Ulkona riehuvaa lumipyryä katsellessani tajuan yhtäkkiä kuinka mielettömästi rakkautta voi kaivata. Yhtä aikaa sakeaa ja kaiken peittävää, kuohkeaa ja kevyttä kuin ilma. Saa pään pyörälle ja vie mennessään, eikä ole muita hetkiä kuin tämä. No niin, kappas vain, nyt on sekin loppu. Ei kun Neljättä seinää päin.

Nuorison renkutuksia

Eilen tuli luvattua, että kirjoitan 6000-säkeisen rekilaulun – viikossa. En tiedä mikä minuun meni, varmaan joku näistä mielenhäiriöistä, joista runoni ylipäänsä syntyvät.

No, kotona sitten piti muistuttaa mieleen, mitä "rekilauluilla" tarkoitetaan. Nuorison renkutuksiahan nuo, mitä minä niistä tietäisin? Vanha mies, sydänsuruista ja kavalista heiloista, mitä? Alkuun pitäisi sijoittaa joku viittaus vallitseviin oloihin, ns. luonnonjohdanto:

Talvi on märkä ja päiväni musta,
ilmasto sen kuin muuttuu.

Sen jälkeen pitäisi mennä itse asiaan eli lausua jotain tyttölöistä, joita ei saa tai jotka eivät suostu edes kellonlukemaa antamaan:

Kissakin seuraa kollia uutta
ja lämmintä nuttua puuttuu.

Okei, siis jotain tuohon tapaan. Neljä painollista tavua parittomille ja kolme parillisille riveille, joiden päihin riimi tai muu välttävä sointu. Mutta että kuusituhatta säettä. Luovutan virolaisille.

Tulevaan oma särkee aine.


Tutustu hinta kiitos herkullinen.


Keväällä vanhan väärien liekki.


Asialla seksiä käynyt puheen.


Lintuihin leviää irrota pelkäämme.


Piti kiinalaisia juuri entä.

Asia korjattu, Vapaitten käsien arvio löytyy taas HS:n arkistosta.

Kauneuskäsityksiä

Nuoren Voiman uusimmassa numerossa esitellään vuoden 2007 runokirjoja, mukana myös Kristian Blombergin kirjoittama arvio Vapaista käsistä. Kun tekstiä (ks. alla) vertaa Jukka Koskelaisen arvioon, käy entistäkin selvemmäksi miksi moniäänisyys on hyvä ja kannatettava asia.

Mistä enää tietää mitä teitä runot kulkevat

Karri Kokko:
Vapaat kädet.
PoEsia 2007.

Kristian Blomberg

Karri Kokon Vapaitten käsien vastaanotto herätti muutaman mielenkiintoisen kysymyksen, kuten kuinka ja kuinka nopeasti runoilijaan tarttuu mielikuvia hänen aiempien kokoelmiensa sisältöjen tai tekniikoiden myötä. Parin kokeelliseksi mielletyn teoksen jälkeen runoilijan uuden kokoelman herkempiä ja klassisempia tekstejä on luettu paljolti edelleen kokeellisina, ironisina tai lyriikan konventioita kerrostavilla taidonnäytteinä. Teoksen runojen ympärille on siis oletettu erilaisia runojen olemusta muuttavia taustoja.

Edellä kuvattu paljastaa – eikä vain Kokon kohdalla – kuinka kokeellisuutta koskeva puhe valitettavan usein hahmottuu. Ikään kuin kyseessä olisi vain pyrkimys johonkin uuteen, johon nähden yksittäisille runoille jää vain demonstroiva ja taiteen rajoja edemmäs kuljettava rooli. Kokeellisuus tarjoaa kuitenkin keinoja rakentaa runon merkityksiä tai kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyviä oivalluksia, aivan kuten runouden perinteisemmäksi mielletyt elementit kuten kielikuvat tai kielen sointi, mistä runo "Mitä on avantgarde" mainiosti muistuttaa.

