Aamukin koittaa kaikenlaista mitä ilma kuljettaa. Oliko se on minun sormeni. Tämä on ainut, jota olen kuunnellut. Nousen lähteäkseni kävelemään päiväni läpi, eikä katsoja voi välttää haluaan kertoa, vesikin, joku osa siitä, juoksee pyytämättä. Niin hyytävää on. Haluatko tanssia tätä ennenkin. Runot tuleen, sydän harakoille.
lauantaina, heinäkuuta 18, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti