Kävin Lahden kirjamessuilla juhlimassa ystäväni Kati Neuvosen esikoisen julkaisemista. Naku on poEsian 12. teos, kirjasarjan jonka kartuttamisessa minullakin on ollut kunnia olla mukana Varjofinlandian ja Vapaitten käsien muodossa. Hienoa olla upeassa seurassa!

Siis todella?

Helsingin kirjamessut on valinnut ensi syksyn teemaksi kysymyksen Mitä tapahtuu todella?

En haluaisi pilata kemuja etukäteen, mutta arvelen ettei kysymystä tulla esittämään runoilijoille. Sen sijaan lavalle marssitetaan rivi päivystäviä asiantuntijoita ja muita "rajuja" tyyppejä. Veikkaan, että päägurun paikka lankeaa Sofi Oksaselle, eikä siinä mitään. Yhteisiä epäkohtia ei korjata katederilta, mutta ei niistä puhuminenkaan pahaa tee.

Toisaalta runoilijan vastaus on hänen runoissaan, ei siinä miten ne selitetään mediapuheeksi. Runous ei ole tapahtumisen aluetta siinä merkityksessä, että sillä olisi jokin yhteiskunnallinen tai muu agenda. Jos olisi, vaikuttamisen keinoksi kannattaisi valita jokin muu.

Poetry makes nothing happen. Siitä huolimatta esimerkiksi Hannu Helin ja Ville-Juhani Sutinen ovat runoilijoita, joilla voisi olla paljonkin sanottavaa yhteiskunnasta yleensä ja taantuman syistä erityisesti. Mutta onko se, mitä messujen järjestäjä haluaa todella?