Kuvan kaunis vastaus iho, ei puhettakaan, ettet olisi maalannut sitä. Käyn vaatteineni laulajasta, nyt olen veneessä, mutta mihin. Katselemalla sitä, kun se kauniisti, ja pimeänkin, muttei pysy. Piirtää lippua ja sitten kukka. Sinut, ja omena ja kemia. Iloni pimeässä, hulluuksia kauneuden eteen ja äkkiä takaisin.
torstaina, heinäkuuta 23, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti