Edelliseen postaukseeni viitaten

Kaupungilla käydessäni huomasin, että molemmat iltapäivälehdet olivat kirjoittaneet aiheesta jo tänään, ja ainakin Ilta-Sanomat oli saanut mm. Tuulaliina Variksen ja Tommy Tabermannin kommentoimaan Haukion kahta runoa. Kommentteja en lukenut otsikkotasoa pitemmälle, mutta myönteisiä näyttivät olevan. (Luin myös lehteen painetut kaksi runonäytettä, mutta linjani pitäen pidättäydyn sanomasta niistä mitään.)

Kapteeni Hytösen tahaton tai tahallinen "markkinointistrategia" näyttää kuitenkin onnistuneen, ja mikäs siinä. Ehkä jonain päivänä iltapäivälehdet tavoittavat menneisyytensä. Kuka enää muistaa ajan, jolloin esimerkiksi Ilta-Sanomat julkaisi säännöllisesti runokritiikkejä? (Aloitin kriitikonurani mainitussa lehdessä 1977, samaan aikaan kun Arto Kytöhongalla oli siinä oma viikottainen palstansa.) Yhdeksänkymmentäluvun alussa julkaisin Iltalehdessä sarjan käsitteellisiä sanomalehtitaideteoksia, esimerkiksi Mox Mäkelältä ja J. O. Mallanderilta. (Edellisen duuni vei lehden viikonvaihteen numerosta kuusi (!) sivua ja jälkimmäisen kaksi.) Vähän myöhemmin kirjoitin lehteen Thomas Pynchonin (tekaistun) haastattelun. (Se oli päivätty "Macondoon".) Ja lopulta myös tulevan ystäväni ja kustantajan Leevi Lehdon haastattelun. Oi niitä aikoja.

Päivän paras

Leevin uusin runo, "Päivän zbras paahtoleipä".

Olenko kirjoittanut ainuttakaan runoa 2009?

Luultavasti en. Kaikki aikani menee töllöttäessä (juuri nyt Victorian salaisuuksia). Senpä vuoksi olen julkaissut näitä asetelmiani. Saa nähdä saanko enää runon päästä kiinni, niin kuin eräät.

PS. Naisten alusvaatteita valmistavan Victoria's Secretin televisioitu show päättyi juuri. Tajuan toki, että sekä hepeneet että niitä esittelevä ohjelma oli tehty miehen silmille, mutta oli siinä muutakin. Jos en väärin nähnyt, show oli taltioitu Macondossa, ihan tavallisena arkipäivänä. Ja jos Luoja katseli samoja värejä ja niiden yhdistelmiä kuin minä, olen varma että hän taputti käsiään. En sano, että kauneuden historia on kirjoitettava uudestaan, mutta nähtävästi maailmassa on edelleen ihmisiä, jotka pystyvät sekä kuvittelemaan että tuottamaan näkyjä, joita ei ole ollut ennen olemassa. (Niin, ja olivathan myös mallit aika nättejä, jos ehdin heitä lainkaan tarkkailla.)

Vissi d'arte

Tjaa, jos et tavoita ystävääsi mailitse, tekstaritse tai kännyitse, mene oopperaan ja kappas, eikö hän kävelekin siellä vastaan. Maalaan toista ja ajattelen toista.

USA

Leevi Lehto saa tänään Hesarissa ansaitut kehut 2000-luvun poetiikkaa käsittelevästä esseekokoelmastaan Alussa oli kääntäminen. Erityisen kiintoisa on kriitikon käyttämä muotoilu "uusi suomalainen avantgarde". Ette kuule sitä viimeistä kertaa.

Kritiikistä

Markku Paasosen kirjoittamaan Lassi Hyvärisen esikoisteoksen arvosteluun palaamisesta on luultavasti enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta teen sen kuitenkin.

Ensinnäkin arviota lyhyesti kommentoinut Hyvärisen kustantaja Leevi Lehto on oikeassa: tarkemmin lukien Paasonen mitätöi kehunsa point for point and then some. Kuin ihalisi Ferrarin muotoa ja suorituskykyä, mutta tyrmäisi sitten koko italialaisen autosuunnittelun erityisesti ja autoilun yleensä jollakin tavoin epämiellyttävänä tai epäilyttävänä puuhasteluna.

Toiseksi: Helsingin Sanomain toiminta on läpinäkyvän metodista ja ylimielistä. Arvostelu viime syksynä ilmestyneestä teoksesta julkaistaan heinäkuisena torstaina. Oh, please. Toisin sanoen, lehden oli vihdoin annettava periksi ja ryhdyttävä käsittelemään palstoillaan myös ntamon teoksia, tai ainakin sitä osaa kustantamon tuotannosta, jolla se on pääasiassa halunnut profiloitua. Painetta tähän saattoi lisätä Pauliina Haasjoen Parnassolle (3/2008) kirjoittama laaja artikkeli ntamosta ja sen runotuotannosta.

Kolmanneksi: Mitä Paasosen teksti kertoo sanomalehtikritiikkimme tilasta? Montakin vikaa löytyy, mutta yksi on ylitse muiden. Jos kritiikki ei ole kattavaa, sillä ei ole pienintäkään merkitystä. Tässä suhteessa HS:n tulisi tuntea vastuunsa, onhan se the paper of record, se jälki mikä meistä jää tuleville. Nyt lehti toimii, ainakin runouden mutta myös muun aidosti innovatiivisen kulttuurin suhteen, ikään kuin tässä maassa ei luotaisi mitään uutta. Sen sijaan lehdelle kulttuuri on vain tapahtumamarkkinointia ja viihdeteollisuuden myyntiponnistuksiin osallistumista.

Ntamosta ja ntamisesta yleensä Juri Nummelin Turun Sanomissa ja Silja Ylitalo Turun Ylioppilaslehdessä.

What a wonderful world

Karri and Leevi Lehto are now friends.

Ostaisitko kirjasi näkemättä niitä?

Kysymys esitetään tänään HS:n kulttuurisivuilla, Leevi Lehdon uutta kustantamoa esittelevän uutisen perässä (koko teksti täällä). Oma vastaukseni.

Hän

Jarmo Papinniemi kirjoittaa muotokuvan Leevi Lehdosta tänään ilmestyvässä Suomen Kuvalehdessä 27/2007.

PS. Teksti on luettevissa myös Leevin blogista. Linkkivinkit löytyvät SK netistä.

Onneksi olkoon!

Nuori Voima on tänään jakanut tunnustuspalkintonsa runoillija, suomentaja Leevi Lehdolle. Palkinnon perusteluissa sanotaan, että "Lehdon runojen ja runohankkeiden pioneeriluonteisuus ei pyri valtaamaan huomiota toisilta, vaan pikemminkin härnää kokeilemaan itse." Niinpä.