Performanssin jälkeen

Huomisen uutisista syntyi sitten kirja nimeltä Performanssin jälkeen, kuten runoilijakumppanini Reijo oivallisesti keksi.

Das Leben der Anderen

Status updates and other notifications from Fall 2009.

"Here Comes Everybody. This one goes to all my friends."

Das Leben der Anderen: 18,9 x 24,5 cm, 286 pages, ISBN 978-952-215-125-4, Graphic Design by Make Copies

Sales

Kirja kerrallaan, Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki, kirja@lasipalatsi.fi, puh. +358-(0)9-612-7798, fax +358-(0)9-6126-5715). EUR 23,50

Online

www.lulu.com EUR 17,32 + maling costs 

Kataloogillinen joita ei (vielä) ole

Ntamo on julkaissut kevään ohjelmansa. Luettelo sisältää monta yllätystä, esimerkiksi uutisen Kari Aronpuron ja Teemu Mannisen "siirtymisestä" Tammelta uudelle kustantajalle. Oli myös aika saada J.O. Mallanderin tuotantoa uudelle vuosituhannelle. Niin ikään ilahduttavaa on esikoisten ja etenkin proosan runsas tarjonta. Tämän jälkeen voi sanoa, että ntamo on yleiskustantaja. Kunnia olla mukana!

Uutuuksia ntamolta

Esa Mäkijärven toinen kokoelma on nimeltään Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä, Tomi Sonsterin esikoinen Siihen mihin tonttu astuu ja Janne Nummelan kolmas Medusareaktorit. Onnea! (Ja Esalle kiitokset kiitoksista.)

Kutsuun on vastattu

Tästä

"Kuka" haluaa "kirjoittaa" "mun" seuraavan "teoksen"? "Paras" ehdotus toteutetaan.

PS. "'Tekijän' 'oikeudet'" ja niistä kertyvät "tulot" suuntaamme Calhouniin, Georgiaan.

seurasi ensin tämä ja sitten tämä.

Kiitos ja onnea tekijöille eli Sarille, Sadulle, Troylle ja Reijolle!

Töölöntorilta pesee

Olin ajatellut sivuuttaa vaikenemalla Helena Sinervon "rohkean" uutuusromaanin Tykistönkadun päiväperho. Miksi tuhlata sanoja tyhjänpäiväisen ja teennäisen, muodollisesti mitättömän ja epäkiinnostavan teoksen pohtimiseen?

"Ei siinä mitään pahaa tai tuomittavaa ollut, Petra ajatteli, jos joku toinen koki seksuaalisuutensa siten, että tahtoi elää kuin makiapina, mutta hän itse käänsi katseensa ja hakeutui Bachin Goldberg-variaatioiden henkistyneeseen maailmaan."

Hohhoijaa. En lähde arvailemaan, kumpaan kategoriaan kirjoittaja itsensä sijoittaa. Esimerkkikappaleeseen on sijoitettu niin monta pakoreittiä, että sellaisella spekuloiminen tuottaa vain harmia.

Pyörsin kuitenkin alkuperäisen ajatukseni. Teoksen loppupuolelta löytyy nimittäin luku tai paremminkin pienoisessee, jonka Sinervo uhraa John Cagen estetiikan ryttäämiseen. Jakso jatkaa Sinervon Mallarmé-suomennoksen yhteyteen kirjoittamien kitkerien saatesanojen linjoilla. Mistä tämä pakonomainen halu mitätöidä avantgarden klassikoita? Eikä pelkästään heitä, vaan heidän seuraajiaan:

"Vaikka Cagella on oma faniklubinsa ja vaikka hakukone suolsi säveltäjästä yli puolitoista miljoonaa viitettä, mikä merkitsi saman luokan kuuluisuutta kuin tunnetuimmilla sarjamurhaajilla eli enemmän kuin kukaan jaksoi lukea, Petra olisi voinut vetää koko miehen Duchampin pisuaarista alas."

Että sellaista, vain natsikorttia puuttuu. Kritiikin kyllä nielisi, jos sen ympäriltä löytyisi edes jotain vähemmän arvattavaa ja omaperäistä. Tällä erää joudumme tyytymään tähän:

"Klisee ja klitoris – ei tainnut olla sattumaa, että molemmat alkoivat samalla tavulla."

