Trackin' Tampere-Helsinki

Keikka Pispalan Runotulilla Mariannan, Pauliinan ja Laurin kanssa heitetty. Katsokaapa kuinka paluumatkamme sujui.

Asetelmia 6

pikilanka

pihvi pippuri

kirja kuulokkeet

pilleri rasia

kolikko televisio kamera


Pauliina Haasjoki

Kritiikistä

Markku Paasosen kirjoittamaan Lassi Hyvärisen esikoisteoksen arvosteluun palaamisesta on luultavasti enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta teen sen kuitenkin.

Ensinnäkin arviota lyhyesti kommentoinut Hyvärisen kustantaja Leevi Lehto on oikeassa: tarkemmin lukien Paasonen mitätöi kehunsa point for point and then some. Kuin ihalisi Ferrarin muotoa ja suorituskykyä, mutta tyrmäisi sitten koko italialaisen autosuunnittelun erityisesti ja autoilun yleensä jollakin tavoin epämiellyttävänä tai epäilyttävänä puuhasteluna.

Toiseksi: Helsingin Sanomain toiminta on läpinäkyvän metodista ja ylimielistä. Arvostelu viime syksynä ilmestyneestä teoksesta julkaistaan heinäkuisena torstaina. Oh, please. Toisin sanoen, lehden oli vihdoin annettava periksi ja ryhdyttävä käsittelemään palstoillaan myös ntamon teoksia, tai ainakin sitä osaa kustantamon tuotannosta, jolla se on pääasiassa halunnut profiloitua. Painetta tähän saattoi lisätä Pauliina Haasjoen Parnassolle (3/2008) kirjoittama laaja artikkeli ntamosta ja sen runotuotannosta.

Kolmanneksi: Mitä Paasosen teksti kertoo sanomalehtikritiikkimme tilasta? Montakin vikaa löytyy, mutta yksi on ylitse muiden. Jos kritiikki ei ole kattavaa, sillä ei ole pienintäkään merkitystä. Tässä suhteessa HS:n tulisi tuntea vastuunsa, onhan se the paper of record, se jälki mikä meistä jää tuleville. Nyt lehti toimii, ainakin runouden mutta myös muun aidosti innovatiivisen kulttuurin suhteen, ikään kuin tässä maassa ei luotaisi mitään uutta. Sen sijaan lehdelle kulttuuri on vain tapahtumamarkkinointia ja viihdeteollisuuden myyntiponnistuksiin osallistumista.