Ulkona riehuvaa lumipyryä katsellessani tajuan yhtäkkiä kuinka mielettömästi rakkautta voi kaivata. Yhtä aikaa sakeaa ja kaiken peittävää, kuohkeaa ja kevyttä kuin ilma. Saa pään pyörälle ja vie mennessään, eikä ole muita hetkiä kuin tämä. No niin, kappas vain, nyt on sekin loppu. Ei kun Neljättä seinää päin.

Suuta pimeässä, hulluuksia kauneuden eteen
ja syntiseula samaa vanhaa.

Minä pyörryn nyt ja haluan,
sinun tuoksusi silmät kiinni tästä maailmasta.