maanantaina, lokakuuta 06, 2008



uu , ai i ei ä i ey e ä.

a u i o e aa i u e u i o ,

ä e e ä,

o a o i e ä .

E e i y .






Paavo Haavikko 1931-2008




Tapasin Paavo Haavikon muistaakseni kahdesti, molemmilla kerroilla kohtaaminen oli lyhyt mutta sitäkin mieleenpainuvampi.

Jälkimmäinen tapahtui Art Housen tiloissa Bulevardilla, oltiin julkaisemassa Hannu Salaman uutta romaania joskus 90-luvulla. Olin tekemässä juttua Iltalehteen ja ajattelin esittää kustantajalle muutamia kysymyksiä. En muista yksityiskohtia, mutta ennen kuin olin ehtinyt ensimmäisen kysymykseni puoliväliin, runoilija keskeytti minut ja kehotti sinuttelemaan. Mikäs siinä, kyllä se minulle sopi.

Ensimmäinen kohtaamisemme tapahtui saman kadun varrella, arvatenkin Werner Söderströmin syyskauden avajaisissa 80-luvun alussa. Kuinka ollakaan, osuin samaan keskusteluryhmään kirjailijamestarin kanssa. Puhetta oli muun muassa Haavikon juuri ilmestyneestä teoksesta After the Deadline. Sehän oli teos, jonka Haavikko julkaisi omakustanteena, ilman ISBN-numeroa ja muita virallisen protokollan edellyttämiä tunnusmerkkejä. Kirjaa ei ikään kuin ollut olemassa. Miksi Haavikko näin teki, ei käynyt koskaan täysin selväksi. Ilmeisesti hän vain halusi tällä tavoin alleviivata riippumattomuuttaan, ulkopuolisuuttaan.

Avasin kuitenkin suuni todetakseni, että jos teosta ei ikään kuin ole olemassa, silloinhan kuka tahansa voi ilmoittautua sen tekijäksi. Haavikko hätkähti ja totesi naurahtaen, että olen oikeassa.

Keskustelu jäi siihen, mutta tarina päättyi vasta pari päivää myöhemmin. Aamupostin mukana työpaikalleni oli tullut kuori, joka sisälsi puheena olleen epäteoksen, tekijän omistuskirjoituksella varustettuna.

Haavikon viimeinen haastattelu Suomen Kuvalehdessä.

1 kommentti:

dahl kirjoitti...

"Tapasin" Haavikon vain kerran joskus 2000-luvun alussa, ehkä 2002. Sanaakaan ei vaihdettu. Hän oli tulossa Taidehallilta, minä olin menossa näyttelyyn.