Vapaissa käsissä Kokko osoittaa mainiota silmää erilaisille epäsymmetrisille lauseille ja säkeenylityksille (”rakkauden harhoja / parantava voima”). Viime vuosina tapahtuneen runouden proosautumisen jälkeen ne korostavat mukavasti myös runon paikallisia ja säejaon varassa syntyviä tiloja. Aivan jokaisessa runossa säemuodon ja epäsymmetristen ilmausten korostaminen ei kuitenkaan johda onnistumiseen. Esimerkiksi runossa ”Pantun” jokainen säe on suljettu pisteiden sisälle. Näin kahdesti toistuva ilmaus ei voi saada kahta erilaista mieltä esimerkiksi virkkeen aloittavana tai päättävänä osana. Vastapainoksi kokoelmassa on erittäin tyylikkäitä ja ilahduttavalla, miltei riettaan häpeämättömällä tavalla lyyrisiä runoja.

Vapaitten käsien kaapista tulee myös paheellisia metalyyrisiä tasoja ja ideoita. Niitä käsittelevissä runoissa näkyy pitempiaikainen runokeskustelun seuraaminen ja esimerkiksi oman roolin pohtiminen toisiinsa läikähtelevissä ja toisistaan juopuvien puhetapojen ristiaallokoissa. Seurauksena on pisteliäisyydessään osuvia runoja kuten ”Aristoteleella ratsastaminen”. Runot ivailevat itsensä liian heppoisesti vakiinnuttavia puhetapoja, esimerkiksi niitä, jotka edeltävät ja ohjailevat runoutta, oli kyse sitten kirjoittamisesta tai lukemisesta. vapaista käsistä hahmottuvassa runouskäsityksessä runo edeltää kokoelmaa, jopa runoutta itseään. Ja tämän aseman vuoksi sille tulee sallia kaikki, kokeellisuutta ja kauneutta myöten. Kokon tässä kokoelmassa painottuu kauneus, onnistuneesti.

Nuori Voima 1/2008

Asennusapua senioreille

Runot tuleen,
sydän harakoille.


PS. Kukahan on yön aikana käynyt editoimassa kaksirivistäni? Olisin voinut vaikka vannoa, että kirjoitin runot tuuleen, en liekkien vietäväksi. Sen sijaan harakoiden tilalle mietin myös korppeja, mutta korpit eivät naura. Olisikohan tämän seniorin harkittava myös lasien vaihtoa?

Nuoren Voiman Liiton talvipäivää vietettiin Korjaamolla. Saaarikoskesta puhuttiin ja juhlittiin vuoden debytantteja, joita oli kaikkiaan neljä: Kaisa Ijäs, Sirpa Kyyrönen, Salla Pakkala ja Anna Elina Turunen. Onnea kaikille!

Kaipasi tarjottu vuoden sieltä.


Pitkän kolmas muuttunut ehkä.


Velkaa mitään tytön jatkuu.


Räpäytä keitosta vihellys rakastunut.


Yhteys sanoisin jätät hauskaa.


Mausta suihkuaa takaisin alle.

Kuva on puolentoista viikon takaa Tampereelta, jonka Työväen Teatterissa oltiin Poikki! Osallistuin illalla muiden joukossa runokaraokeen, jossa lausuin Peter Mickwitziä Jyrki Kiiskisen suomentamana. Esitys ei varmastikaan ollut unohtumaton eikä taatusti niin vaikuttavan tunnelmallinen kuin J. P. Sipilän hienosta kuvasta saattaisi päätellä. Mutta sen voin sanoa, että nautin tilanteesta. Runojen kierrättämisessä on ideaa, ja suosittelen sitä muillekin. Erityisesti kaksiääninen luenta tuntuisi sisältävän jännittäviä mahdollisuuksia. Täytyypä miettiä.

Vastaa pakannut jo nälissäsi.


Syksyä roskat koiran taitava.


Viini eksynyt harmaa suo.


Raskasta naamaa puhelu ensin.


Nähneeni kotona halusi käy.


Kiintoisan tekoa ase kuvan.

