Töllöttelystä

Julkaisin tänään Töllöttimessä tekstin, joka kirjanpitoni mukaan on järjestyksessä yhdeksäskymmenestoinen. Yhteensä merkkejä on kertynyt pian neljännesmiljoona eli satakunta kirjan sivua.

Alunperin tarkoitukseni oli, että projekti olisi vuoden mittainen, mutta nyt tuntuu, että lopetan kun sata tai satayksi tulee täyteen. Jos näin käy, en aio tuntea että olen pettänyt lupaukseni tai että olen epäonnistunut jossain.

Kyse on ajankäytöstä. Television katsominen on rankkaa ja aikaa viepää puuhaa. Olen jo nyt oppinut paljon, saanut tietoa siitä millaista on kirjoittaa (ja julkaista) havaintonsa nopeasti, melkein reaaliajassa, pelkäämättä sitä miltä tulos vaikuttaa, onko siinä "järkeä". Näen jotain ja kerron näkemäni heti, tuosta noin, harkitusta syvällisyydestä piittaamatta. Mikä tapahtuu, se tapahtuu.

Mutta kuten sanottu, kyse on myös ajankäytöstä. Televisiossa tapahtuu uskomattomia. Etenkin amerikkalaiset käsikirjoittajat uskaltavat panna henkilönsä sanomaan ihan mitä tahansa (ja jos kirjaa ylös vain joka toisen tai kolmannnen repliikin, jälki on vielä vaikuttavampi). Mutta televisio on "engaging", enkä varsinkaan halua sitoa itseäni ruudun ääreen kun parin kuukauden päästä aloitan puolen vuoden virkavapaani.

Olen vapaa ja saan tehdä mitä huvittaa. Senkin sanon, että ihannoimastani amerikkalaisesta replikoinnista huolimatta alkuvuoden suurimpia kokemuksia ovat olleet venäläiset tv-tuotannot, Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.

Olen katsonut ja nähnyt, mutta kymmenkunta iltaa vielä, ja sitten on aika siirtyä uusiin tekoihin.

Töllötin on auki

Kolmas vuosiprojektini on alkanut. Blogin nimi on Töllötin.

Edit: Kun et tiedä mitä tehdä, luota sattumaan. Miten teksti, tässä tapauksessa projekti, mahdollisesti tuleva kirja, mikä lie, miten se tulisi aloittaa? Saman kysymyksen eteen jouduin tehdessäni Varjofinlandiaa, Mitä ehkää ja Così fan tuttea. Kaikkien kolmen kohdalla avauslause pomppasi esiin kuin itsestään, heti ensi metreillä. Kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa sen tarjosi kone, tuosta noin, sattuman arpomana. Tänään, heti vuoden vaihduttua, ryhdyin tarkkailemaan mitä töllöttimestä tulee. Ja kuinka ollakaan, alta minuutin ruutuun rävähti repliikki: "Joku taisi unohtaa vuorosanansa." Siinä se! Olin miettinyt pitkään, mitä teen repliikeille. Kuuluvatko ne siihen, mitä televisiosta "tulee"? Totta kai kuuluvat, mutta miten "kertojani" tulisi niihin suhtautumaan? (Nyt arvelen, että tuo avauslause tulee olemaan ainoa, jonka merkitsen sitaatiksi; muut repliikit kätken proosan sekaan sellaisenaan.) Niin, ja tulisiko kertojani olemaan kaikkitietävä, sellainen että hän tietäisi jokaisen mielenliikkeet? Vai tulisiko hän tarkkailemaan ihmisiä kuin behavioristi, vain ulkoiseen pitäytyen? Nämä kaikki ovat kysymyksiä, joihin jokainen prosaisti joutuu vastaamaan etukäteen, mutta minulla ei ole sellaista ylellisyyttä. Joudun tai saan tehdä niin kuin parhaaksi katson. Saa nähdä.

Vuosi 2008

Jäistä lunta,
märkiä lehtiä.

Askelet,
ritinää muistista.

Tiaiset valosta:
tii-ty, tii-ty. tii-ty, tii-ty.

Tänään meille
sinitaivas.

Pilvet, miten
ja minne tahtovat.

Yllä sotkain,
koskeloin.