Happee ja walkeeta

Mukava lukea Kristianin ja Harryn versioita Saroyanin minimalistisista runoista. Harmittaa vaan, etten löydä mistään omaa kappalettani alkutekstistä, jotta pääsisin vertailemaan.

No, tarkastellaan nyt kuitenkin yhtä käännösratkaisua. Saroyanin kuuluisin yhdensananruno lighght on suomennettu muotoon vvaloa. Se on ihan kelpo valinta, kun ottaa huomioon, ettei suomen kielessä ole mahdollista toteuttaa alkutekstin ideaa.

Olen varma, että tekijät ovat miettineet lukuisia ratkaisuvaihtoehtoja. Haluamatta millään tavoin vähätellä nyt julkaistua versiota, tarjoan tässä yhden oman "käännöksen".

walkeus

Sana on tietysti peräisin vanhasta raamatunkäännöksestä. Saroyanin runon suomennoksena se ei tietenkään ole yhtään Blombergin-Salmenniemen ratkaisua parempi. W-kirjaimen läsnäolo tosin tekee siitä samalla tavalla "oudon" kuin alkutekstin kaksois-gh ja pakottaa lukijan ainakin hetkeksi pohtimaan sanan lausuntavaihtoehtoja. Toinenkin peruste voisi olla, se että Genesiksen alussa sana "walkeus" toistetaan useamman kerran. Voisi kuvitella, että myös lukija toistaa sen mielessään ikään kuin vanhasta muistista, riippumatta siitä mitä silmien edessä lukee: "JA Jumala sanoi: tulcon walkeus/ ja walkeus tuli." (Sanan "tuli" homonymia tulee ikään kuin kaupan päälle, mutta saattaa olla jo turhan kaukaa haettua.)

No joo, mutta palaan asiaan, kunhan jossain vaiheessa löydän oman englanninkielisen saroyanini.

The White Album

Karri Kokon kymmenes teos jatkaa hänen käsitteellisen runouden projektiaan: nämä 120 tiivistä sivua paisuttavat hajottamalla yhden suomalaisen modernismin klassikon kosmisiin mittoihin. Käy kuten tämä olisi voinut sanoa Gertrude Steinin mukana: ""This makes sand."
Masthead Sinks!

Karri Kokko (s. 1955) debytoi vuonna 1982 teoksella Uno Boy (WSOY). ntamo on aiemmin julkaissut hänen teoksensa Avokyyhky, lattiaheroiini (2007), MMVII (2008), Mitä ehkä (2008) ja Così fan tutte (2008)

Sillat voitetaan kulkemalla: 19x19 cm, 124 s., ISBN 978-952-215-062-2, taitto ja kansi Make Copies.

Myynti

Kirja kerrallaan, Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki, kirja@lasipalatsi.fi, puh. +358-(0)9-612-7798, fax +358-(0)9-6126-5715). EUR 21,07

Online

www.lulu.com EUR 14,96

happee

Aram Saroyanin minimalistiset runot ovat ilmestyneet ntamolta Kristian Blombergin ja Harry Salmenniemen suomennoksina.

Ei ole mitään syytä miksi, ja toisille juuri se on riittävä syy.

Aki Salmela, Yhtä ja samaa

Juri Nummelin se vaan ehtii!

Nyt tuli Päivitysten kirja. Yksitoista kuukautta Facebookissa.

Vanha teema: kiveen on hakattu nimesi, jäätikkö riipii graniittiin harmaan, mustan, punaisen vyöt, petaa saarille hulmahtavat hiukset ja linnunluut. Niille astui jalka, kun meri kehräsi myrskyt ja ulappa korahti vuosituhanten lunta. Tauotta iskivät vuokset hampaansa yhteen, mylläsivät lohkareita. Joku näki Alfan, joku Omegan, joku solujen jumalattomat vuodet. Tätä teologiaa rakastaa jokainen: ranta ruotii laivat, viskaa ravat meren kirnuun ja olemme osalliset katoamisesta. Kuinka helppoa uskoa pudotukseen, siihen joka tulee, väistämättä, unohtaa kaunat ja korulauseet. Haukkaa suullinen auringon soraa, köli on jo mennyt. Ehkä sanot: jos kuva olisi tarkempi, ei meillä olisi muuta.

