Vispovau

Jukka-Pekka Kervisen uusin teos aerosolitolvana (jonka nimessä on Avokyyhkyn kaikuja) näyttää ah niin kauniilta ja jännittävältä.

Posti toi Sevillasta taas nipun ntamon ja Ankkurin uutta runoutta. Jees. Eipähän tule vapauden ongelmia, kun saa tapetoida Neljättä seinää.

Oi, onnea!

Uutta mielenkiintoista kirjaa ilmestyy koko ajan, nyt vuorostaan Ankkurilta, joka on julkaissut Outi-Illuusia Parviaisen esikoisen nimeltä memo. Niin kuin Mikael sen jo taiten laittoi, kiitos ja onnittelut kauniista kirjasta, Illuusia!

En tiedä kuinka vanhan maailman käyttäytymiskoodien mukaisesti korrektia on puffata kirjoja, joilla on sama kustantaja kuin puffaajalla itsellään (jonka nimi sitä paitsi mainitaan kehuttavan teoksen kiitoksissa), mutta teen sen joka tapauksessa, koska tapauksella on mielestäni yleisempääkin merkitystä. Ensinnäkin pienet marginaalikustantamot (tai marginaalikirjallisuuden julkaisijat) ovat pikku hiljaa hivuttautuneet sellaiseen asemaan kirjallisuutemme kentällä, ettei niitä voi enää sivuuttaa merkityksettöminä. Ne ovat varteenotettavia pelureita. Ja toisekseen, sen perusteella mitä olen vedoksia nähnyt ja sisältöä netissä päässyt kurkistamaan, memo on paitsi sisällöltään myös ulkoisesti erilainen runoteos.