Vuosiprojektini on päättynyt. Tarkoitukseni oli kirjoittaa joka päivä jotain säästä tai luonnosta. Tehtävä osoittautui yllättävän hankalaksi. Vietän suurimman osan päivästä töissä tai kotona, ylipäänsä sisätiloissa, eikä aikaa ja tilaisuutta säännölliseen luonnonhavaintojen tekemiseen jää kovinkaan paljon. Yllä oleva merkintä on päivätty 26. tammikuuta ja se on ainoa, jonka kirjoitin runomuotoon. Valtaosa päivittäisistä merkinnöistäni kuulosti aika apealta. Seuraavassa viikon pätkä joulukuulta:

Tihkua.

Vähän lunta, mutta vain vähän.

Kuivaa, harmaata.

Kuivaa, kylmää, harmaata.

Pimeää, kylmää, harmaata.

Leuto, tuuleton päivä. Hiukan valoa iltapäivällä ennen auringonlaskua.

Ohut jääpeite Laajalahdella.

Muuan kesäkuinen viikko ei ollut juurikaan hääppöisempi:

Sää heilahtelee.

Epävakaista. Illalla tervapääskyt lentelevät pilvettömällä taivaalla.

Helteistä.

Sää heittelehtii.

Vihdoin hellettä!

Ei niin lämmintä kuin eilen.

Lämmintä ja puolipilvistä.

No niin, ei siis mitään suurta kirjallisuutta. Mutta tulipahan kuitenkin tehtyä.

Julkaisen vielä luettelon käyttämistäni asiasanoista:

e-haaga (366)
pasila (210)
munkkivuori (132)
munkkiniemi (114)
rain (88)
keskusta (57)
winds (54)
warm (46)
clouds (44)
birds (38)
sunny (36)
sunshine (36)
snow (34)
tapiola (32)
cold (31)
töölö (31)
trees (29)
meilahti (22)
unsettled (21)
fall (19)
kallio (19)
dark (18)
hot (18)
pitäjänmäki (18)
flowers (14)
lauttasaari (13)
light (12)
sky (12)
cool (10)
sleet (10)
spring (10)
töölönlahti (10)
herttoniemi (9)
leppävaara (9)
siuntio (9)
kela (8)
moon (8)
slosh (8)
sunlight (8)
ice (7)
sea (7)
fog (6)
kaivopuisto (6)
below zero celsius (5)
drizzle (5)
espoo (5)
humidity (5)
storm (5)
sun (5)
dust (4)
hakaniemi (4)
itäkeskus (4)
pikku huopalahti (4)
blizzard (3)
blooms (3)
lightning (3)
overcast (3)
seurasaari (3)
stars (3)
summer (3)
thunder (3)
turku (3)
wet (3)
blackbirds (2)
blue skies (2)
eira (2)
fair (2)
fallkulla (2)
frost (2)
hietaniemi (2)
insects (2)
kamppi (2)
karvasmäki (2)
kirkkonummi (2)
kuopio (2)
lentoasema (2)
malmi (2)
myyrmäki (2)
nilsiä (2)
parks (2)
punavuori (2)
scents (2)
tampere (2)
varisto (2)
vuosaari (2)
westend (2)
air (1)
alppiharju (1)
alppila (1)
alppipuisto (1)
ants (1)
bees (1)
fruits (1)
hanasaari (1)
hausjärvi (1)
haze (1)
hiidenvesi (1)
itä-pasila (1)
kannelmäki (1)
karjalohja (1)
korkeasaari (1)
koskela (1)
kruununhaka (1)
kumpula (1)
luukki (1)
långvik (1)
marjat (1)
masala (1)
maunula (1)
maununneva (1)
mietoinen (1)
myllypuro (1)
nights (1)
nuuksio (1)
oitti (1)
otaniemi (1)
picnic (1)
pollen (1)
puotila (1)
puut (1)
ruoholahti (1)
solstice (1)
solvalla (1)
squirrels (1)
tarvaspää (1)
tokoinranta (1)
vallila (1)
vantaa (1)
voolahti (1)
winter (1)

Mitä luettelo kertoo? Ensinnäkin sen, että olin joka päivä kotona Etelä-Haagassa. Matkustin hyvin vähän, enkä viettänyt kertaakaan kahta tai useampaa perättäistä yötä poissa kotoa. Jos heräsin muualla, olin taas illalla kotona; ja jos menin nukkumaan toisaalla, olin vastaavasti herännyt aamulla omasta sängystäni.

Ulkomailla en käynyt kertaakaan. Kotimaassa liikuin pääasiassa pääkaupunkiseudulla. Turussa vierailin kahdesti, jälkimmäisellä kerralla yön yli. Yksi päivämatka suuntautui Turun liepeille Saaren kartanoon. Tampereella kävin kerran, kahden päivän ja yhden yön reissulla. Kuopioon ajoin kerran junalla; kerran Kuopion taakse Nilsiään omalla autolla.

Työpaikkani sijaitsee Länsi-Pasilassa, mikä näkyy myös merkintöjen määrässä. Se, että mainintoja on kuukauden sairaslomasta huolimatta yli kaksisataa, selittyy pääasiassa sillä, että kävin työpaikalla toisinaan myös viikonloppuna. Toisaalta pistäydyin muutaman kerran myös muualla Pasilassa.

Munkkivuoressa kävin kaupassa, Munkkiniemessä istuin kahvilassa tai kävin päiväkävelyllä. Tapiolassa tein ostoksia lähes viikoittain. Keskustassa kävin keskimäärin kerran viikossa; toisaalta olen tehnyt eron myös eri kaupunginosien kuten Punavuoren, Kallion tai Töölön suhteen.

Sadepäiviä kertyi keskimäärin kaksi viikkoa kohden. Aina tosin ei ollut helppoa tehdä eroa sateen, tihkusateen, räntäsateen tai lumentulon välillä. Lämmintä tai kuumaa oli 64 päivänä. Ukkosta ja salamointia esiintyi kolme kertaa. Tuuleen, pilviin, lintuihin, puihin ja kukkasiin tuli myös kiinnitettyä huomiota. Muurahaiset huomasin kerran.

Mitä vielä? Itse kukin varmaan huomasi tämänkin vuoden mittaan, että jotakin on luonnon ja sään suhteen tapahtumassa. Mutta miten muutos ilmenee ja ennen kaikkea, miten nuo muutoksen merkit voidaan kirjata merkitsevällä tavalla? Siihen en löytänyt vastausta.

Näin kävi. Ensi vuonna katson televisiota.

Vuosiprojektiharjoitelma

Nainen kampaa toisen naisen hiuksia. Sivupöydällä pahvinen kahvimuki. Mies osoittaa toista kummankin käden etusormilla. Jälkimmäinen on pukeutunut mustaan. Heidän välissään on nainen avokaulaisessa puserossa. Edellinen puhuu leuka pystyssä.

Vanhempi harmaahiuksinen mies istuu pedikyyrin tuolissa ja kääntyy kastomaan vieressään istuvaa naista, jonka kynsiä manikyristi hoitaa. He lähettävät toisilleen lentosuukkoja käyttämättä käsiään.

Nainen istuu sängyllä ja hymyilee. Mies näyttää hämmästyneeltä. Nainenkin näyttää hämmästyneeltä.

Nainen on pukeutunut lyhyeen avokaulaiseen kimaltelevaan mekkoon. Hänellä on punaiset hiukset. Miehellä on tumma puku, valkoinen paita ja luunvärinen solmio.

Kaksi miestä juttelee keskenään samppanjalasit kädessä. Toisella on harmaa, toisella punertava solmio. Mies elehtii puhuessaan, vilkuilee ympäriinsä. Kolmas mies luunvärisine solmioineen liittyy heidän seuraansa.

Pikkumustaan pukeutuneella naisella on purppuranvärinen saali harteillaan. Kiiltävään, avonaiseen mekkoon pukeutuneen naisen luut törröttävät. Pöydällä on erivärisiä tulppaaneja. Mies luunvärisessä solmiossa hieraisee silmänurkkaansa.

Saaliin pukeutunut nainen kirjoittaa jotain kirjoitusalustaan kiinnitettyyn paperiin. Lyhyt, harmaatukkainen mies tempaa sen hänen kädestään ja nauraa. Nainen haukkuu häntä pätkäksi.

Osa miehistä on pukeutunut smokkiin. Jotkut heistä nauravat.

Ihmiset taputtavat. Saaliin pukeutunut nainen puhuu kimeällä äänellä.

Lyhytmekkoinen nainen nojaa baaritiskiin ja puhuu baarimikolle. Tämä kääntyy poispäin ja käynnistää koneen.