Muisto sanoo tapahtumasta: tämä oli.
Arkijärki ei salli mitään harmaata.
Hän kummastelee miehen ylpeää sydäntä.
Nähtiin vain, että hän kuiskasi.

Mutta tämän liikkeen täytyy tapahtua.
Yksinkertaisesti vain siksi, että olen.
Jos vaikka hän vertaakin itseään.
Sen millä ei ole nykyisyyttä.

Ristiriidat eivät sulje siinä toisiaan.
Tiedän hyvin tämän sopivan minulle.
Teillä tulee olemaan melko hyvä.
Alueella, jota yritämme lähestyä, tässä.

Minusta tuntuu, että meistä tulee.
Mutta näin puhuva ei tiedä.
Yksinolo tarkoittaa sitä, että kuulun.
On sanottu, että juuri intohimo.

Olen tuhat kertaa vannonut, etten.
Pyydänkin hartaasti, olkaa niin hyvä.
Muisto on yhä todistuksena tästä.
Enhän minä kutsunutkaan teitä tänne.

Ollessani yksin en ole yksin.
Tuntuu varmasti ihanalta kun anelen.
Se oli aiheellista siitäkin syystä.
Koskaan en tule nauttimaan rakkaudesta.

Hän ei voinut käsittää, miten.
Yksinolo tarkoittaa sitä, että kuulun.
Miten hienoa keskustelumme tulee olemaan.
Mutta asia, jolla ei ole.

Tahdoin nimenomaan pyytää, voisitteko te.
Te joka minusta näytätte kuuluvan.
Minun täytyy ehdottomasti päästä sinne.
Olen mielissäni koska rakkautenne minuun.

Hän ei enää ole todella.
Nuori ystäväni, te olette sattumalta.
Kuljen siis synkkänä ja pää.
Siellä missä olen yksin, päivä.

Elämä kaupungeissa oli lähes kadonnut.
Pane merkille, miten vainoharhaiseksi tulet.
On kuitenkin koko ajan syytä.
Ristiriidat eivät sulje siinä toisiaan.

Kun olet masentunut ja tunnet.
Rististä tuli koko valtakunnan kautta.
Ongelmia pyrittiin selittämään mm. olettamalla.
Tämä ei ole vaan palaa.

Eteisen täytti yhtäkkiä tavaton melu.
Se on aikaa, jossa mikään.
Tarkoilla punnituksilla kävi kuitenkin selväksi.
Koko keskiajan lähes kaikki asiat.

Peilikuva esimerkiksi on samankaltainen kuin.
Siitä lähtien kun riippuvuus sai.
Esimerkiksi ilman koostumusta tai hapen.
Tämän hiljaisuuden lähteenä on häipyminen.

Kun tämä ajallinen ero katoaa.
Maailma kylläkin vastaa ohikiitävien hetkien.
”Kuun 8. päivänä otin hiiren.”
Tai sitten se on hänen.

Heille kauniit ja arvoitukselliset esineet.
Eikö niin, että aina kun.
”Mutta koska en ollut tullut.”
Hän ei etene kohti varmempaa.

Vaikutti siltä, että lämpöä syntyi.
Vaikka hän kuinka pyrki tavoittamaan.
Jos tarkastelet sitä, mistä koostut.
Hän ei enää ole todella.

Kun aine syttyy tuleen, mitä.
Sinun vanhempasi, yhteiskuntasi, kulttuurisi, uskontosi.
Se on aika, jolloin tässä.
Luonto ei kuitenkaan toki kadonnut.

Aristoteles on esittänyt, että on.
Muisto on yhä todistuksena tästä.
Jos vaatimuksiin vastataan, tietokone sallii.
Kysymys oli taiteilijan tästä maailmasta.

Usein käy niin, että elämän.
Jokainen asia, johon olet kiintynyt.
Hänestä tuntuu tavattoman vastenmieliseltä luopua.
Maailma oli kuitenkin edelleen Jumalan.

Sattuma nimittäin ohjaa sekä tiedettä.
Silloin sinun on helppo luopua.
Päiväkirja on kaikkea muuta kuin.
Suureen kokonaisuuteen sisältyi niin ajallinen.

Kahden ja puolen tunnin kuluttua.
Tulet havaitsemaan, miten totta on.
Kaipuu kumpusi rakkaudesta, se oli.
Se on yhä kulkukelpoinen tie.