Vesa Haapala, Termini, Otava 2009

Vispovau

Jukka-Pekka Kervisen uusin teos aerosolitolvana (jonka nimessä on Avokyyhkyn kaikuja) näyttää ah niin kauniilta ja jännittävältä.

frigiditalvi

Janne on julkaissut toisen kokoelmansa. Onnea!

Selailua

Posti toi tullessaan uuden teokseni Così fan tutte. Selailin teosta ja yksi ensimmäisistä silmiini osuneista lauseista kuului: "Kätesi ovat pehmeät kun silität minua" (tai niin olen ainakin muistavinani, koska hukkasin kohdan saman tien). Niinpä niin, kaikkihan sen tietävät.

Kuinka ollakaan, samassa paketissa saapui myös Jan Hellgrenin esikoisteos Mistä käytämme nimeä "      ". Mahdottoman kaunis teos, joka hiljaisessa eteerisyydessään lienee oman, seksuaalisesti eksplisiittisen teokseni antiteesi. Tai, no, jos esimerkkilauseeseeni on uskominen, ehkei sittenkään. Se mikä näkyy, ei ole kaikki.

PS. Yllä olevan julkaistuani kirjasta pomppasi esiin tämä: "Kirsikankukat puhkeamaisillaan, sydämen keväässä." Oh boy, mitä vielä.

Ajatus joka toteutui

Geof Huth on liittynyt ntamon kirjailijoihin! Teoksen nimenä on a book of poems so small I cannot taste them.

Neljä uutta ntamolta

Miikka Mutanen: Esikko, klassikko
Jusu Annala: aDIEuXit
Karri Kokko: Così fan tutte
Jukka Tervo: Kurt Cobainilla oli masu kipeä

14 plus 1

Tämä saapui tänään, kaksin kappalein. Vähänkö olen iloinen ja ihmeissäni.

Armopaloja

Vähättelemättä lainkaan tänä vuonna ilmestyneitä muita kokoelmia saattaa kuitenkin käydä, että Kari Aronpuro ja Lehmän henkäys pesee meidät kaikki. Käsitystä tukee myös Jonimatti Joutsijärven Parnassolle kirjoittama arvio, joka on luettavissa pikapuolin ilmestyvässä syyskuun numerossa. Kaikki tähän asti kirjoitetut arviot nostavat esiin teoksen alaotsikossakin mainitun etydi-luonteen: jos haluaa oppia kirjoittamaan toisin, on kuljettava Aronpuron kautta.

Kuulkaas tätä

Kolmas ja viimeinen osa Tom Beckettin kuratoimasta haastattelusarjasta E-X-C-H-A-N-G-E-V-A-L-U-E-S: The Final XIV Interviews + One on ilmestynyt Otolithsin julkaisemana. Se, että saan olla mukana tässä porukassa (ja somistaa työlläni kirjan takakantta), on pieni ihme ja suuri kunnia.

Teoksen esittelystä: E-X-C-H-A-N-G-E-V-A-L-U-E-S: The Final XIV Interviews + One contains interviews with Ernesto Priego, Catherine Daly, Karri Kokko, Jill Jones, Javant Biarujia, Barry Schwabsky, Peter Ganick, Joseph Lease, Stephen Vincent, Alan Davies, Noah Eli Gordon, the late Mary Rising Higgins, Jessica Grim, & Tom Mandel, plus more than 100 pages of poetry from those interviewed, much of it new. The interviewers this time around are Tom Beckett, Bruce Holsapple & John Tritica, Thomas Fink, & Sheila E. Murphy.

The + One is the shoe on the other foot. Done especially for this final volume is an interview by Nicholas Manning with Tom Beckett, the creator & curator of this important resource for contemporary poetics.

Otolithsin muista uusista nimikkeistä lisää Mark Youngin blogissa.