Käyn vaatteineni laulajasta, nyt olen veneessä,
mutta meri on kaukana kuin hyvyys.

Puut kasvavat huojuessaan ääntä päästämättä,
eikä sekään ole nimi jota käytän.

Ajattelen toisia jalkoja, tulet sellaisena kuin olet
silmieni editse, jos tarkasti kuuntelen.

Saatko sinä näkyjä, jotka vastaavat joka asiaan
pyytämättä niin kuin ääretön pilvi?

Minut tunnistaa merkistä kuin keväisen päivän,
ja naamiossani on linnun kuva.