Omassa asiassaan on kieltämättä outo ja hämmentävä puhua, mutta sallittakoon muutama sana uusimmasta, tänään ilmestyneestä teoksestani Così fan tutte.
Kysehän on teoksesta tai teostyypistä, jollaisen julkaiseminen ei olisi tullut kysymykseenkään ainakaan siinä kustannusilmastossa, jossa aikanaan neljännesvuosisata sitten aloittelin runoilijanuraani. Enkä nyt puhu pelkästään teoksen "uskalletusta", pornografisesta sisällöstä, vaan siitä historiallisesta tilaisuudesta, jonka print-on-demand-kustantaminen tarjoaa. Siis siitä, että on mahdollista keksiä idea, toteuttaa se ja saada lopputulos julki melkein saman tien.
Tällainen julkaisemisen tapa järisyttää runoilijantyön mutta myös vastaanoton perusteita. Se, mitä julkaisemme, ei enää pohjaa sille ajatukselle, että taiteilija uskaltaa näyttää vain salonkikelpoiset teoksensa, että hän kokoaa temaattisesti tai muuten yhteneväiset aikaansaannoksensa ja esittelee ne siististi yhteen saatettuna. On mahdollista julkaista pamfletteja, huutoja, luonnoksia, manifesteja, eksperimenttejä. Tämä rohkaisee jatkuvaan tekemiseen, runolliseen elämäntapaan, ja nostaa etusijalle itse luomisen prosesseja lopputuotetta korostavan teoskeskeisen ajattelun sijaan.
Uusi julkaisemisen tapa aiheuttaa painetta lukijoiden ja etenkin kriitikoiden suuntaan, ja hyvä niin. Kuka on se lukija ja mikä on se lehti, joka pysyisi esimerkiksi Jukka-Pekka Kervisen tuotannon perässä?
Perinteinen kustannustoiminta jos mikään on perustettu systeemille, jossa vallitsee kirjailijan, kustantajan ja kriitikkokunnan näennäisen siisti ja tasaveroinen kolmiyhteys. Ja katin kontit. Kuka sellaisessa haluaa ollaa mukana? Kuka tosissaan haluaa olla mukana järjestelmässä, jossa ensin mainittujen on tyydyttävä jälkimmäisten pöydältä putoaviin murusiin?
Ainakin minä nautin täydestä sydämestäni tästä uudesta vapaudesta.
Sen vapauden yhtenä ilmentymänä on nyt saatettu julki Così fan tutte. Ajattelin ensin teokselle nimeksi "Sex" tai "Seksi", mutta luovuin edellisestä koska suunnitelmissani on tehdä siitä myös englannin- ja ruotsinkieliset versiot, jälkimmäisestä siksi, että suomenkielinen sana ei aivan kata samoja merkityksiä kuin anglosaksinen vastinparinsa. Aivan viime metreillä päähäni pälkähti nimetä se yllä olevan otsikon mukaisesti, mutta sitten kustantajani Leevi Lehto kehotti kallistumaan italiankielisen version kannalle. No, mikä ettei. Mikä kelpasi Mozartille, kelvatkoon myös minulle.
Sananen vielä sisällöstä. Vaikka koko teos perustuu (yhtä lausetta lukuun ottamatta) muiden ihmisten fantasioille seksistä, olisi mielestäni ollut "väärin" jos teoksen sisältö ei periaatteessa voisi olla minun kuvitelmaani. Sen tähden fantasiat ovat (ainakin periaatteessa) jos eivät perusvaniljaa, niin ainakin perusheteromeininkiä joillakin "rohkeammilla" haaveilla höystettynä.
Tuon yhden omatekoisen lauseen lisäksi (mikä se on, sitä en paljasta) panin itseni peliin myös toisella, merkitsevällä tavalla. Tekstin sekaan on sinne tänne siroteltu hajavirkkeitä kirjoista ja romaaneista, joita luin enemmän tai vähemmän hikisin käsin teini-ikäisenä, siis jotakuinkin neljä vuosikymmentä sitten. Seksifantasiat eivät ole ainoastaan fantasioita; iso osa seksuaalisuuttamme ja seksuaalista historiaamme on niissä.
Oi, seikkojen suloa, kuten M. A. Numminen huudahtaisi.
Tekstit
