maanantaina, helmikuuta 18, 2008

Neljäs seinä on pystytetty

Muutama päivä sitten tulin luvanneeksi, että ryhdyn kirjoittamaan lukemistani runoteoksista. No, nyt se on sitten aloitettu. Uusi blogini on nimeltään Neljäs seinä ja sen alaotsikko kertoo, mistä on kysymys: Runoilija lukee. Blogin nimi tulee teatterimaailmasta, mutta arvelen sen sopivaksi myös tähän tarkoitukseen. Olkoon se kuva aukosta, jonka läpi lukija katsoo runoja ja runot katsovat lukijaansa.

Ensimmäiseksi kohteeksi luennalleni valikoitui Juhana Vähäsen uusi, vasta ilmestynyt teos Avaa tule (Teos). Jonkun toisenkin kirjan olisin voinut napata, mutta olkoon se nyt sitten tämä. Lisää on joka tapauksessa luvassa.

Tarkoitukseni on, että kirjoitan lukemastani sitä mukaa kuin etenen. En siis pyri heti kokonaisarvioon, vaan annan tilaa ensivaikutelmille. Jos laajempi näkemys on syntyäkseen, se ilmenee sitten jälkeenpäin. Annan itselleni tilaa mennä vikaan, erehtyä.

Ensimmäisessä, tänään julkaisemassani merkinnässä ehdin käsitellä teoksen nimen, omistuksen ja avaustekstin. Merkkejäkin syntyi jotakuinkin saman verran kuin keskiverto päivälehtikritiikissä. En lupaa yhtä seikkaperäistä käsittelyä jokaiselle erilliselle runolle tai tekstille, etenen sen mukaan, mitä saan lukemastani irti. Toivottavasti en ole hirttänyt itseäni kiinni johonkin sellaiseen, mihin taitoni ja voimani eivät riitä. Joka tapauksessa olen innokas yrittämään, tunnen että aikalaiseni ovat sen ansainneet.

2 kommenttia:

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Minusta erinomainen idea. Lähilukua ja lukukokemusten artikulointia, keskusteluna tai yksinpuheluna, ei varmaankaan voi olla liikaa.

KK kirjoitti...

Mukava kuulla. Riskihän tässä on se, että teen itseni naurettavaksi, kun tuon julki ensimmäiset impressioni. Toisaalta mikä on vaihtoehto? Sekö, että tankkaan tekstin ensin perusteellisesti ja kirjoitan sitten "lopullisen" arvioni? Itseäni viehättää juuri ajatus heittäytymisestä. Tällä tavoin homma tulee kuitenkin tehdyksi, koska oma rimani ei ole liian korkealla. Ja mitäpä tekijä muuta lukijoiltaan kaipaa kuin palautetta. Tässä sitä nyt tulee. Reunamerkintöjä perinteisen kritiikin sijaan. Ja kuten sanottu, saat mielihyvin liittyä mukaan, jos mielesi tekee. Ehtoja ja rajoja en haluaisi asettaa, ainakaan muita kuin korkeintaan sen, että "viimeisen sanan" sijaan luotamme pikemminkin siihen, että "first thought, best thought", kuten Ginsberg asian ilmaisi.