You better talk to her 'bout it

Kävelee parfyymiin naisensa pimeässä,
eikä sinulla ole muita vaatteita kuin silmäsi.

Nyt luennassa Aki Salmelan Tyhjyyden ympärillä.

Muista kyntensä taas kuolleen.


Jäljilläsi palaa osoitteen viitsi.


Kohtaan samoin liian kotiisi.


Arvostus peilistä kannen heti.


Aitaan portaissa kuuman läpi.


Hyppy sini pellin katsottu.

Valoon väkisin seitsemäs vain.


Piirretyssä matto vastaa lähellä.


Mitä pitsiä niskaan kostuu.


Kahdeksan aatelia lännen liikaa.


Ketterä koskaan soolo vaikuttaa.


Liikaa vinkki sisältää vakavasti.

Avaa seinä

No niin, Neljännen seinän ensimmäinen luenta on valmis. Juhana Vähäsen kolmannen kirjan Avaa tule lukeminen ja siitä kirjoittaminen vei seitsemän päivää. Paljon tuli sanottua, mutta vielä enemmän jäi taatusti sanomatta. En kuitenkaan pyri blogissani lopulliseen sanaan, tarkoitukseni on ainoastaan heittäytyä lukemaan tekstiä ja kirjaamaan ajatukseni siitä. Katsoa, millaisia mielikuvia ja merkintöjä marginaaleihin tarttuu. Huomenna on vuorossa uusi teos; en vielä tiedä mikä se on, mutta joku viime aikoina julkaistu kumminkin. Tällä menolla ehdin käsitellä vuodessa viitisenkymmentä nimikettä. Olkoon se jonkinlainen tavoite.

Varis varten ratko veljelle.


Yksin nokin käärmeen sulka.


Haittaa tavarasi nelin nämä.


Sinisen kamelin jano mitään.


Pahinta julistaa hinta pimeä.


Syy saumaton armain tunnus.

Parnasson päätoimittajan blogissa on juttua Don DeLillosta, Alamaailmasta ja baseballista.

Tuulee suudeltavaksi saitte minua.


Pelotta voima suojellut nähden.


Varjoisan sinulle voisitko iltana.


Oikeasti nyt toivossa kokeneen.


Pelkään ihminen luulekaan edes.


Meren esiin sinun vierestä.

Tunnet jälkiään ei muista.


Sinut tiesi avatakseni toisin.


Mitä näki tehneensä luon.


Ajatellen tuo teoksi rientäneen.


Päätään sinut kuvitta työstä.


Varjoissa joutuin jonkun tieltä.

Haluistani olisin suu, en käsistäni.

Two souls in communion

r e t s ä ä t o e

a a k y ö p j ä

a i e l i p a p a

o f j i o o

r e t i e ä t o e

k ä h k y ö p j ä

a i e j u k l a

o j e a

r e t s ä ä t o e

a a k y ö p j ä

a i e l i p a p a

o f j i o o

r e t i e ä t o e

k ä h k y ö p j ä

a i e j u k l a

o j e a

Tekstin kanssa sängyssä

Vajaan vuorokauden kokemuksen perusteella Neljäs seinä kannatti pystyttää. Nautin saadessani ajatukset pois kaikenlaisista joutavista murheista ja nähdessäni, että myös kommentteja on heti alkanut tulla. Osallistuminen on jopa enemmän kuin toivottavaa, koska en kuitenkaan pysty yksin sanomaan kuin pienen osan siitä, mitä kirjoista on saatavissa irti. Jos joku haluaa liittyä blogiin mukaan, ehdotuksia otetaan vastaan. En siis ajattele, että kyse on varsinaisesta arvostelusta tai kritiikistä, vaan lukemisesta ja sen lukuprosessin kirjaamisesta. Mielenkiintoista tässä on myös se, että lehdistön pelkäämä jääviyskysymyskin on pitkälti turhaa sievistelyä. Mikä lopulta estää kirjoittamasta vaikka kuinka läheisen ihmisen teoksesta, kun sekä kirjoittaja että teksti ovat kuitenkin toistensa kanssa sängyssä yhtä paljaina ja haavoittuvaisina.

