Hajahuomioita Karkkipäivästä
Muutama mieleen jäänyt asia eilisen Nynny-klubin Karkkipäivästä:
Toisin kuin oman osuuteni johdannossa hiukan provosoivasti yritin väittää, kontekstin luominen esitettävälle runolle ei pilaa tai latista sitä. Päinvastoin tarkoin harkittu ekspositio rikastuttaa runoa, tai ainakin auttaa selvittämään, mistä kulmasta se puhuu, kuten Saila Susiluodon valitsemista katkelmista kävi ilmi.
Pitkäkään runo ei ole no-no, silloin kun runoilija osaa pitää intensiteetin yllä ja esitys on hyvin rytmitetty. Tästä saimme esimerkkeijä Virpi Alaselta, Olli-Pekka Tennilältä, Teemu Manniselta ja yllätysvieras Juhana Vähäseltä. Toisaalta Olli-Pekka myös todisti, että toisinaan runo "selittää" oman luonteensa. Hämmästyttävän hieno runo ja sen esitys.
Juhanan luenta saattoi olla illan helmi. Tässä tapauksessa kyse oli proosakatkelmasta, jonka Juhana luki suoraan blogistaan, "väärässä" järjestyksessä, tarinan lineaarisuutta sumeilematta rikkoen. Täydestä meni.
Juhanan tarina puukkoa heiluttavasta kääpiöstä paritti oivasti omaa esitystäni, johon sisältyi pari katkelmaa blogiin kirjoittamastani teoksesta Poem in Reverse. Kyse on siis pitkästä runoelmasta, jonka osaset on kirjoitettu tavanomaisesta poiketen eli käänteisessä järjestyksessä lopusta alkuun. Metodi synnyttää mielenkiintoisen probleeman. Kun teosta luetaan "oikeassa" järjestyksessä (siis niin, että viimeksi kirjoitettu luetaan ensin ja ensin kirjoitettu tulee viimeisenä,) syntyy jännittävä tilanne. Lukija "tietää" koko ajan enemmän kuin kirjoittaja, tai niin kuin runossa sanotaan: "edeltäjässä näkyy myöhemmän vaikutus".
Vielä yksi kohokohta eli Teemun esittämä Sinikka Vuolan "Große Fuge" (joka on luettavissa painettuna Tuli&Savun uusimmasta numerosta). Sinikan useammalle sivulle levittyvä, typografisesti näyttävä runo sai näin aivan uusia ulottuvuuksia. Nannaa (kuten tietysti Teemun omatkin, aina viihdyttävät flarffit ja muut). Zzzzzzzz!
Tekstit
