torstaina, helmikuuta 14, 2008

Nousen lähteäkseni kävelemään päiväni läpi,
eikä sinusta ole jäljellä murun murua.

Posted by Karri Kokko at 15.48

Labels:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)