Kolmas vuosiprojekti
Tämänvuotinen projektini, jonka kuluessa olen kirjoittanut joka päivä jotain luonnosta ja säästä, on pian suoritettu. Enää kolmisen viikkoa ja saan aloittaa uuden.
Vuoden 2009 projektini liittyy televisioon. Tarkoitukseni on katsoa televisiota ja kirjoittaa näkemästäni niin kuin katselisin "todellisuutta". En siis kirjoita "Kymmenen uutisissa se ja se puhuu taantumasta" tai "Sen ja sen ohjaamassa elokuvassa mies ryöstää pankin" vaan "Punaiseen pukeutunut nainen istuu pöydän ääressä ja toivottaa hyvää iltaa" tai "Mies menee pankin ovesta ase kädessä".
Saa nähdä, mitä tästä seuraa ja millaisia ongelmia joudun kohtaamaan yrittäessäni unohtaa television sekä teknisenä laitteena että enemmän tai vähemmän "ohjattuna" tai "toimitettuna" sisältönä. Onko sillä eroa, jos katselen faktaa tai fiktiota? Miten suhtaudun todellisten ja fiktiivisten ihmisten tunnistamiseen? Kirjoitanko, että ihastuttava nainen riisuu puseronsa, tai jos kyseessä on elokuva, käytänkö hänestä roolinimeä tai peräti näyttelijän omaa nimeä? Mitä teen repliikeille? Saa nähdä.
Tekstit
2 kommenttia:
Moi Karri!
Loistava projekti, toivotan sille paljon onnea! On mielenkiintoista nähdä mitä saat aikaan: esimerkiksi säätiedotusten raportointi lienee hervotonta.
Minä olen runolakossani suunnitellut puutarhaa, joka perustuu runoihin. Kerron siitä joskus sinulle enemmän ja tarkemmin kun saan sitä aikaiseksi. Tällä hetkellä järjestelen kiviä.
"Uusi suomalainen avantgarde" on parhaimmillaan eri taiteen ja todellisuuksien välistä hillitöntä synteesiä. Tiedän, että edellinen lause saattaa kuulostaa valmiilta sitaatilta; ehkä joskus vielä voin siteerata itseäni.
(Ainakin minulle kerran kävi niin että kun flarffasin, vastaan tuli oma lauseeni, jonka tunnistin myöhemmin omakseni. Flarf on ongelmallisimmillaan silloin kun se alkaa kiertää kehää, tekijä siteerata itseään, koska tavallaan kyseessä ei ole toisto eikä edes maneeri vaan jotakin muuta.)
Harry!
Kiitos kannustuksesta. Saa nähdä mitä projektista tulee, millaiseksi kerronta muodostuu, mitä ongelmia on ratkaistava. Ne kuitenkin lienevät ihan niitä tavallisia taiteellisia probleemeja.
Pärjännen kuitenkin loistavasti, kun kerran mototkin ovat valmiina:
Olemme kaikki samaa, koska meillä kaikilla on televisio. – Jean-Luc Godard
Yhtenäisen tekstikokonaisuuden syntyä häiritsevät mainokset ja kaukosäädin. – Mauri Ylä-Kotola
Joka tapauksessa näyttää vahvasti siltä että luomistyö on siirtymässä yksilöiltä joukoille. Kuka tahansa voi tehdä kenen tahansa duunit. Mutta kuka silloin saa nostaa apurahat? Se kuka ehtii, viitsii, älyää.
Lähetä kommentti