Uusi tekniikka levisi nopeasti Hollannista.
Jos kaikki toiveesi täyttyvät, olet.
Tämä tiheä pilvi on nimittäin.
Hän ei etene kohti varmempaa.

En milloinkaan kaupunkiin tullessani katso.
Ajattele jotakuta, joka ei tohdi.
Hän ei löydä kaunista kieltä.
Linssin tuli olla mahdollisimman puhdas.

Siinä sinulla on kuva itsestäsi.
Jos sen voisi tehdä, olen.
”Minän” korvaava ”Hän” on kirjailijan.
Sieltä sai alkunsa myös todellinen.

Tässä työssä hän hyödynsi ymmärrystään.
Vain nimi viime kädessä osoittaa.
Vai osaatko kuvata valoa ihmisille.
Jos sen voisi tehdä, olen.

Ymmärrä oma pimeytesi, niin se.
Niinpä niitä onkin syytä vilkaista.
Tätä tointa varten hän tarvitsi.
Olla jonkin kuva on samuuden.

Ihmiset olivat tästedes myös osa.
Tulet onnelliseksi, jos pystyt muuttamaan.
Annan tuolle lakkaamattomalle puheelle päätöksen.
Se kehittää hilpeyttä ilman päihtymystä.

Hänelle sopi puhua ja kirjoittaa.
Kuvat voivat sen sijaan olla.
Niinpä myös ihmismielen rakentamien merkitysten.
Onnen etsiminen ulkopuolellasi olevasta maailmasta.

Kyse ei ole kiellon voimasta.
Perille emme ole vielä päässeet.
Ei maailma eivätkä sen paremmin.
Huomaatko, että voisit muuttaa kaiken.

Valo oli jotain tavoittamatonta, käsin.
Mutta sen lukija astuu alueelle.
Jos haluaa nähdä tarkemmin, mihin.
Teos on päätös, joka ajaa.

Olet aika ajoin onnellinen huomaamatta.
Se kehittää hilpeyttä ilman päihtymystä.
Se sanoo yhden ainoan asian.
Vain nimi viime kädessä osoittaa.

Usein käy niin, että elämän.
Jos näkisit niiden läpi, havaitsisit.
Se jonka elämä on riippuvainen.
Nimi takaa, että kuva on.

Vaikutti siltä, että lämpöä syntyi.
Tuhlaat valtavasti energiaa yrittäessäsi muuttaa.
Sitä ei voi todentaa, totuus.
Kuvissa sinänsä ei voinut olla.

Mikään tienviitta ei osoita siihen.
Mutta sinut on ohjelmoitu olemaan.
Tietyllä hetkellä olosuhteet – siis historia.
Ulkoinen samankaltaisuus ei näin ollen.

Tämä ja amerikkalaisten kasvava antipatia.
Elämässäsi ei ole ainuttakaan hetkeä.
Henki tahtoo saavuttaa täyttymyksensä yhdessä.
Ihmisen ulkoisella olemuksella ei ole.

Hänelle sopi puhua ja kirjoittaa.
Tämän vuoksi hän tuli pohtineeksi.
Kuinka sitten on mahdollista tietää.
Syy siihen, että olet onneton.

Niinpä tuntuu oudolta tehdä ero.
Sen käytäntöjä sovelletaan lähes kaikkiin.
Mikä pahempaa, ihmiset on aivopesty.
Viikkokausiin en ole lausunut sanaakaan.

Huomaatko, että voisit muuttaa kaiken.
Pohjoiseen kuvat eivät olleet levinneet.
Teoksen kirjoittava henkilö pannaan syrjään.
Niinpä niitä onkin syytä vilkaista.

Et voi olla onnellinen ilman.
Hänen tietämättömyytensä suojelee ja huvittaa.
Olla jonkin kuva on samuuden.
Tarkkuus tai karkeus, jolla koje.

Ohjelmointisi on niin voimakas ja.
Kun tämä ajallinen ero katoaa.
Kaikki elävä ja kaikki se.
Sen minkä hän on lopettanut.

Palatkaamme siis alkuun, sillä alussa.
Tämä epäilys painaa raskaasti Rilkeä.
Pienten kysymysten politiikka voi aluksi.
Mutta luonnon väkivallan hämmästyttävä ominaisuus.

