Asetelmia 21

mukulakivi kallo

pannu luu

votka-annos

hammas silmälasit harppu

kelmu pipetti

haulikko kello

kassakaappi asiakirja

torvi sapeli

katalogi kone

leili kiulu linssi

jauhosäkki kartta pistoke

alkupäähine

siima vaijeri luu

naru pasuuna kirves haarukka pata

liina

lamppu

haitari jousi matto

verkko muna sadetakki housut

saksofoni

valvontakamera

rumpu lippu viiri

kirves

luu

kontrabasso fagotti sarana kaalinpää lanttu kynä kallo kello naru köysi sähkökitara kello paperisilppu

viulu sello gamba trumpetti kellopeli rumpu

bassokello käpy pipo suksi kello jousi kallo suitsutusastia

hansikas nekku rintasokeri tupakka

hattu sateenvarjo luu

sulka naru kone

kravatti silmälasit

colt sulka lierihattu kello

peili kello kivi moottori päähine

pallo lintukivääri luuranko housut olkihattu huuliharppu

ruukku sadetakki saappaat golfpallo peili sanomalehti kravatti teepussi viiri serpentiini

harava veitsi kivi

kuulotorvi mikrofoni kuulokkeet kivi bumerangi

pallo

kirja

silmälasit kannukset näyttöpääte

fagotti kyltti kengät kruunu kahvikuppi aurinkolasit farkut tennarit

oboe fagotti

kenkä

monokkeli

köysi silkkiliivi hattarapäähine


Lassi Hyvärinen

Vuoden valiot

Hesarin kriitikot valitsivat vuoden parhaitten kirjojen listalle neljä (kotimaista) runoteosta. Mikäs siinä. Kaikki ovat mainintansa ansainneet, mutta jokin tässä jää kalvamaan, ilmeisimpänä Kari Aronpuron puuttuminen. Ja kaipa se on niin, että Lassi Hyvärinen ja Aki Salmela ovat saaneet luvan edustaa isompaa joukkoa nuoremman polven tekijöitä. Joka tapauksessa välipolven poissaolo merkitsee sitä, että kenttä on lopullisesti kääntynyt.

Onnea ehdokkuudesta Antti, Jukka, Lassi, Olli-Pekka, Tytti ja Harry (jolle nöyrä kiitos).

Runokuu

Runokuu käynnistyy lauantaina. Mielenkiintoisesta tarjonnasta aion seurata valtaosan ja Poetiikkakonferenssin lauantain ohjelmasta ainakin tämän:

Avokyyhkylle – eine Durchleucht-Lesung. Miikka Mutanen ja Lassi Hyvärinen

Odotan jännityksellä, mitä tuleman pitää, sillä en tiedä esityksen sisällöstä tai muodosta mitään. Jostain syystä konferenssin omilla sivuilla Hyvärisen & Mutasen luennasta ei ole mainintaa, mutta tänään saapuneessa tekstiviestissä Mutanen ilmoitti esityksen valmistuneen, joten oletan sen olevan mukana. Tervetuloa!

Kritiikistä

Markku Paasosen kirjoittamaan Lassi Hyvärisen esikoisteoksen arvosteluun palaamisesta on luultavasti enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta teen sen kuitenkin.

Ensinnäkin arviota lyhyesti kommentoinut Hyvärisen kustantaja Leevi Lehto on oikeassa: tarkemmin lukien Paasonen mitätöi kehunsa point for point and then some. Kuin ihalisi Ferrarin muotoa ja suorituskykyä, mutta tyrmäisi sitten koko italialaisen autosuunnittelun erityisesti ja autoilun yleensä jollakin tavoin epämiellyttävänä tai epäilyttävänä puuhasteluna.

Toiseksi: Helsingin Sanomain toiminta on läpinäkyvän metodista ja ylimielistä. Arvostelu viime syksynä ilmestyneestä teoksesta julkaistaan heinäkuisena torstaina. Oh, please. Toisin sanoen, lehden oli vihdoin annettava periksi ja ryhdyttävä käsittelemään palstoillaan myös ntamon teoksia, tai ainakin sitä osaa kustantamon tuotannosta, jolla se on pääasiassa halunnut profiloitua. Painetta tähän saattoi lisätä Pauliina Haasjoen Parnassolle (3/2008) kirjoittama laaja artikkeli ntamosta ja sen runotuotannosta.

