Televisioharjoitelma

Laitakaupungin valot

Kaupungilla sininen yö. Mies asettaa avainnipun pöydälle. Seinällä roikkuu vaahtosammutin. Vetoketjun ääni. Naisella on vanhanaikainen kampaus.

Sohvalla punavalkoruudullinen tyyny. Seinällä roikkuu miehen puku. Viereisellä pöydällä putkiradio.

Mies käärii sätkän. Nainen tilaa kahvin. Ikkunoista tuleva valo heijastuu pöydän pinnasta. Varjoja, joiden lähdettä ei tiedä. Naisen puserossa on lämpimän punaiset kaulukset. Nainen hymyilee lempeästi. Naulakossa ei roiku mitään. Miehet virnistelevät. Apean näköinen koira.

Kaapin ovessa on peili, seinustalla pinnatuoli. Mies imuroi autonsa. Joku tupakoi elokuvateatterissa. Kankaalta kuuluu kirkunaa. Ravintolan nimi lukee ikkunassa väärinpäin. Varjoa ihmisten kasvoilla. Lierihattuinen mies seisoo selin. Toinen mies kädet puuskassa. Mies mustassa t-paidassa soittaa kitaralla soolon.

Autossa, joka on punainen, on pitkä piiska. Nainen antaa suukon miehen poskelle ja pyytää soittamaan.

Mies pyytää sitruunasoodan. Naisella on totinen ilme. Valot ikkunassa sammuvat.

Musta auto ajaa satamaan. Nainen nousee kyytiin. Miehellä on raidallinen solmio. Naisen kaulassa on pilkullinen huivi. On vaalea kesäyö.

Harmaahiuksinen mies pitelee silmälaseja toisessa kädessään. Hän ojentaa paperit.

Kuuluu muutama tahti Puccinia. Lasin takana näkyy koruja. Asunnossa on suuret näköalaikkunat, joista avautuu näkymä yli kaupungin. Naisen lasissa on tummaa juomaa. Hän pudottaa taitetun paperilapun lasipöydälle. Musta nahkanojatuoli.

Mies asettaa lautasen. Pöydällä on kaksi punaista neilikkaa. Ovikello soi. Mies tarjoaa naiselle juotavaa. Naisella on isot korvakorut. Mies avaa pullon kierrekorkin. Levysoitin pyörii. Sohvassa on timanttikuvio. Kesäinen aamu valkenee vaaleanpunaisena.

Sininen tuhkakuppi. Punainen seinä. Lasiset ovet.

Puccini palaa. Mies nukahtaa autoon.

Mies kerää koruja mustat hansikkaat kädessä.

Miehet keskustelevat vakavan näköisinä. Seinällä on varjoja ja valoläikkiä. Mies kävelee pimeän pihan poikki.

Mies kerää ostoksensa muovikassiin. Oven päällä lukee L. Mies tiskaa. Ovikello soi. Nainen tulee sisään ja istuu sohvalle. Mies kuivaa lautasta. Nainen lähtee. Auto on musta.

Mies käärii sätkän. Ukkonen jyrähtää. Poliisi laittaa miehelle käsiraudat. Oikeustalon tyhjä pihamaa. Miehellä on siniset silmät.

Mies jakaa kortteja. Matalissa laseissa on ruskeaa juomaa. Nainen imuroi. Mies laittaa rahat taskuunsa.

Vankilan muurit. Miehiä kävelee vankilan pihalla. Mustissa asuissa ohuet punaiset raidat.

Mies tupakoi sängyllä maaten, tuhkakuppina punainen lautanen.

Syksyn lehtiä. Naisella lasissa punaista limonadia. Baarin nimi on Alku.

Mies saa kirjeen vankilaan. Hän repii sen palasiksi. Hän luuttuaa vihreää lattiaa.

Lunta vankilan katoilla. Valkovuokkoja. Linnut visertävät. Vankeja tupakalla auringon lämmittämällä seinustalla.

Sininen bussi. Keltainen kauhakuormaaja. Mies tilaa pienen kahvin. Radio soittaa tangoa. Pöydällä vihreässä pullossa punainen neilikka. Mies sekoittaa kahvia. Juo. ”Ei saavu koskaan hän.”

Huoneessa on punaiset verhot.

Mies kävelee ratakiskoilla. Kokki laittaa ruokaa. Miehellä on paperi kädessä. Kierreportaat.

Mies tiskaa ja latoo lautasia keltaiseen muovikoriin. Miehellä on muovikassi kädessä. Seinässä on pankkiautomaatti. Miehen varjo näkyy seinällä kun hän nousee portaita.

Kolme miestä iskee korttia. Punapaitainen mies istuu sängyllä. Lamppu on sininen.

Puccini soi. Miehet katselevat toisiaan mitään puhumatta.

Mies istuu jakkaralla ja teroittaa veistä posliinimukin pohjaa vasten.

Musta auto pysähtyy. Tajuton mies heitetään autosta ulos. Hiekkaa isoissa kasoissa. Mies nojaa telaketjuun. Poika vie koiran pois. Miehen suusta valuu verta. Mies ja nainen tarttuvat toisiaan kädestä.


PS. Katsoin Aki Kaurismäen elokuvan Laitakaupungin valot televisiosta ja kirjasin näkemääni sitä mukaa kuin näin jotain mielenkiintoista. Kyseessä on siis harjoitus muutaman päivän päästä käynnistyvää uutta vuosiprojektiani ajatellen.

En siis pyrkinyt kertomaan koko elokuvan tarinaa. Leikkelin näkemääni oman mieleni mukaan. En myöskään editoinut tekstiä sen kummemmin, kunhan tein yksi tai kaksi uutta kappalejakoa. Päiväyksen mukaan teksti on julkaistu kuusi minuuttia elokuvan päättymisen jälkeen.

Pari asiaa. Ensi kertaa puutuin myös kuulemaani. Tunnistin taustamusiikista Puccinin ja siteerasin myös kahvilassa kuullun tangon sanoja. Näitä täytyy miettiä. Toisaalta televisiosta "tulee" myös auditiivisia juttuja, eli miksen voisi noteerata niitäkin. Yhdessä kahvilakohtauksessa esiintyi tarjoilijana mies, jonka tunnen yksityisesti Brunona. Ajattelin kirjoittaa hänenkin nimensä näkyviin, mutta jätin tekemättä. Ehkei pitäisi. Minähän aion katsoa televisiota kuin todellisuutta ja jos tunnistan sieltä jonkun, miksen voisi nimetä häntä? Tunnen myös elokuvan ohjaajan Akin, mutta hän ei näy elokuvassa... Toisaalta hänen nimensä esiintyy lopputeksteissä, joten onhan sekin "totta", jotain mitä näen katsoessani televisiota. No, nämä juuri ovat niitä asioita, joiden vuoksi aion ryhtyä projektiini.