Imagine there's no poetry
Helsingin Sanomain kirjallisuusliite ilmestyi. Käytännössä ei sanaakaan runoudesta, mitä nyt kaksi sinnepäin viittaavaa otsikkoa. Katsovat itseään peilistä, kutsuvat itseään kirjallisuusihmisiksi.
keskiviikkona, lokakuuta 22, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
Surukseni totesin saman. Huolimatta siitä, että Mervi Kantokorpi toteaa suomalaisen nykyrunouden kiinnostavaksi ja eläväksi. Eivät oikein hyvin ropisseet mikadotikut, mutta vähän kirjamessujulkaisulta koko liite vaikutti joka tapauksessa.
- Maaria
Niinpä. Tunnustelin pitkään omia tuntemuksiani, jotka vaihtelivat surun ja tuohtumuksen välimaastossa. Päädyin kuitenkin vain toteamaan tosiasian. Eihän tässä loppujen lopuksi ole mitään uutta, runous on ja pysyy marginaalissa. Mutta että ei mitään. Se on niin väärin. Enkä tässä ajattele itseäni. Tiedän paikkani ja hyväksyn sen iloisena ja ylpeänä. Mutta olisivat ne voineet ainakin Viikilän ja Järventaustan mainita, siis nuorista. Tai lyriikan suomentajat. Shakespearen! Tai jotain.
Pitääkö sitä kaikenlaisia syrjä-Suomen maalaissanomia lukea!
Häpeäkseni tunnustan itsekin tilanneeni Hesaa ainakin 20 viimeistä vuotta. Nykyisin jää aika usein paljolti lukematta, selaamatta.
Eikös runoja voi itsekukin itsekseen lukea ilman Turusta katsottuna Siperian suunnassa ilmestyvän lehden lupaa?-(
Parhaat runojutut löytää blogeista ja internetistä. Ja kirjoittamalla niitä itse. (Omakehu?-)
Oikeastaan olisi ollut hyvin pelottavaa, jos kirjallisuusliitteen päähenkilö olisi ollut Paavo Haavikko. Mutta kyllä minä silti Helsingin paikallissanomia luen, luinhan Raahessa asuessanikin Raahen Seutua. Eikä siinäkään kyllä runoudesta kirjoitettu, enemmäkin pahki ajavista autoista.
Ymmärrän tuntemuksenne, hyvä Hapankorppu, semminkin kun tehtävä muistaa Haavikkoa seuraavassa Parnassossa lankesi kohdalleni. Yritimme suoriutua siitä kunnialla, naurettavaksi paljastumisen peloista huolimatta ja niiden uhallakin.
Lähetä kommentti