Neljäs seinä on pystytetty

Muutama päivä sitten tulin luvanneeksi, että ryhdyn kirjoittamaan lukemistani runoteoksista. No, nyt se on sitten aloitettu. Uusi blogini on nimeltään Neljäs seinä ja sen alaotsikko kertoo, mistä on kysymys: Runoilija lukee. Blogin nimi tulee teatterimaailmasta, mutta arvelen sen sopivaksi myös tähän tarkoitukseen. Olkoon se kuva aukosta, jonka läpi lukija katsoo runoja ja runot katsovat lukijaansa.

Ensimmäiseksi kohteeksi luennalleni valikoitui Juhana Vähäsen uusi, vasta ilmestynyt teos Avaa tule (Teos). Jonkun toisenkin kirjan olisin voinut napata, mutta olkoon se nyt sitten tämä. Lisää on joka tapauksessa luvassa.

Tarkoitukseni on, että kirjoitan lukemastani sitä mukaa kuin etenen. En siis pyri heti kokonaisarvioon, vaan annan tilaa ensivaikutelmille. Jos laajempi näkemys on syntyäkseen, se ilmenee sitten jälkeenpäin. Annan itselleni tilaa mennä vikaan, erehtyä.

Ensimmäisessä, tänään julkaisemassani merkinnässä ehdin käsitellä teoksen nimen, omistuksen ja avaustekstin. Merkkejäkin syntyi jotakuinkin saman verran kuin keskiverto päivälehtikritiikissä. En lupaa yhtä seikkaperäistä käsittelyä jokaiselle erilliselle runolle tai tekstille, etenen sen mukaan, mitä saan lukemastani irti. Toivottavasti en ole hirttänyt itseäni kiinni johonkin sellaiseen, mihin taitoni ja voimani eivät riitä. Joka tapauksessa olen innokas yrittämään, tunnen että aikalaiseni ovat sen ansainneet.

Kritiikki joka katosi

Tästä pitäisi varmaan olla ylpeä. Mutta onhan se hiukan ihmeellistä, kun ottaa huomioon tämän. Toisaalta on tietysti tämäkin.

Edit (28.2.): Asia korjattu, arvio löytyy taas HS:n arkistosta.

Lyhyttavaraa

Viime syyskuussa julkaisin täällä nämä rivit:

Mitä uutta, metsä syksyinen, voisi olla syksyinen metsä
niin kuin taluttaisi kysymystä vastauksen luokse.

Ja kaupunki ja asukkaat sen, kodit, ihmiset ihmisineen
ikkunat vuoteissa, etsivät, ennen näkevät.

Siunatkoon sisintään, savi vanhin, rakennuksen aineista
kuin enenevät, veneen vanhahtavan, veteen.

Kaislat tuulessaan, vaan valo ikuinen lohduttavin linnuin
kuulasta sanaa ja monta, kaikuvaa koulua.

Siksipä verraten teillä ihan, liian tiheät puut, ihmisen puut
peilauttavat piilevän, siiven hivenen sinisen.

Tai onnen, löytävä käsi tahdon ajalla, silloin satoi, sataa taas
missä kulkeekin, kulkukissa kruunun oikeuksilla.

Minulla ei ole enää aavistustakaan, mistä on ollut kyse. Samalla olen vakuuttunut, että tämä ponnisteluni on kannattavaa. Kun parhaansa tekee, tekstit alkavat totisesti elää omaa elämäänsä.

Lisää poEsiaa

Nihil Interitin poEsia-sarjassa on ilmestynyt kaksi uutta teosta. Tampereella lauantaina juhlittiin niin Anna Halmkronan kuin Tytti Heikkisen esikoisteoksia, nimeltään ja Kolmas sotaleikki ja Täytetyn eläimen lämpö. Saanen toivottaa molemmille lämpimästi onnea.

Rakkauden oppitunti

Rakkaus on vakava,
tie sinne humoristinen.

