Sanat pettyvät muistissa vain. Missä sitä rakkautta viljellään, ketjun päässä, muistin pimeässä. Työtä pimeässä, ajatus ja metsän pienin kukka, valo autiolla aukiolla, taivaassa tähtiä vai kirjomaan toisilla. Ihonsa sisällä, sekaisin luonnosta.
maanantaina, heinäkuuta 20, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti