Yt hyvä. Asiallinen, orientoitunut mies.

Onnea ehdokkuudesta Antti, Jukka, Lassi, Olli-Pekka, Tytti ja Harry (jolle nöyrä kiitos).

Panofinlandia

Esa Mäkijärvi kirjoittaa Così fan tuttesta.

Imagine there's no poetry

Helsingin Sanomain kirjallisuusliite ilmestyi. Käytännössä ei sanaakaan runoudesta, mitä nyt kaksi sinnepäin viittaavaa otsikkoa. Katsovat itseään peilistä, kutsuvat itseään kirjallisuusihmisiksi.

Muistoja

Neiti X: "Mikä on friikki?"
Leif Färding: "Kauniisti räjähtänyt indiviidi!"

Päiväkirjamerkintä 5.2.1978

Divari edelleen auki

Noin puolet runokirjoista, jotka viime viikolla laitoin myyntiin, odottaa edelleen uutta omistajaansa. Jäljellä on vielä seuraavia teoksia:

Aronpuro, Lehmän henkäys
Hytönen, Kuolema Euroopassa
Hänninen, Eletyn valo (10€)
Mäki, Kuolevainen
Oikarinen, Katumusharjoituksia
Simic, Ääni aamulla kello kolme
Sonnevi, Keskeneräinen kieli
Sonnevi, Valtameri (10€)
Viikilä, Runoja

Ja hinta siis 5€ kappale, ellei toisin ole merkitty. Nouto esim. Hgin kirjamessuilta tai Runoviikoilta Turusta.

J. P. Sipilän videorunot kiertävät maailmaa.

Henriikka Tavi kirjoittaa Olli-Pekka Tennilän ololosta.

Lyhyttavaradivari

Ostin edullisesti nipun uusia, vastikään ilmestyneitä runokirjoja. Ajattelin, että niille voisi olla tarvetta. Kaikki teokset maksavat 5 euroa kappale, ellei toisin ole merkitty. Jos maksaa postimaksun, lähetän postitse, muussa tapauksessa voimme sopia tapaamisesta esimerkiksi Helsingin kirjamessuilla tai Varsinais-Suomen runoviikoilla. Useimpia nimikkeitä löytyy useampi kappale, joten hitaammatkin ehtivät. Minuun saa yhteyden osoitteessa karripistekokkoatgmailpistecom.

Aronpuro, Lehmän henkäys
Haapala, Vantaa
Hytönen, Kuolema Euroopassa
Hänninen, Eletyn valo (10€)
Manninen, Lohikäärmeen poika
Mäki, Kuolevainen
Oikarinen, Katumusharjoituksia
Salmela, Tyhjyyden ympärillä
Salmenniemi, Virrata että
Simic, Ääni aamulla kello kolme
Sonnevi, Keskeneräinen kieli
Sonnevi, Valtameri (10€)
Tavi, Esim. Esa
Viikilä, Runoja
Vuola, Orkesteri jota emme kuule

Juhani Tikkanen, joka kävi eilen Helsingissä, kirjoittaa Avokyyhkystä.

 ou   ou      ou  e
 ou   e  o   a    i   e

 e  a  e  o  e  a    oo

a    o   i   o  e  a   e

Aina, mutta etenkin nuorena kirjoittajana
runoa vaan alkaa jostakin muualta.

Uusi blogi, Poolside Schlegel.

Lienette tulleet siteeratuiksi.

Tämä on kieltämättä hauska.

Se
nähnyt sanoja
joka peilistä tuijottaa.

Silliman noteeraa Haavikon kuoleman.

Päivitys

Sillä tavoite on kaiken maailman selitys.
                                          Joukahaisen luut on tapettu.
Joukahaisen häät on peruttu.
                                          Ruusun ja liljan
paikan perii kirsikkapuu.

Homofoninen tulkinta Paavo Haavikon runosta "Sillat voitetaan kulkemalla niitten ylitse" kokoelmastani Ilmaisin asiani (Ankkuri 2006).

uu , ai i ei ä i ey e ä.

a u i o e aa i u e u i o ,

ä e e ä,

o a o i e ä .

E e i y .

Paavo Haavikko 1931-2008




Tapasin Paavo Haavikon muistaakseni kahdesti, molemmilla kerroilla kohtaaminen oli lyhyt mutta sitäkin mieleenpainuvampi.

Jälkimmäinen tapahtui Art Housen tiloissa Bulevardilla, oltiin julkaisemassa Hannu Salaman uutta romaania joskus 90-luvulla. Olin tekemässä juttua Iltalehteen ja ajattelin esittää kustantajalle muutamia kysymyksiä. En muista yksityiskohtia, mutta ennen kuin olin ehtinyt ensimmäisen kysymykseni puoliväliin, runoilija keskeytti minut ja kehotti sinuttelemaan. Mikäs siinä, kyllä se minulle sopi.