Puree kieleensä,
ja saa maistaa
makeinta mansikkalimonadia.

Joskus siihen tarvitaan kolme sanaa,
joskus 2500 merkkiä.

t o t u u s

k a u n e u s

Kansakunta täynnä runoilijoita

The same social forces that are creating pressures on the book industry are having an impact on society at large – they register as rising demands upon time and the decline of literacy overall. What a curious moment in history to have more poets than ever before. And more good poets at that. One sometimes imagines that we will soon become a nation of poets, but simultaneously a nation without readers.

Ron Sillimanin blogista napattu sitaatti on merkille pantava tänään kustannusmaailmaa ravisuttaneen uutisen valossa ja muutenkin. Kustantamot ovat pakotettuja reagoimaan ihmisten ajankäyttöä koskeviin vaatimuksiin ja kirjallisuusharrastuksen vähenemiseen yleensä. Niin kuin olemme saaneet havaita, syntyy sekä uusia kustantamoja että uusia kustantamisen konsepteja. Kun yhä harvemmat menestysteokset kiinnostavat yhä harvemmaksi käyviä lukijoita, raskaalla koneistolla operoivat kustantamot eivät enää selviä. Bulkkituotteet eivät enää pysty vetämään perässään vähälevikkistä kirjallisuutta, sitä josta kirjallisuuden monimuotoinen kokonaisuus muodostuu ja jonka tekijöistä tulevien menestyteosten luojat kasvavat. Suurten kustantamoiden valtava nimikevaranto jää kesannolle, ne eivät kykene hyödyntämään pitkää häntäänsä.

Sitaatin loppuosa liittyy asiaan. On silmin havaittava paradoksi, että samaan aikaan kun lukuharrastus tuntuu hiipuvan, kirjallisuus itse elää kultakauttaan. Koska viimeksi meillä on ollut yhtä virkeää runoutta, näin monta loistavaa runoilijaa. Kuten Silliman toteaa, pian elämme tilanteessa, jossa kaikki kirjoittavat mutta juuri kukaan ei enää lue. Asiaan pitäisi saada muutos. Pannaan sitten suu säkkiä myöten ja otetaan henkilökohtainen vastuu. Omalla kohdallani se merkitköön, että toteutan viimein pitkäikäisen ajatukseni. Eli perustan blogin, johon kirjaan päivittäiset lukukokemukseni. Luen joka päivä, miksen siis tekisi havaintoja lukemastani. Antakaa minulle muutama päivä.

More than you know

r e t s ä ä t o e

a a k y ö p j ä

a i e l i p a p a

o f j i o o

r e t i e ä t o e

k ä h k y ö p j ä

a i e j u k l a

o j e a

Nousen lähteäkseni kävelemään päiväni läpi,
eikä sinusta ole jäljellä murun murua.

Halun anatomiaa 3

Minun kädellisyyteni
sinun selkäjänteisyyteesi.

Sanat kipittävät asioilleen,
ja taas on tilaa tehdä uutta.

Pimeä, tutkimaton kontinenttimme kylpee taas valossa!

You and your
pretty dark
continent

in
the whole
wide Google Earth.

Minun
________ kursorini
sinun ________ työpöydälläsi.

Tampereelle

Tulevana lauantaina aion olla Poikki! Ohjelmassa on kaikenlaista kiinnostavaa, mukaan luettuna iso liuta sähköistä runoa (ja jos oikein ymmärsin myös meikäläiseltä). Oliko autokyydin tarvitsijoita? Kolme ensin ilmoittautunutta mahtuu mukaan. Lähtö yhdeksän maissa lauantaiaamuna.

