Uutuuksia ntamolta

Esa Mäkijärven toinen kokoelma on nimeltään Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä, Tomi Sonsterin esikoinen Siihen mihin tonttu astuu ja Janne Nummelan kolmas Medusareaktorit. Onnea! (Ja Esalle kiitokset kiitoksista.)

Suoritus tämäkin

Ministeri Stefan Wallin esitteli tänään hallituksen kulttuuripoliittisia "tahtotiloja" HS:lle lähettämässään laajassa mielipidekirjoituksessa. Jutussa mainittiin mm. elinkeinoviranomaiset ja rakennerahastot, plus koko joukko eri taiteenlajeja, mutta kirjallisuudesta ei puhuttu sanaakaan. Tästä ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin sen, että jossakin me olemme sentään onnistuneet (so. karkottamaan kaikki hyvää tarkoittavat kulttuuribyrokraatit pois sotkemasta kuvioitamme). Jee!

Onneksi on sentään kirjastolaitos, joka sinnittelee kaventuneitten resurssiensa kanssa huolehtimalla esimerkiksi allekirjoittaneen teosten saatavuudesta. Huomasin nimittäin tänään, että Pasilan pääkirjaston hyllystä löytyy mm. semmoinenkin harvinaisuus kuin Così fan tutte. Se merkitsee, että kirjaa on olemassa ainakin viisi kappaletta: yksi on Jannella, yksi Hesarin kulttuuritoimituksessa ja kaksi omassa hyllyssäni. Jee!

frigiditalvi

Janne on julkaissut toisen kokoelmansa. Onnea!

Lukijapalautetta

Janne Nummela kirjoittaa teoksestani Così fan tutte:

"Così fan tutte onkin hieman erilaista kuin kuvittelin. Siitä tosiaan tuntuu puuttuvan negatiiviset sävyt. Teksti ei myöskään hekumoi banaalilla ja siitä syntyvällä ironialla. Alkuperäisen tekstin intentio ei tunnu juurikaan muuntuvan. Intentio on itse asiassa sama, mutta asian käsittelytapa vain tehokkaampi, koska kaikki turha on poistettu ja jäljelle näyttää jääneen vain brillat-savarinlainen ydinkastike. Erittäin tehokasta. Mielenkiintoista todella nähdä millaisen vastaavan Così fan tutte -kastikkeen eri kansallisuudet saavat aikaan. Onko kastikkeissa eroja?"

PS. Jannen tekstin lopussa esiintyvä arvailu "eri kansallisuuksista" viittaa aikeisiini koostaa vastaava teos myös englannin ja mahdollisesti myös ruotsin kielellä. Näiden kahden vieraan kielen valinnalle on selkeä perustelu: osaan niitä riittävästi varmistaakseni, ettei tekstiin päädy ainesta, jota en sinne halua. Vaikka kyse on "muiden" fantasioista, ne ovat totta kai myös "minun" fantasioitani.