Ensimmäinen kohtaamisemme tapahtui saman kadun varrella, arvatenkin Werner Söderströmin syyskauden avajaisissa 80-luvun alussa. Kuinka ollakaan, osuin samaan keskusteluryhmään kirjailijamestarin kanssa. Puhetta oli muun muassa Haavikon juuri ilmestyneestä teoksesta After the Deadline. Sehän oli teos, jonka Haavikko julkaisi omakustanteena, ilman ISBN-numeroa ja muita virallisen protokollan edellyttämiä tunnusmerkkejä. Kirjaa ei ikään kuin ollut olemassa. Miksi Haavikko näin teki, ei käynyt koskaan täysin selväksi. Ilmeisesti hän vain halusi tällä tavoin alleviivata riippumattomuuttaan, ulkopuolisuuttaan.

Avasin kuitenkin suuni todetakseni, että jos teosta ei ikään kuin ole olemassa, silloinhan kuka tahansa voi ilmoittautua sen tekijäksi. Haavikko hätkähti ja totesi naurahtaen, että olen oikeassa.

Keskustelu jäi siihen, mutta tarina päättyi vasta pari päivää myöhemmin. Aamupostin mukana työpaikalleni oli tullut kuori, joka sisälsi puheena olleen epäteoksen, tekijän omistuskirjoituksella varustettuna.

Haavikon viimeinen haastattelu Suomen Kuvalehdessä.

Gummeruksen kirjailijakouluun haki yhteensä 686 kirjailijaksi havittelevaa. En tiedä, mihin luku pitäisi suhteuttaa. Kunpa runoudella olisi sen verran lukijoita.

Written by computer

Tämä oli siis tätä.

Oliko se
pisara
vai toinen
myrsky.

Kaikkea sitä

Asserted

Asserting like a pipe the novel piping,
     trusted by a proper tube, lie
Always imprecate a pipe, tube
     piping tube piping,
             as he should
He stays on the pipes
     of the morning
Always blaspheme a pipe, piping piping piping
     tube, as he must
He avows me
He turns earthy, he
     turns earthy
The hint of love turns to
     maize in the
             harbor
Between this clover
     and that clover
Here is a sand,
     a backbone, a backbone, backbones for
             a backbone
He has no dismay
He is always
     due in the face of anything that
             is pestiferous, sweet as the sands
Is this plucking
     then, this freckled chrysoprase?
He does not
     cuss me. He does
             not cuss me at all.
Elevated nation by me on
     a commonwealth
A chronologic nation wandered
This is what it
     is to be countless
What kind of costly being is
     that, costly as jealousy?

                 Karri Kokko

Ota tästä selvää. Yli 3000 runoilijaa ja melkein 4000 sivua. Antologia, jonka sisältö on ihan huuhaata. Tai no, jos joku haluaa merkitä yllä olevan tekstin minun tekemäkseni, niin mikäs siinä.

PS. Pikaisella silmäyksellä mukana ovat suomalaisista itseni lisäksi ainakin J-P Kervinen, Leevi Lehto, Marko Niemi, Aki Salmela, Miia Toivio, Janne Nummela, Esa Mäkijärvi, Olli Sinivaara ja Elias Lönnrot.

Uuden tekeminen alkoi, ja sille on jo nimikin: What Do You Know.

Käymälän Sven kirjoittaa Così fan tuttesta.

Näyn kirjoittaneeni jonkin kerran muistista.

Residenssiin!

Nämä ovat hyviä uutisia. Onnea kaikille!

Parnasso 5/2008 on ilmestynyt

Lehden sisällöstä nostan esiin tekemäni Johanna Venhon haastattelun ja Tero Valkosen muistosanat David Foster Wallacelle. Huomion ansaitsevat niin ikään Henriikka Tavin Suomen Kustannusyhdistykselle kirjoittama juhlaruno ja Kari Aronpuron selvitys siitä, kuinka haikuja valmistetaan — molemmat hienoja johdatuksia avantgarderunouden ihmeelliseen maailmaan.

Kaikkihan sitä tekevät

Omassa asiassaan on kieltämättä outo ja hämmentävä puhua, mutta sallittakoon muutama sana uusimmasta, tänään ilmestyneestä teoksestani Così fan tutte.

Kysehän on teoksesta tai teostyypistä, jollaisen julkaiseminen ei olisi tullut kysymykseenkään ainakaan siinä kustannusilmastossa, jossa aikanaan neljännesvuosisata sitten aloittelin runoilijanuraani. Enkä nyt puhu pelkästään teoksen "uskalletusta", pornografisesta sisällöstä, vaan siitä historiallisesta tilaisuudesta, jonka print-on-demand-kustantaminen tarjoaa. Siis siitä, että on mahdollista keksiä idea, toteuttaa se ja saada lopputulos julki melkein saman tien.

Tällainen julkaisemisen tapa järisyttää runoilijantyön mutta myös vastaanoton perusteita. Se, mitä julkaisemme, ei enää pohjaa sille ajatukselle, että taiteilija uskaltaa näyttää vain salonkikelpoiset teoksensa, että hän kokoaa temaattisesti tai muuten yhteneväiset aikaansaannoksensa ja esittelee ne siististi yhteen saatettuna. On mahdollista julkaista pamfletteja, huutoja, luonnoksia, manifesteja, eksperimenttejä. Tämä rohkaisee jatkuvaan tekemiseen, runolliseen elämäntapaan, ja nostaa etusijalle itse luomisen prosesseja lopputuotetta korostavan teoskeskeisen ajattelun sijaan.

Uusi julkaisemisen tapa aiheuttaa painetta lukijoiden ja etenkin kriitikoiden suuntaan, ja hyvä niin. Kuka on se lukija ja mikä on se lehti, joka pysyisi esimerkiksi Jukka-Pekka Kervisen tuotannon perässä?

Perinteinen kustannustoiminta jos mikään on perustettu systeemille, jossa vallitsee kirjailijan, kustantajan ja kriitikkokunnan näennäisen siisti ja tasaveroinen kolmiyhteys. Ja katin kontit. Kuka sellaisessa haluaa ollaa mukana? Kuka tosissaan haluaa olla mukana järjestelmässä, jossa ensin mainittujen on tyydyttävä jälkimmäisten pöydältä putoaviin murusiin?

Ainakin minä nautin täydestä sydämestäni tästä uudesta vapaudesta.

Sen vapauden yhtenä ilmentymänä on nyt saatettu julki Così fan tutte. Ajattelin ensin teokselle nimeksi "Sex" tai "Seksi", mutta luovuin edellisestä koska suunnitelmissani on tehdä siitä myös englannin- ja ruotsinkieliset versiot, jälkimmäisestä siksi, että suomenkielinen sana ei aivan kata samoja merkityksiä kuin anglosaksinen vastinparinsa. Aivan viime metreillä päähäni pälkähti nimetä se yllä olevan otsikon mukaisesti, mutta sitten kustantajani Leevi Lehto kehotti kallistumaan italiankielisen version kannalle. No, mikä ettei. Mikä kelpasi Mozartille, kelvatkoon myös minulle.

Sananen vielä sisällöstä. Vaikka koko teos perustuu (yhtä lausetta lukuun ottamatta) muiden ihmisten fantasioille seksistä, olisi mielestäni ollut "väärin" jos teoksen sisältö ei periaatteessa voisi olla minun kuvitelmaani. Sen tähden fantasiat ovat (ainakin periaatteessa) jos eivät perusvaniljaa, niin ainakin perusheteromeininkiä joillakin "rohkeammilla" haaveilla höystettynä.

Tuon yhden omatekoisen lauseen lisäksi (mikä se on, sitä en paljasta) panin itseni peliin myös toisella, merkitsevällä tavalla. Tekstin sekaan on sinne tänne siroteltu hajavirkkeitä kirjoista ja romaaneista, joita luin enemmän tai vähemmän hikisin käsin teini-ikäisenä, siis jotakuinkin neljä vuosikymmentä sitten. Seksifantasiat eivät ole ainoastaan fantasioita; iso osa seksuaalisuuttamme ja seksuaalista historiaamme on niissä.

Oi, seikkojen suloa, kuten M. A. Numminen huudahtaisi.

Neljä uutta ntamolta

Miikka Mutanen: Esikko, klassikko
Jusu Annala: aDIEuXit
Karri Kokko: Così fan tutte
Jukka Tervo: Kurt Cobainilla oli masu kipeä

Runoilijat sekaisin

Akin or uproar.
Our rip anorak.

Aha! OK! OK! A VIP VA.
Aha! Ava OK OK VIP.

OK initiate sparks.
It spikiest anorak.

Stark auk kirk.
Ask kraut kirk.

On insane neat.
An inane notes.

An eminent menu.
Tune in mean men.

I'm an am nuke kit.
Make, I'm akin nut.

Ravish insanely.
In vainly shares.

Jesus! In an ovation.
Join envious Satan.

OK irk OK irk rank he.
OK khaki kink error.

Ha Ha! June 'n' a van.
Aha! Java nun hen.

Barmy geek girl.
Irk beggarly me.

Sip jail pain.
I jail pin sap.


Ketkä lymyävät anagrammien takana? Ensimmäiselle kaikki oikein saaneelle runokirjapalkinto.

"Akin or uproar."

"I ails in I am a sin."

"Adapt to ultima thule."

"Punitive, kinky, heathier dusk."

"Thrive Okay Okay a nihility."

Saa
sormilleen.

Tekee nousut ja laskut
yhtä pitkiksi.

Pimeässä olet yksin
marja suussa.

Katala
on matala
alla ja alla.

Remembering DFW

"Finite Jest"
Editors and writers remember David Foster Wallace.
By Sven Birkerts, Charis Conn, Jordan Ellenberg, Colin Harrison, Gerald Howard, Joyce Carol Oates, Martin Riker, and Sean Wilsey

Yllä
ei mitään
alla ei sitäkään.

Kuuden aikaan illalla ilmassa oli jotain outoa: keväinen valo.

23.9.2008

"This is water."

Make it new

Tuli&Savu etsii uusia tapoja kirjoittaa kritiikkiä. Aiheeksi voi valita vaikka jonkun näistä.

"This is water."

The really important kind of freedom involves attention and awareness and discipline, and being able truly to care about other people and to sacrifice for them over and over in myriad petty, unsexy ways every day. That is real freedom. That is being educated, and understanding how to think. The alternative is unconsciousness, the default setting, the rat race, the constant gnawing sense of having had, and lost, some infinite thing.

David Foster Wallace at Kenyon College, May 21, 2005

Across 161th Street

So long, Yankee Stadium.

Lehdet lehtiä

Vietin äsken muutaman hetken ulkona tähtiä katsellen. Pihassamme kasvaa muun muassa vaahtera, koivu ja pihlaja. Maassa näkyi vain jokunen pudonnut lehti. Valtaosa niistä on edelleen kiinni puissa. Niitä on ainakin miljoona. Yksikään ei liikkunut.

tulikävilähti

14 plus 1

Tämä saapui tänään, kaksin kappalein. Vähänkö olen iloinen ja ihmeissäni.

Pari kirjaa muun muassa Pietarista

"Vallankumouksellista huumaa näkee koko ajan vähemmän ja vähemmän", kirjoitti kriitikko Jevgeni Lundberg kesäkuussa 1918, "ja kärsimystä riittää niin paljon, että ihmiset näyttävät vanhenevan viikko viikolta."

Sitaatti on peräisin Bengt Jangfeldtin juuri suomeksi ilmestyneestä Majakovski-elämäkerrasta Panoksena elämä (WSOY, suom. Juhani Lindholm). Jangfeldt ei syystäkään viipyile Lundbergin havainnnoiman kärsimyksen kuvailussa, sitäkin enemmän sen tekee Jari Tervo uudessa romaanissaan Troikka, jonka ensimmäinen puolisko pääosin sijoittuu vallankumouksen ja sen jälkiselvittelyjen ajan Pietariin.

Romaani on kokonaisuudessaankin käsittämättömän hieno, mutta aivan oma lukunsa on nimenomaan kyseinen Pietari-jakso. Tervo kuljettaa lukijansa kädestä pitäen kaupungin kahviloihin, kellariloukkoihin ja entisiin palatseihin, joita isännöivät nyt punaisen terrorin ideologit ja käytännön toteuttajat. Veri ja paska haisevat, eikä kukaan ole hetkeäkään turvassa sen paremmin luodeilta, taudeilta kuin nälältäkään. Tervo havainnollistaa yksityiskohtaisesti sen, minkä Lundberg edellä tiivistää.

(Myöhemmin romaani sisältää muun muassa kertakaikkisen upean junamatkan kuvauksen, jonka päähenkilöitä ovat kenraali Mannerheim ja Etsivän Keskuspoliisin osastopäällikkö, varatuomari Ellen Kataja, mutta se onkin jo rakkaustarina, eikä kuulu tähän.)

Toisin kuin Jangfeldt, Tervo ei romaanissaan sanallakaan viittaa Pietarissa samaan aikaan käytyyn esteettiseen valtataisteluun, jonka keskeisiä hahmoja Majakovski oli. Bolševikeille oli alunperin tärkeää valjastaa myös taiteilijat vallankumouksen asialle. Mutta futurismi "valtiontaiteena" oli kuolleena syntynyt ajatus, eikä aikaakaan kun itse Lenin sanoi liikkeen "järjettömille taideluomuksille" tiukasti ei. Huumaa kesti vuoden 1919 loppuun: "Avantgardismin aika Venäjän virallisena kulttuuri-ideologiana oli ohi."

Kriisi? Mikä kriisi?

Ain't it great how Poetry is the one industry insulated from the current economic crisis? Bear Stearns can tumble. Lehman can tumble. Merrill Lynch can tumble. AIG is tottering. Etcetera etcetera. But said crises ain't significantly affecting the sales of poetry books...