Katselee käsiään ja näkee kiireensä kuluvan,
laulamalla asiansa tekee surua tyhjästä.

ntamon kirjoja ilman luottokorttia

Luottokortittomille tiedoksi, että verkkokirjakaupoista ainakin Suurikuu, AdLibris ja Suomalainen myyvät kirjaani Avokyyhky, lattiaheroiini. Maksu niissä tapahtuu esimerkiksi verkkopankissa tai toimituksen mukana lähetettävällä laskulla. Hinta ja saatavuus tosin vaihtelevat suuresti. Halvin hinta (22,70) on AdLibriksellä, jonka listoilta löytyy myös koko joukko muita ntamon kirjoja. (Kauppa tosin ilmoittaa tuotteiden olevan "tilapäisesti lopussa", mutta mikä estää esittämästä toiveita.) Suurenkuun hinta (26,10) on jonkin verran kalliimpi, mutta ainakin se lupaa toimittaa tavaran 1-4 viikossa. Kallein hinta (29,80) on Suomalaisella, mutta se tarjoaa maksutavaksi postiennakkoa ja pitää listoillaan myös muita saman kustantamon nimikkeitä. Siis ei kun tekemään kauppoja.

Edit: Myös Akateeminen kirjakauppa luettelee sivuillaan pitkän rivin ntamon kirjoja, mutta Janna Kantolan Anteckningar från grannlandetia lukuun ottamatta teoksia ei ole "saatavana". Kirjalle asetettu hinta on kuitenkin kohtuullinen (21,90) eli Akateemista kannattanee ryhtyä painostamaan: mitä enemmän kyselyjä, sitä varmemmin kauppa laajentaa valikoimaansa.

Edit 2: Bookplus tarjoaa Avokyyhkyä (ja muita ntamon kirjoja) suhteellisen kohtuulliseen hintaan (24,10). Hinta on sikäli kilpailukykyinen, että lisämaksuja ei tule, jos kirjan noutaa suoraan Sanomatalossa sijaitsevasta liikkeestä (postiennakolla lisämaksua syntyy 3,50).

Kun unohdun katselemaan näkemääni,
mitä uskot minun näkevän tämän tästä.

Kantamasi luut istuvat kuin laulu linnussa,
enkä ole lainkaan sellainen kuin pelkoni ovat.

Käyn vaatteineni laulajasta, nyt olen veneessä,
mutta meri on kaukana kuin hyvyys.

Puut kasvavat huojuessaan ääntä päästämättä,
eikä sekään ole nimi jota käytän.

Ajattelen toisia jalkoja, tulet sellaisena kuin olet
silmieni editse, jos tarkasti kuuntelen.

Saatko sinä näkyjä, jotka vastaavat joka asiaan
pyytämättä niin kuin ääretön pilvi?

Minut tunnistaa merkistä kuin keväisen päivän,
ja naamiossani on linnun kuva.

It's a blast!

Avoin runokollektiivimme Blast #2 starttasi.

Halun anatomiaa 2

Aina
suussa.

Väliin
huulilla.

Loppumattomasti
kielestä.

Halun anatomiaa

Läpi
kuun.

Koko
sormin.

Palan
toisesta.

Ja taas uusia kirjoja

Uusia ntamon kirjoja syntyy pyörryttävää tahtia. Nyt julkaistuja nimikkeitä on peräti neljä, joiden tekijöitä onnittelen tässä kollektiivisesti. Teoksiin voi tutustua ja niitä voi tilata alla olevista osoitteista.

Tiina Lehikoinen: Sitruunalumilyhtyjä
Rea Lehtonen: Harmaan satama
J. P. Sipilä: näin eksyneen valmiiksi tehdyille kartoille
Olli-Pekka Tennilä: ololo

Unia päivin öin

Löysin tänään vanhan, toistakymmentä vuotta kateisssa olleen muistikirjani. Kirjan nimiösivulla lukee "Unia päivin öin" ja sen ensimmäiset merkinnät ovat heinäkuulta 1978, siis kohta puolin kolmen vuosikymmenen takaa. Esikoiseni Jannan syntymään on runsaat kolme kuukautta ja esikoiskokoelmani ilmestymiseen runsaat neljä vuotta.

Oi niitä aikoja. Kirja sisältää päiväkirjamerkintöjä mutta myös runoluonnoksia, niitäkin, joista Uno Boyn runot myöhemmin jalostuivat. Jotkut merkinnöistä jäävät itsellenikin hämäriksi, osa on sellaisia, että muistan tarkasti niiden synnyn, aivan kuin olisin hetki sitten ne kirjoittanut.

Harvakseltaan kirjatun tekstin lomasta löytyy kaikenlaista sälää, esimerkiksi taiteilija Olli Lyytikäisen viimeiseksi jäänyt osoite Suvilahdenkadulla ja pikku uutinen tiistailta 15. 12. 1981: "Puola julistettu sotatilaan sunnuntaina." Toukokuussa 1984 olen käynyt silloisessa Tshekkoslovakiassa. Slovakian pääkaupungissa Bratislavassa kuulen kahden katukäytävällä seisovan ikäihmisen keskustelevan kiihkeästi. Toinen sanoo: "A la reserche du temps perdu. C'est fantastique!" Prahassa istun lounaspöydässä Kafkan veljentyttären kanssa. Häneen viitataan ohimennen Kirjeissä Milenalle: "Odla is waiting for a baby." Selkeitä muistikuvia sedästään naisella ei ole, olihan hän vasta kolmivuotias Kafkan kuollessa. Kun kysyn, onko Franz mahdollisesti pitänyt häntä sylissään, tämä vastaa: "Varmasti, asuimmehan samassa huoneistossa." Tuolta reissulta on peräisin tämäkin: "Alpo [Ruuth] saa halvauskohtauksen." Kirjan viimeisille sivuille Bruno K. Öijer on kirjoittanut omakätisesti silloisen osoitteensa: "St. Eriksgt. 76 III, 11320 Stockholm. 08/318247."

Uutisia

Tekstien kierrätys vai mikä lie sen kuin jatkuu. J. P. Sipilä jatkaa Mikael Bryggerin runoa "Wolf" teoksessa Emily (ntamo).

Ja toinen uutinen: Juhana Vähäsen kolmas teos Avaa tule (Teos) on ilmestynyt. "Kuinka muistettavaa ja unohdettavaa tämä kaikki on." Onnea, Juhana!

Lähiruokaa

Hengästyneet,
hellät solmut.

Ihonsa sisällä,
sekaisin luonnosta.

Työtä pimeässä,
suuhun kädestä.

Kaunista ja hyvää,
kuin salaatti.

Silmät tuon,
sinä näyt.

Slit lit

Kesken kaiken mielessä käväisee lausuma noin neljän vuosikymmenen takaa, ajalta jolloin seksistä oli enemmän puhetta kuin kokemuksia: ”Ei se rako mutta ne reunat.” En ota kantaa väitteen oikeellisuuteen, mutta nykyään yhdistän sen toiseen intohimooni, kirjoittamiseen. Seksi ja kirjoittaminen liittyvät toisiinsa, ja isommilta pojilta opittu tökerö maksiimi on tuon suhteen kuva. Ensinnäkin se valaisee muodon ja sisällön loputonta ongelmaa. Painottipa kumpaa tahansa – reikää taikka reunoja – toista ei ole ilman toista. Johdettavissa on toinenkin analogia. Joskus tuntuu, että kirjoittaessaan hakee ja tuottaa pelkästään ilmeistä; se mitä oikeasti haluaa sanoa, tai paremminkin se mikä tulee ilmaistuksi, ei ole itse tekstissä vaan ikään kuin sen ympärillä, näkymättömissä. Mustien kirjainten ja valkean paperin suhde. Kirjoitusta ympäröivä piirittää ja rajaa sitä niin kuin nainen piirittää ja rajaa sisäänsä tunkeutunutta miestä. Joskus harvoin pääsee kokemaan hetkiä, jolloin rajat katoavat, rakoa ja sen reunoja ei voi eikä tarvitse erottaa toisistaan.

Ei enää sitä sinua, minä sinut muistan.

Ei vielä sitä sinua, minä sinut unohdan.

Kello käy ja joku
alkaa peukaloida muistia.

Jos tuleekin ajatuksiin onnesta,
on ajalla seuraava siirto.