The confidence game

Helsingin poetiikkakonferenssissa sivuttiin monen muun asian lisäksi ikuisuusongelmaa runouden kustantamisesta ja markkinoinnista. Realiteetit tiedetään. Runouden yleisö on niin pieni, etteivät perinteiset kustantajat voi haaveilla edes omiaan pois. Ja vaikka uudet kustantamisen muodot pyörivät lähes olemattomalla pääomalla, se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että runous on ja pysyy harvojen herkkuna.

Miia Toivio ehdottaa blogissaan runoskenen siirtämistä maan alle. Hänen mielestään on luovuttava yrityksestä markkinoida runoutta kivana ja mukavana asiana. Runous pitää tehdä sellaiseksi, että sitä on aktiivisesti haluttava. Se on kaivettava esiin, vaikka sitten maan alta.

Kustantajien kannalta kysymys on muotoiltavissa myös näin: Yritämmekö levittää runoutta mahdollisimman monelle vai yritämmekö tehdä sillä (myös) rahaa?

Tarjoan seuraavassa uutta, radikaalia markkinointistrategiaa kustantajien ja muiden runousaktivistien käyttöön.

Sata vuotta sitten amerikkalaiset huijarit perustivat pieniä puoteja, joissa kaikki myyntiartikkelit maksoivat dollarin. Näitä kahden-euron-myymälöitä näkee tietysti vielä tänäkin päivänä, mutta ilman nerokasta keksintöä. Kuin huomaamatta kauppiaat sijoittivat myymälöidensä ovensuuhun pelipöydän, johon istumalla asiakkaat saatoivat jättää puotiin moninkertaisesti sen rahasumman, jonka he olivat valmiit kuluttamaan dollarin maksavaa rihkamaa ostamalla. Toisin sanoen halpa rihkama oli vain sisäänheittotuote, jonka avulla asiakas saatiin kiinnostumaan itse päätuotteesta.

Runouteen siirrettynä idea voisi mennä näin: Vuokrataan pieniä liiketiloja, jossa runoniteitä myydään parin euron (tappiolliseen) hintaan ja täytetään muu tila esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen peliautomaateilla. Koneiden vuokrasta saatavat tuotot korvaavat kyllä kustannustoiminnasta kertyvät tappiot. Kaljanmyyntiäkin voisi harkita. Samaan tapaanhan toimivat myös bensiiniasemat, marketit ja kioskit, joista esimerkiksi jälkimmäisissä koneisiin syötetty kassavirta on katkeamaton.

Mutta tämä siis vain, jos päämäärämme on runouden levittäminen ja sen avulla liikevoiton saavuttaminen. Muussa tapauksessa kannatan Miian ehdotusta maan alle menemisestä.

Maan alle

Uusi, poikkeava tapa käyttää kieltä on yhteisöllinen teko.

Taidemaalari Silja Rantasen yleiökommentti Helsingin poetiikkakonferenssissa.

On ehkä aika alkaa työskennellä tietoisesti maan alla.

Runoilija Miia Toivion yhteenveto konferenssin annista.

Uusia runouksia

Poetiikkakonferenssin ensimmäisenä päivänä nähtiin ja kuultiin toinen toistaan kiintoisampia runoesityksiä. Tulkinnat hämmentävät mainiolla tavalla vallitsevaa runouskäsitystä: runous etsiytyy uusiin muotoihin eikä suostu vain painetuksi sanaksi.

Illalla lisää elävää runoutta Bio Rexissä. Ja konffa jatkuu huomenna.

Runokuu

Runokuu käynnistyy lauantaina. Mielenkiintoisesta tarjonnasta aion seurata valtaosan ja Poetiikkakonferenssin lauantain ohjelmasta ainakin tämän:

Avokyyhkylle – eine Durchleucht-Lesung. Miikka Mutanen ja Lassi Hyvärinen

Odotan jännityksellä, mitä tuleman pitää, sillä en tiedä esityksen sisällöstä tai muodosta mitään. Jostain syystä konferenssin omilla sivuilla Hyvärisen & Mutasen luennasta ei ole mainintaa, mutta tänään saapuneessa tekstiviestissä Mutanen ilmoitti esityksen valmistuneen, joten oletan sen olevan mukana. Tervetuloa!

