keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2009

Me linnut pidämme sinua joka meidät tekee, lopun sytyttää luut ja haittaa näköä. Puut kasvavat huojuessaan ääntä pitämättä. Saa henkeä sen naisen muisti, joka juoksee pyytämättä niin kuin hyvyys. Kukikkaimmat omenasi kerran lokki irti siitä. Suurin kala kerran nimesi.

1 kommentti:

marjaisa kirjoitti...

Kiitos vain, en ymmärtänyt tuosta mitään, mutta vierailin täällä!