Tunnet jälkiään ei muista.
Sinut tiesi avatakseni toisin.
Mitä näki tehneensä luon.
Ajatellen tuo teoksi rientäneen.
Päätään sinut kuvitta työstä.
Varjoissa joutuin jonkun tieltä.
perjantaina, helmikuuta 22, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Iso, iso kysymys. Itse koen suurta nautintoa kyetessäni tuottamaan jotain normaalista poikkeavaa; se kuitenkin vaatii minulta suuria ponnistuksia, ja vain harvoin onnistun siinä ilman apuja. Eli minulle henkilökohtaisesti kirjoittaminen (ja lukeminen) on jatkuvaa murtautumista vapauteen toisaalta "järjestä" ja sisällöstä, toisaalta lause- ja kieliopin rajoista. Runon lukemisessa sisälukutaito ei riitä kovinkaan pitkälle.
Lähetä kommentti