torstaina, elokuuta 13, 2009

Ei enää keskikokoista, vain hyvin isoa, melkein tunnistamatonta, tai hyvin pientä, melkein olematonta.

Posted by Karri Kokko at 23.55

Labels:

4 kommenttia:

Vesa Haapala kirjoitti...

Hyvä Karri,

niin se vaan on; siinä ne suunnat näyttävät olevan, tällä hetkellä. Ei keskikokoista, ei sanavahvistuksia.

14. elokuuta 2009 klo 22.05
Karri Kokko kirjoitti...

Johtuu varmaan rikossarjojen töllöttämisestä. Mutta ajatuksena siis se, että ei näe kun ei tajua mittakaavaa. Tätä täytyy ainakin miettiä.

14. elokuuta 2009 klo 22.12
Vesa Haapala kirjoitti...

Niin, tuokin ajatus sopii tähän; itse ajattelin tuon "poetiikka"-otsikon ohjaamana kahta aktuaalista kirjoittamisen mahdollisuutta: suurrunoa ja murusta (fragmenttia, biografeemia jne.). Toisaalta miksei joku 15 riviä courierilla, tasaus vasemmassa reunassa: teksti tekee lopulta suuruuden tai mittakaavan.

15. elokuuta 2009 klo 9.24
Karri Kokko kirjoitti...

Oikeastaan ajattelin molempia, jos mahdollista. Tai siis lukijan kannalta: mikä olisi niin suurta tai niin pientä, ettei sitä tunnista kirjoitukseksi. Asia riippuu tietysti myös tilasta ja sopimuksesta: se mikä on gallerian seinälle tai lattialle tuotu tai kansien väliin painettu on... Mikä on totta kai myös löydettyjen tekstien idea. Tuo 15 riviä courierilla on kiintoisa, koska mietin koko ajan yhä enemmän myös perinteisen kirjoituskoneen mahdollisuuksia: kolme teosideaa on jo mielessä ja Saaressa toteutan ne.

15. elokuuta 2009 klo 19.58

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)