Eileen Tabios at The Blind Chatelaine's Keys

Tämäpä miellyttävä yllätys

CatharinaL kirjoittaa Avokyyhkystä.

Armopaloja

Vähättelemättä lainkaan tänä vuonna ilmestyneitä muita kokoelmia saattaa kuitenkin käydä, että Kari Aronpuro ja Lehmän henkäys pesee meidät kaikki. Käsitystä tukee myös Jonimatti Joutsijärven Parnassolle kirjoittama arvio, joka on luettavissa pikapuolin ilmestyvässä syyskuun numerossa. Kaikki tähän asti kirjoitetut arviot nostavat esiin teoksen alaotsikossakin mainitun etydi-luonteen: jos haluaa oppia kirjoittamaan toisin, on kuljettava Aronpuron kautta.

Kuvia ja tekstejä

Michiko Kakutanin artikkeli David Foster Wallacesta ja John Ashberyn kollaaseja New York Timesissa.

David Foster Wallace

1962–2008

Kuulkaas tätä

Kolmas ja viimeinen osa Tom Beckettin kuratoimasta haastattelusarjasta E-X-C-H-A-N-G-E-V-A-L-U-E-S: The Final XIV Interviews + One on ilmestynyt Otolithsin julkaisemana. Se, että saan olla mukana tässä porukassa (ja somistaa työlläni kirjan takakantta), on pieni ihme ja suuri kunnia.

Teoksen esittelystä: E-X-C-H-A-N-G-E-V-A-L-U-E-S: The Final XIV Interviews + One contains interviews with Ernesto Priego, Catherine Daly, Karri Kokko, Jill Jones, Javant Biarujia, Barry Schwabsky, Peter Ganick, Joseph Lease, Stephen Vincent, Alan Davies, Noah Eli Gordon, the late Mary Rising Higgins, Jessica Grim, & Tom Mandel, plus more than 100 pages of poetry from those interviewed, much of it new. The interviewers this time around are Tom Beckett, Bruce Holsapple & John Tritica, Thomas Fink, & Sheila E. Murphy.

The + One is the shoe on the other foot. Done especially for this final volume is an interview by Nicholas Manning with Tom Beckett, the creator & curator of this important resource for contemporary poetics.

Otolithsin muista uusista nimikkeistä lisää Mark Youngin blogissa.

Ilo(i)sia sanapareja

ikkuna
ääri

lehmus
tuuli

yksiö
komero

väli
tauko

ryöpsähdys
ääni

yhteys
ulkomaailma

koko
aika

käsi
peukalo

etusormi
väli

ase
liipasin

hetki
silmä

fysiikka
laki

linkki
hän

maailma
väli

viha
kohde

maisema
väri

ranta
meri

yksiö
pöytä

loppu
merimatka

pää
maailmanpyörä

ihminen
kirkuna

tieto
hautapaikka

tehdas
kone

nolla
jono

tuotanto
raaka-aine

ihminen
elämä

suu
minä

sivullinen
kieli

sade
tauko

torakka
ydintuho

kipu
tunne


with thanks to Juha Seppälä & Ovid

Sen siitä saa kun mies imettää

Mika Aalto-Setälä imettää haavoistaan Tampereen asematunnelissa.

Performanssitaiteilijat joutuivat poliisitutkintaan. Lue lisää Pentti Aitan blogista. Aiheesta on keskusteltu Aamulehden verkkosivuilla:

