Keskustelua yksinpuhelusta

Ron Silliman kysyy blogissaan, onko runous tarkoitettu luettavaksi ja mainitsee yhtensä esimerkkinä Kenny Goldsmithin monologikirjan The Soliloquy. Hassua, mutta sain juuri mainitun teoksen tänään postissa. Tilasin kirjan käytettynä Amazonilta, mutta kuinka ollakaan se näyttää täysin koskemattomalta, ilman merkkejä tavanomaisesta käytöstä (kuten lukemisesta). Niteen ainoat "tahrat" ovat kolme tai neljä leimaa, joissa ilmoitetaan, ettei teos ole enää Dayton Metro Libraryn omaisuutta. Onko mahdollista, että ohiolaisen kaupungin asukkaat ovat noudattaneet Goldsmithin toivetta ja siirtyneet "lukijakunnasta" (readership) "ajattelijakuntaan" (thinkership)?