Kuva on puolentoista viikon takaa Tampereelta, jonka Työväen Teatterissa oltiin Poikki! Osallistuin illalla muiden joukossa runokaraokeen, jossa lausuin Peter Mickwitziä Jyrki Kiiskisen suomentamana. Esitys ei varmastikaan ollut unohtumaton eikä taatusti niin vaikuttavan tunnelmallinen kuin J. P. Sipilän hienosta kuvasta saattaisi päätellä. Mutta sen voin sanoa, että nautin tilanteesta. Runojen kierrättämisessä on ideaa, ja suosittelen sitä muillekin. Erityisesti kaksiääninen luenta tuntuisi sisältävän jännittäviä mahdollisuuksia. Täytyypä miettiä.