Puhutaan runoudesta

Helsingin poetiikkakonferenssi on julkistanut ohjelmansa. Se vaikuttaa jälleen kerran mielenkiintoiselta — ja kuinka ollakaan, sisältää itsellenikin pienen mutta miellyttävän yllätyksen.

Lauantai 16.8, Ateneum-sali
Klo 11-17

Aamupäivä klo 11-13

Lukeminen kirjoittamisena, kirjoittaminen lukemisena. Runoilija Kristiina Wallin.
Luentaperformanssi. Marina Ciglar ja Kristiina Wallin.
Runouden lukemisesta nyt. Tutkija, runoilija Vesa Haapala.
Mielen, tilan ja tekstin kohtaamisharjoituksia. Hannimari Heino ja Heikki Mäntymaa.

Klo 13-14 Lounastauko

Iltapäivä klo 14-17

Runouden arvottamisesta - kriitikon näkökulma. Daniela Floman.
Luentaperformanssi. Marko Niemi ja Kristian Blomberg.
Avokyyhkylle - eine Durchleucht-Lesung. Miikka Mutanen ja Lassi Hyvärinen.

Kahvitauko

klo 15.30-16.45

“Kaksoisteema” (Eeva-Liisa Manner). Helena Sinervo ja Sinikka Vuola.
Arsen Mirzajev (Pietari): Puhuuko teksti? Tulkki: Jukka Mallinen.
Runokukko: Jos leivon ääni ois kaunis mulla. Jouni Tossavainen ja Olavi Rytkönen.
Luentaperformanssi. Rita Dahl ja Jyrki Pellinen.

Lauantai-ilta, Lasipalatsin Bio Rex
Klo 21-23

Tähtiä yössä - pitkän päivän jälkeen runo syttyy ja tuikkii Bio Rexin iltaklubilla. Esiintymässä Teemu Manninen, Duo Mirhami, Jukka Laajarinne, Katariina Vuorinen, Tuomo Heikkinen, Leevi Lehto, Risto Oikarinen ja Verneri Pohjola. Illan juontaa runoilija Tommi Parkko. Vapaa pääsy.

Sunnuntai 17.8, Ateneum-sali
Klo 12-17

Klo 12 Ranskalaisia pastilleja. Ranskalaisen kirjallisuuden merkitys Suomessa. Keskustelemassa Antti Nylén ja Helena Sinervo. Haastattelijana Päivi Kosonen.

Klo 13 Ääni aamulla kello kolme. Charles Simicin runojen suomentamisesta. Timo Hännikäistä haastattelee Leevi Lehto.

Klo 13.30 Tauko

Klo 14 Paneelikeskustelu. Olemmeko keskellä kirjallisuuden odotushorisontin muutosta, vai onko oletus murroskohdassa olemisesta jotain, mikä toistuu vuosikymmenestä toiseen? Ovatko runon lukemisen, arvottamisen, kustantamisen, tutkimisen ja kirjoittamisen ehdot muuttuneet ja jos, niin miksi ja miten? Entäpä kirjallisen kentän toimijoiden roolit ja suhteet? Runouden tästä päivästä keskustelemassa monipuolinen joukko alan toimijoita: Kuisma Korhonen, Claes Andersson, Hannu Launonen, Miia Toivio, Tytti Heikkinen, Antti Kasper ja Daniela Floman. Keskustelua ohjastaa Leevi Lehto.

Klo 15.30 Runot auki - suomalaisrunoilijoiden teksteihin sävellettyjä teoksia. Korvat auki -yhdistys järjestää.

Helsingin Poetiikkakonferenssi on osa Helsingin Juhlaviikkojen Runokuuta. Sen järjestäjät ja yhteistyökumppanit sekä Runokuun koko ohjelma löytyvät Nuoren Voiman Liiton sivuilta.