Näytetään tekstit, joissa on tunniste m toivio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste m toivio. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, elokuuta 18, 2008

The confidence game

Helsingin poetiikkakonferenssissa sivuttiin monen muun asian lisäksi ikuisuusongelmaa runouden kustantamisesta ja markkinoinnista. Realiteetit tiedetään. Runouden yleisö on niin pieni, etteivät perinteiset kustantajat voi haaveilla edes omiaan pois. Ja vaikka uudet kustantamisen muodot pyörivät lähes olemattomalla pääomalla, se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että runous on ja pysyy harvojen herkkuna.

Miia Toivio ehdottaa blogissaan runoskenen siirtämistä maan alle. Hänen mielestään on luovuttava yrityksestä markkinoida runoutta kivana ja mukavana asiana. Runous pitää tehdä sellaiseksi, että sitä on aktiivisesti haluttava. Se on kaivettava esiin, vaikka sitten maan alta.

Kustantajien kannalta kysymys on muotoiltavissa myös näin: Yritämmekö levittää runoutta mahdollisimman monelle vai yritämmekö tehdä sillä (myös) rahaa?

Tarjoan seuraavassa uutta, radikaalia markkinointistrategiaa kustantajien ja muiden runousaktivistien käyttöön.

Sata vuotta sitten amerikkalaiset huijarit perustivat pieniä puoteja, joissa kaikki myyntiartikkelit maksoivat dollarin. Näitä kahden-euron-myymälöitä näkee tietysti vielä tänäkin päivänä, mutta ilman nerokasta keksintöä. Kuin huomaamatta kauppiaat sijoittivat myymälöidensä ovensuuhun pelipöydän, johon istumalla asiakkaat saatoivat jättää puotiin moninkertaisesti sen rahasumman, jonka he olivat valmiit kuluttamaan dollarin maksavaa rihkamaa ostamalla. Toisin sanoen halpa rihkama oli vain sisäänheittotuote, jonka avulla asiakas saatiin kiinnostumaan itse päätuotteesta.

Runouteen siirrettynä idea voisi mennä näin: Vuokrataan pieniä liiketiloja, jossa runoniteitä myydään parin euron (tappiolliseen) hintaan ja täytetään muu tila esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen peliautomaateilla. Koneiden vuokrasta saatavat tuotot korvaavat kyllä kustannustoiminnasta kertyvät tappiot. Kaljanmyyntiäkin voisi harkita. Samaan tapaanhan toimivat myös bensiiniasemat, marketit ja kioskit, joista esimerkiksi jälkimmäisissä koneisiin syötetty kassavirta on katkeamaton.

Mutta tämä siis vain, jos päämäärämme on runouden levittäminen ja sen avulla liikevoiton saavuttaminen. Muussa tapauksessa kannatan Miian ehdotusta maan alle menemisestä.

Maan alle

Uusi, poikkeava tapa käyttää kieltä on yhteisöllinen teko.

Taidemaalari Silja Rantasen yleiökommentti Helsingin poetiikkakonferenssissa.


On ehkä aika alkaa työskennellä tietoisesti maan alla.

Runoilija Miia Toivion yhteenveto konferenssin annista.

perjantaina, heinäkuuta 18, 2008

Neljäs seinä on palannut tauolta

Tällä kertaa vuorossa on Miia Toivion esikoiskokoelma Loistaen olet. Kuten huomata saa, olen muuttanut hiukan metodiani. Aiempi yksityiskohtainen, useampaan jaksoon jaettu "lähiluku" on antanut tietä nopealle impressiolle: kukin kokoelma käsitellään tästä edes yhdeltä istumalta. Muutos voi olla tappioksi lukijalle, mutta ainakin se säästää kirjoittajan vaivoja. Niin tai näin, toivottavasti pystyn näin käsittelemään entistä useampia teoksia.

sunnuntaina, joulukuuta 09, 2007

Mark Young's poems from "Series Magritte" in video at The Continental Review (with Miia Toivio and Marko Niemi).

torstaina, elokuuta 30, 2007


Juhlittiin Miian esikoiskokoelman ilmestymistä. Tunnen olevani etuoikeutettu saadessani viihtyä tällaisessa seurassa. Toisen onneen osallistuessani en voi kuvitella itseäni juurikaan onnellisemmaksi.

torstaina, elokuuta 02, 2007

Viikonloppuna julkistettu Miia Toivion esikoiskokoelma Loistaen olet löysi viimein käteeni. Onnitteluni jo esitinkin, mutta toistetaan ne tässä. Runossa "Satakieli" sanotaan:

kenestäkään en ollut sinä, sen enempää en tähän
tullut, lauloin vain niille, jotka nielivät maailman.