Kolmanneksi: Mitä Paasosen teksti kertoo sanomalehtikritiikkimme tilasta? Montakin vikaa löytyy, mutta yksi on ylitse muiden. Jos kritiikki ei ole kattavaa, sillä ei ole pienintäkään merkitystä. Tässä suhteessa HS:n tulisi tuntea vastuunsa, onhan se the paper of record, se jälki mikä meistä jää tuleville. Nyt lehti toimii, ainakin runouden mutta myös muun aidosti innovatiivisen kulttuurin suhteen, ikään kuin tässä maassa ei luotaisi mitään uutta. Sen sijaan lehdelle kulttuuri on vain tapahtumamarkkinointia ja viihdeteollisuuden myyntiponnistuksiin osallistumista.

Väärin sammutetut

Markku Paasosen arvio (cut up) Lassi Hyvärisen Riippuvista puutarhoista tämän päivän Hesarissa on otsikkoa myöten pääasiassa reilun ylistävä, mutta Paasoselle tyypilliset kriitikon takaportit myös hämmentävät:

"Monesta avantgardesuuntauksesta ammentavaa teosta olisi helppo luonnehtia kokeelliseksi. Kokoelmassa ei kuitenkaan ole mitään siitä muotoseikkoihin tuijottavasta kireydestä, joka toisinaan vaivaa erilaisten tekniikoiden parissa askartelevaa kokeellista runoutta.

Hyvärisen runo on kauttaaltaan vapautunutta, musikaalisuudessaan ruumiillista ja valtavan kirjon erilaisia tekniikoita omaksuneessa helppoudessaan kaiken tendenssimäisen kokeellisuuden tuolla puolen."

Hyvä niin, mutta miksi hyvää pitää kehua sanomalla, että se ei ole "askarteleva" tai "tendenssimäinen"? Syntyy vaikutelma, että kriitikolle on pääasia päästä lujittamaan omia ennakkoluulojaan ja tölvimään noita ennakkoluulojen kohteita.

Paasosen koko kriitikontyö tuntuu persutuvan tälle periaatteelle: vihaan tai vähintään epäluuloilen kaikkea avantgardea, olipa se isoisänaikuista tai sitä kaikkein uusinta, mutta tunnen sanomatonta kiinnostusta tuota kaikkea synnillistä kohtaan ja olemalla kriittinen saan nähdä niin paljon kuin haluan tuota saastaista pornoa, mutta koska olen kriitikko minua ei lasketa muiden runkkareiden joukkoon, vaan olen sen kaiken yläpuolella.

Siis kaiken kaikkiaan järjetön ja sielullisesti tuhoisa metodi. Mutta yhtä kaikki onnittelut Lassille!

Kas, iloinen yllätys, Henriikka Tavi pitää blogia kustantajansa Teoksen sivuilla. Uusimmassa kirjoituksessa ansaitut kehut saa, ja hyvin perustein, Lassi Hyvärisen esikoinen Riippuvat puutarhat.

Raskasrunotar

ja yhdeksän muuta uutta kuvaa ja videota Avokyyhkylle by messieurs Hyvärinen & Mutanen.

Lassi Hyvärisen esikoisteos Riippuvat puutarhat (ntamo) saapui tänään postissa. Mielenkiintoisen näköistä tavaraa, ehdottomasti. Niteessä on myös iso formaatti, joka tuo Hyvärisen visuaaliset ratkaisut hienosti esille. Aikamme runouden kokonaiskuvaus on tämän jälkeen entistäkin vaikeampaa.

PS. Oi, oi. Liekö pihlaja ennen taipunut yhtä kauniisti kuin Lassilla. Rakas poloinen ihmiskunta, worthy of Stella by Starlight, ja vähän senkin päälle.

Leikin päin

Lassi Hyvärisen esikoiskokoelma Riippuvat puutarhat on päässyt arvioivan katseen kohteeksi.

Da-daa!

Lassi Hyvärisen esikoiskokoelma Riippuvat puutarhat (ntamo) on ilmestynyt, kuinka ollakaan, luoden valoa vuoden pimeimpään päivään. Onnea, hyvä ystävä, ja tervetuloa joukkoon, johon kuuluminen on suuri onni ja nyt siis entistäkin suurempi.

Avokyyhkylle (a tribute)

Nuo ymmärrettävän runouden mainiot lähettiläät Miikka Mutanen ja Lassi Hyvärinen ovat perustaneet oman blogin Avokyyhkylle. Blogi sisältää, siis alkajaisiksi, kaksitoista valokuvin ja videoin toteutettua tulkintaa kokoelmani Avokyyhky, lattiaheroiini sisältämistä sanoista. Suosikkejani ovat ymmärrysmusta ja hervoton lattiaheroiini. Olen otettu, liikuttunut ja aivan, eh, sanaton.