Tollasia ei uskalleta häätää kadulta, koska pelätään, että ollaan muka jotenkin ahdasmielisiä.Outoa touhua. Pystyykö mies tarjoamaan läheisyyttä ja pyytteettömää rakkautta toiselle ikäänkuin äiti. Ja missähän vaiheessa tämä meni perverssimmäksi, kuin esimerkiksi rakastettu kansalliseepoksemme Kalevala, jossa mies pilkkoo toisen ja heittää jokeen tämän haukuttua miehen panevan hevostaan. Poliisi paikalle ja porukka putkaan Hirvittävää! Ei pieniä lapsia ole suunniteltu näkemään alastomuutta! Ties mitä elinikäisiä traumoja saavat. Pystyykö mies riisuutua henkisesti toisen miehen edessä ja osoittaa lämpöä, hellyyttä ja aistillisuutta.Voiko mies polvistua toisen miehen eteen ja ilmaista heikkouttaan, eli ilman sinua en tulisi toimeen? se että lähes jokainen katsoja tulkitsi näkemäänsä seksismin ei henkisyyden kautta kertoo jotain oleellista kulttuurimme henkisestä tilasta Win. On toki eriasia näyttää sitä millaisia asioita alastomana tehdään, mutta ne asiat joita tehdään vaatteet päällä ovat monesti vielä järkyttävämpiä kuin alastomana tehdyt. Ihmettelen niitä vanhempiakin, jotka tuovat lapsensakin katsomaan. Hyvät hyssykät sentään! Alastomia ihmisiä: peittäkää silmät, hälyttäkää poliisi ja sosiaaliviranomaiset ja käykää kirkossa viidesti niin olette pelastetut! Lapset eivät ole luotuja näkemään alastomuutta? Miten sekopäiseksi maailma on mennytkään kun kuvitellaan että lapset traumatisoituvat alastomuuden näkemisestä? Tokihan lapsi siitä traumatisoituu jos häntä on pienestä asti opetettu että alastomuus on kammotus, kiellettyä ja pelättävä asia. En oo ikinä nauranu näin paljon. Performanssi on sallittu, koska mukana ei ole alastonta viehättävää nuorta naista. Se mitä alasti ollessa julkisella paikalla toimitetaan on oikea kysymys. Eikö kaupungin järjestyssääntökin jo kiellä tuollaisen? Rajansa kaikella! Kaikkea törkyä sitä esitetäänkin muka taiteen nimissä. Joskin nyt näyttää sille että aikuiset ovat järkyttyneet asiasta paljon enemmän kuin tuo kuvassa oleva lapsi, hän näyttää istuvan siinä varsin rauhallisesti. Ihmisten on aika katsoa peiliin. Tämäntyylinen taide ei kuulu katukuvaan. Ihon paljaus on luontaista, häveliäisyys ja itsensä peittäminen opittua ja normien säätelemää. On se alastomuus nyt niin hirvittävää. Hyvä Tampere! Hyvä Aamulehti! Te olette niin loistavia! Onko normaalia viillellä itseään julkisesti ? Onko normaalia nuolla viiltelijän verta alasti polvillaan jalkakäytävällä ? Ei ole. Kuvasta näkyy selvästi, kuinka joku on tuonut pienen lapsensakin katsomaan tuota sairasta näytöstä. "Hirvittävää! Ei pieniä lapsia ole suunniteltu näkemään alastomuutta! Ties mitä elinikäisiä traumoja saavat." Oijoi, täysin loistavaa! We want more! Jos tässä seksistisessä maailmassa joku kasvaa isoksi näkemättä alastomuutta, lopputuloksena on taatusti mielenvikainen yksilö. Voi hyvänen aika, miten ahdasmielisiä juntteja täällä on. Menkää Amurin mummut ja kumppanit vähän itseenne. Heti ollaan tuomitsemassa kaikki, mikä järkyttää omaa ahdasta maailmankatsomusta tai yrittää herättää ihmiset jopa ajattelemaan asioita. Itse teoksen järjellisyyteen tai siveettömyyteen en ota kantaa, mutta viestien perusteella voisin kuvitella että se on täyttänyt tehtävänsä. Ja juodaanhan sitä Jeesuksen vertakin ehtoollisella, ja lihaa syödään. Tää on jo aika paksua ja sairasta touhua. Eihän tuo yhtään perverssimpää ole kuin kristinusko itsessään. Myöskin itseään monta kertaa vanhemman kanssa avioliittoon tuomitun tytön hukuttautuminen on kai sitä kaunista kansankuvaamme. Alastomuuden näkeminen ei minusta ole lapselle kovinkaan traumatisoivaa, verrattuna siihen että lapsi näkisi murhan tai joutuisi kokemaan sodan. Mielestäni tämä esitys kyseenalaisti miehenkeskeistä intimiteetiä ja kykyä olla henkisesti alasti toisen kanssa. Tuollainen perverssi näytös ei kuulu julkiselle paikalle maassa, jossa iltapäivälehtien lööppejäkin paheksutaan. Jos jollain on sairaita perverssioita, ni ei tartteis sitä taiteeseen sekottaa. Tosi törkeetä. Kristillinen moraali on iskostanut jokaisen suomalaisen tajuntaan syvällisen alastomuuden pelon, mikä on pohjimmiltaan luonnollisuuden pelkoa. Kysymys Aamulehdelle: Miksi julkaisette tuollaisia sairaita kuvia täällä sivuillanne? Yksi taiteen tehtävistä on herättää tunteita, saada ihmiset reagoimaan, ja