Saanko tunnustella, ei ollut omaa tyyliä, yksinäisyyteen
tuomittu, välähtipä vain mieleeni, kuinka voit, tuttu tunne.

Siksi vietän unettomia öitä, mutta mitä tämän pitäisi esittää,
ihmisiä ympärillä, niin varmaan olikin, päästä lähelle.

Jokainen kuva kertoo tarinan, sellaisia riittää nykyään,
ei ainakaan minulle, mieluiten ihmisiä, tunteellinen hupsu.

Melko täyteläistä, jostain hän sitä taikoi, jäikö hän vielä,
sain viestisi, junan saapuessa asemalle, tullut ja mennyt.

Näytän sinulle jotakin, keksin sen yöllä, näytti erilaiselta
Ranskan lippu, korkeat huoneet, musta varjo, klassikko.

Kuumin yö, ei pääse näyttämään kykyjään, itsepähän
parhaiten tiedät, moni on varpaillaan, tarkkaan valitut.

Haluan nähdä ainakin nämä, koska se tapahtui, kuka hän
on, kuka kertoi, kuinka tutustuitte, en saisi kertoa.

Onnentyttö, hänen mallinsa, pani minut näyttämään
kauniimmalta kuin olenkaan, alamaissa, aina liikkeellä.

Sanoiko hän, minä täällä, monta kertaa jättämättä viestiä,
tärkeää asiaa, nurkan takaa, mitä huomaat, ei vaatteita.

Kevät toi helpotusta, omasta päästään, niinhän me sovimme,
luulivat saavansa, että hänellä on tausta, pahoillaan siitä.

Kuka toimi mallina, uhkasi pukeutua, hänet löydettiin,
viestejä ei ollut, valo ei palanut, nyt en koskaan unohda.

Ristiriidassa tietojen kanssa, neljä päivää, kenen toimesta,
odotin ehdotuksia, miksi hän valehtelisi, miellyttävä tapa.

Hän siis halusi mennä, lähti illalla, ei kovin hupaisaa,
tarpeeksi kauas, mikä niin, minä huomasin, harmaat pilvet.

Löytäjä saa pitää, täällä tapahtui jotain, kolme kuukautta,
näin kirjan pöydälläsi, kumpi aloittaa, ei käynyt mielessäni.

Ei se sitä ole, enemmän vastuuta, tuota odotinkin, hetkessä,
vastaus on kyllä, vieras mies soittaa, he tulevat aina.

Näytät ihanalta tänään, lähinnä hermoraunio, käy sisään,
siellä on kaunis ilta, minut neuvottiin tänne, sanoinko sen jo?

Pudistaa päätään ja kieltää säälin, kun katsoo ihmistä
ja suo anteeksi, jos etsii iloa tai saattaa itsensä häpeään.

Mielii ylpeillä, luuttuaa lattian ja sietää töykeyttä,
menee vuoteeseen tai karkaa kotoa ja tarjoaa kätensä.

Katselee kärsimystä, vääntelee käsiään ja on vaiti,
näyttää voimansa, polkee jalkaa ja nauttii lämmöstä.

Makaa humalassa tai peittää päänsä ja ryhtyy työhön,
suutelee jalkoja, mutta täyttää lasinsa ja hankkii rahaa.

Heittäytyy korskeaksi, puhkeaa kyyneliin ja avaa portin,
kutsuu kahville, kun käskee odottaa ja hillitsee itsensä.

Purskahtaa nauruun, kaipaa surua tai vajoaa mietteisiin,
saattaa päätökseen ja repii hiuksiaan, kun tekee kipeää.

Keventää sydäntä, koettaa parhaansa ja osoittaa huomiota,
levittää kätensä, jos ryömii perässä ja on puilla paljailla.

Palauttaa järjestyksen, tottuu kaikkeen ja puhuu pötyä,
tekee ruokaa, mutta on nälissään ja alkaa lörpötellä.

Ottaa uusiksi tai tulee sisään, mutta on avuksi,
on oikeassa, kiittää lahjasta ja välittää tiedon.

Ajaa pihalle, jos tuoksuu hyvältä tai ei ala tajuta,
myy helmiä, kun tulee ovesta ja näyttää paikkoja.

Pyytää anteeksi ja ottaa kopion, on herkullista,
palaa kotiin, vaikka kertoo epäilynsä ja on hieno lisä.

Ajattelee selkeästi, puhuu hiljaa ja hoitaa asiansa,
jos kurkkua kuivaa, suuttuu helposti tai on oksat pois.

Syö jäätelöä, kunnes kaipaa apua tai pitää salaisuuden,
suostuu kaikkeen, ei pidä ääntä, ellei tunne yrttejä.

Ei luovuta ikinä, jos joku katoaa tai nostaa rahansa,
pitää mennä, on väärillä jäljillä, mutta vaihtaa tyyliä.

Vie aikaa ja korjaa virheet, vaikka katoaa näkyvistä,
näkee kaiken, viihtyy työssään ja saa nukuttua.

Tarttuu kiinni, että näkisi eteensä, tutkii itseään,
vaihtaa lakeja, nauttii kesästä ja nauraa viimeksi.

Antaa musiikin ja menettää muistin,
neuvoo hiuksia ja katsoo eteen.

Kaataa sielun ja kuulee ääniä,
muuttaa paperin ja hankkii luvan.

Nostaa linnun ja kääntää kelkan,
neuloo rummun ja laskee yhteen.

Auttaa sokeria ja vaihtaa tyyliä,
luulee tempon ja kuittaa laskun.

Visertää uskon ja taitaa tempun,
puhaltaa sateen ja ottaa hatkat.

Harjaa sivun ja riisuu vaatteet,
huutaa aidan ja tuntee tuskan.

Huomaa rannan ja lähtee merille,
voittaa omenan ja astuu naulaan.

Oppii valon ja kiertää maailman,
muuttaa leivän ja osuu harhaan.

Juhannusyössä

Piirtää lippua ja kääntää tuulen,
kasvattaa kuuta ja saa paikan.

Matkii keltaista ja polttaa näpit,
kertoo pallon ja haittaa näköä.

Laittaa aamua ja iskee tulta,
viiltää multaa ja ottaa opiksi.

Tuuraa naista ja eksyy tieltä,
tuntee laivan ja kantaa huolta.

Miettii liitua ja vetää välistä,
etsii ihoa ja löytää lääkkeen.

Kävelee yhtä ja toistaa virheen,
avaa kengän ja menee metsään.

Lukee kuuta ja antaa luvan,
kokee varjon ja kääntää lehden.

Antaa syksyn ja tekee lopun,
sytyttää luut ja imee tyhjiin.