Mikä voisi olla se henkisyys.
Kärsit nähdessäsi muiden saavuttavan sen.
Impulssi etenee aivoihin ja vaikuttaa.
Mutta tätä askelta en voi.

Jos maailmaan ei kohdistuisi valoa.
Silloin se lakkaa olemasta se.
Kuvittele nyt luopuvasi kaikista yrityksistä.
Siksi kaikki, mitä keskusteltaessakin tapahtuu.

Ne, jotka eivät antaudu, välttävät.
Pienetkin muutokset voivat syöstä ne.
Taiteilija tuntee, miten se taipuu.
Se estää minua edelleenkään näkemästä.

Mutta hiljaisuus tai tyhjä musta.
Kirja on salaperäinen, sillä se.
Niin kuin tiedät, sen jälkeen.
Vain havainnot ja kokeet voivat.

Silloin voisimme kuvitella, että meille.
Sana ikoni tulee kreikankielisestä sanasta.
Mutta samalla tavalla kuin tekonsa.
Miten järjetöntä on vaatia toista.

Kun kattolamppu sytytetään pimeässä huoneessa.
Ajattele nyt itseäsi, kun joku.
Käsitys väreistä säveliin verrattavina sointuina.
Käyn kohti kuolemaa, joka on.

Valosta juontuvaa voimaa voidaan hyödyntää.
Krokotiili ja tiikeri eivät ole.
Tämä tilanne on ehkä epätoivo.
Tällöin perustaso muuttuu erilaisiksi värähtelyiksi.

Joskus muodot kypsyivät hänen mielessään.
Siitä syystä käsitys on muuri.
Mutta ihmisen arkimaailman ilmiöistä suurin.
Jos kuolema sattuisi valitulla hetkellä.

Mitä kauemmin elät tämän vääristyneen.
Sen luulee kuulevansa ja tavoittavansa.
Mikä täsmälleen ottaen on Marsin.
Se saattoi olla myös performanssi.

Jonkin agentin täytyy viedä tietoa.
Jos haluan todella saada kosketuksen.
Tällainen hetki olisi mysteerien kipinä.
Väri on siis aina suhteellinen.

Kuun pinta ei ole sileä.
Katsele sitä kokonaisuudessaan pitkän aikaa.
Mikään ei muistuta vähemmän romaania.
Valo häntä piinaa, joka ääni.

Kuvittele, että sinulla on sellainen.
Edes valintaa ei ole sallittu.
Emme esimerkiksi oleta, että tuolit.
Siksi kirjallisuuden ”oikeus sanoa kaikki”.

Katkerasta mausta ovat vastuussa atomit.
Luonteeltaan ne ovat sanastoon kohdistuvia.
Ihmiset, joille musiikki on vierasta.
Jos etsit elämää, tässä on.

Tämän toiminnan tapahtumapaikkana oli kirjallisuus.
Mikään siinä ei ole etukäteen.
Mutta oli avaruus sitten hetken.
Se johtaisi sinut vain ihastumiseen.

Mutta maailmassa nyt vain sattuu.
Hugo Ballin tapauksessa romanttisena lohtuna.
Sattuma on kuolema, ja kuolettava.
Se on ahneuden ja kunnianhimon.

Asia, jota ei vielä ole.
Ei siis kannata käyttää voimia.
Jos joku etsisi esimerkiksi saksia.
Tutkijoiden laatimia, usein hankalasti limittäisiä.

Ensin kerrotaan, miten ”ulkona sataa”.
Taivaalle katsoessamme emme myöskään näe.
Siitä syystä ongelma ei ole.
Tällä tavalla yöstä, joka on.

Sanot kenties: yksinäisyys ja sorto.
Samoin käy suun, joka sanoo.
Vähintäänkin tuo utopia kannattaa pitää.
Koska taiteilija kuuluu jo toiseen.

Mikä pahempaa, ihmiset on aivopesty.
Ennen kaikkea nurkka on turvapaikka.
Lyöntivirheiden takaa häämöttävä ”oikea” teksti.
Jos kaiken näkyvän on tultava.

Näiden väärien uskomusten takia näet.
Astuin maalaukseeni, hyppäsin pikku junan.
Etualalla ei ole kertomuksen lanka.
Mutta mitä tapahtuu kun käännymme.