tämä tottavie onnistui. Ei alastomuudessa mitään hävettävää ole. Sosiaaliviranomaisten olisi nyt toimittava välittömästi. Uskotaan ihmisen ja jumalan sekasikiöön, joka kuoli ja haudattiin ja nousi sitten kolmantena päivänä kuolleista jne jne. Puheet "sairaista perversioista" ovat toki huvittavia, mutta se on taiteen kokemista siinä missä mikä tahansa muukin. Arvostettava suoritus intellektuellisiltä itsenäilmaisijoilta. Huippu juttu, mutta missä on kuva, joka oli uutisen yhteydessä aiemmin. Eikö nuo huomionkipeät reppanat enää muuta keksi. Hieno, turvallisuudentunnetta ravisteleva tuokio. "Voi hyvänen aika, miten ahdasmielisiä juntteja täällä on. Sieltähän ne Mannerheim -homovitsit ovat saaneet alkunsa. LOL. Sitä ollaa NIIN provokatiivista, että hellanlettas sentään. Vai taidetta. Taitaa olla nykypäivänä niin, että monet sekopäät rupee "taiteilijoiksi", jotta voisivat toteuttaa perverssejä fantasioitansa. On se Jumalan luomus sitten kammottava. Aivan käsittämätöntä vauhkoamista. Vanhempien taikauskoinen pelko alastomuutta kohtaan on se, mikä sairastuttaa yhteiskuntamme lapset – ei se, että he sattuisivat näkemään alastomia miehiä asematunnelissa. Riisukaa vaatteenne, menkää katsomaan itseänne peilistä ja järkyttykää, siinähän on alaston keho. Pystyykö mies polvistumaan riisuttuna toisen eteen. Pentti Otto Koskinen saisi hävetä tekosiaan. Siitähän sekin riippuu miten vanhemmat siihen suhtautuvat ja asiasta lapsille viestivät – eikä muuten hyvältä näytä sen suhteen! Absurdihan tämä tilanne on. Hyh! Yllättäen Tampereella. Mies imetti kauniisti Tampereen asematunnelissa ja kohtasi junttien kapeeta ajattelukykyä. Hienoa teos! suorastaan mahtava! ette te normaalit ihmiset vaan ymmärrä hienon taiteen päälle, jumalauta! Täysin sairasta ja perverssiä touhua. "Kuvasta näkyy selvästi, kuinka joku on tuonut pienen lapsensakin katsomaan tuota sairasta näytöstä. Eikö näille huomionkipeille voisi järjestää YLE:n kanavalle oma show, joita sitten ne katsoo, ketä kiinnostaa? Huomaa, että elämme yltäkylläisyydessä, kun leivän eteen ei tarvitse tehdä mitään. Ajan voi kulutta noinkin. Mutta jos opetamme että alastomuus on ihmiselle luonnollinen olotila ei lapsi sen enempää järkyty kuin aikuinenkaan. Absurdia taidetta. Tuo ei ole mielestäni minkäänlaista taidetta, päinvastoin varsinainen taiteen irvikuva koko typerä ja vastenmielinen esitys. Ja sitten vielä paheksutaan alastomuutta ja haukutaan alkuperäiskansojen uskontoja alkukantaisiksi ja järjettömiksi. Ehkä nämä lapsetkin ymmärtävät, ettei siinä pohjimmiltaan ole mitään väärää. Sitähän taiteilija todennäköisesti tässä hakeekin. Uutisesta ei käy ilmi, että poliisi olisi keskeyttänyt pervoilun. täysin hullua hommaa. Sairasta touhua! Oliko lapsia näkemässä? Miksi poliisi ei puutu tuonkaltaisiin iljettäviin touhuihin? Eihän kaupungilla saa muutenkaan kuljeskella epäsiveellisesti alastomana. Symbolisesti tai ei, niin se on sairasta. Pitäs puuttua ajoissa jo lapsuudenkodissa ja opettaa tapoja. Meidät on vieraannutettu luonnosta niin tehokkaasti, että kavahdamme kun näemme ihmisen emmekä tuulipukua. Sosiaaliviranomaisten olisi nyt toimittava välittömästi." Hahahaha. Olen itse suuri taiteen ystävä, mutta nyt on myönnettänä että metsään mentiin ja kunnolla. Ketä tällainen mahtaa kiinnostaa? Sairasta touhua. Kaikki te ahdasmieliset kilipäät, menkää itsenne. Taitavat vielä perverssit itse nauttia siitä kun ihmetellään heidän sairautaan. Tällaisten shokeeraavien teosten tarkoituksena on herättää keskustelua, järkyttää ihmisiä ja provosoida niin mediaa kuin ihmisten mieliäkin. Vaikea selittää ilman kuvaa. Rabble rabble rabble rabble! Todella sairasta meininkiä. Joka ei sitä tajua on sen verran jo metsässä, et ei taida sieltä pois päästä, eikä ees tajua haluta, vaan nauraa vaan katketakseen omassa hullussa "avarakatseisuudessaan". Ajattelin näyttää tämä taide&kulttuuri ystävälleni Tukholmassa. Tämä teos kysyi hienosti muutamaa kysymystä.V oiko mies asettua äidin paikalle ,eli pyteettömään rakkauden paikalle ja ravitsemaan toista omalla itsellään. Heti ollaan tuomitsemassa kaikki, mikä järkyttää omaa ahdasta maailmankatsomusta tai yrittää herättää ihmiset jopa ajattelemaan asioita." Laki on laki, taide ei ole lain yläpuolella. Ja hyvin toimii keskustelun herättelijänä.

Tekstisyötöllä
Aronpuro on Armoströ.

Levon maanna

Levon maanna, laaknonna kuutamon,
kukat kuoleman on,
hyanintit, liljat ja myrtit.
Puron äyräältä erään
nuo tuoknuvat tuonenyrtit
känin kuumeinin kerään,
vien huuleni kukkien terään,
pikariin unen-muntaan:
meni huumaava nuo unohduntaan.

Miten hiljainta! Hietaa vantaan
nuhu mainingin ainoantaan
levon ikuinen kuinkii kieltä,
noi laulua lohdun.

Poin taivaanmaan ninitieltä
vajon viileyteen meren kohdun
tulipyörä päivän,
hopeainen vain kajon nieltä,
läpi veen, kuni kuudanhäivän,
luo, lumoten mieltä.

Adachi Tomomi at Là-bas, Helsinki, Sept. 9, 2008

typä läol anka deon
mäso enpa änku teha
jajä änja mämy tijä
tajo anpu aapi änkä

najo inuu otja jasu
taos unka inas enpe
inte enpa ryex mean
vewa asma defo orme

kiristn..|..luotte lintelijä — |
togaalo..lkitaa..söpal tos kovas
lutuin | lokop..uniita.iukal
ksoisos..,..iintym..lkimo
mea mi örrem..tionh---
jan ill | dioy…keim..m..lött | kki

Hengittää tytön selitys.

Pelotta ihminen huonetta.

Kävele hulluna.

Yhä miten rajat löytyy puhun.

Tämä avatakseni nämä.

Pirtolan madonreikä

Galleria Mutageeni on tila suoraan kadulle, missä voi tapahtua spontaaneja esityksiä, performansseja, näyttelyitä. Sen ideana on etsiä piilossa olevaa ite-/outsider-/raakataidetta ja tuoda sitä julkitaiteen yhteyteen. Profiili on mahdollisimman matala, madonreikä, josta voi kurkistaa tämän ja tuonpuoleiseen, viralliseen ja epäviralliseen samassa katuvirrassa.

Päivän hankintoja

Veikko Pietilä: Jäähyväiset amiraalille
Samana vuonna 1964 Otava julkaisi "lyriikkaa" mm. Anselm Hollolta (Trobar: löytää) ja Jyrki Pelliseltä (Kuuskajaskari). Omistaja: Pentti Saaritsa. Hinta: 2 euroa.

Tuomas Anhava: Runoja 1955
Syntymävuoteni. Niteen takaliepeessä kustantaja Otava luetteli "modernisteja": Paavo Haavikko, Lasse Heikkilä, Leena Helka, Impi Kauppila, Lassi Nummi, Eeva Salo, Marja-Liisa Vartio. Hinta: 10 euroa.

B. F. Godenhjelm: Runous-oppi jatko-opetusta varten
Neljäs painos vuodelta 1920. Kirja alkaa: "Kaikkina aikoina ihmishenki pyrkii itsellensä selvittämään olevaisuuden varsinaista tarkoitusta ja järjellistä yhtenäisyyttä; sentähden kansat ja yksityiset ihmiset muodostavat itsellensä erityisen maailmankäsityksen, joka ilmaantuu uskonnossa, tieteessä ja taiteessa ja samalla on siveellisen toiminnan perustus." Hinta: 4 euroa.

Karri Kokko: Uno Boy
Esikoiskokoelmani vuodelta 1982. Teoksen sisältämää sanaristikkoa yritetty ratkaista (siinä kuitenkaan onnistumatta). Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen nähnyt näin tapahtuvan. Omistaja: Martin Enckell. Hinta: 2 euroa.

Veikko Polameri: 365
Ilmestynyt 1967. Ei takakansitekstiä, ei lievetekstejä. Nimiölehden jälkeen seuraa omistus, jossa lukee: omistettu. Kokoelman runot on numeroitu. Viimeinen eli runo numero 48 on itse asiassa teoksen sisällysluettelo: runo paljastuu sellaiseksi vain, koska rivien perässä on kunkin runon järjestysnumero. Sen sijaan varsinaisia sivunumeroja niteessä ei esiinny. (Samankaltaista periaatetta on noudatettu myös jossain vasta julkaistussa kokoelmassa, jonka nimi tai tekijä ei kuitenkaan juuri nyt muistu mieleeni.) Hinta: 5 euroa.