Hajamietteitä ennen residenssiin siirtymistä

Kaikkia näitä uusia kirjoja katsellessa tulee mieleen, että onkohan tämän maan kulttuurin tilasta ja tulevaisuudesta huolissaan olevilla, virkansa puolesta tai muuten, pienintäkään käsitystä siitä, kuinka hienoa ja korvaamatonta runoutta tässä maassa tällä hetkellä kirjoitetaan ja julkaistaan.

Painavuuteensa nähden sen ansaitsisi tulla osaksi laajempaa tietoisuutta. Niin ei kuitenkaan ole tapahtumassa, kuten jo hallituksen kulttuuripoliittisista tahtotiloista tiedämme. En toisaalta sano, että pitäisi. Vanha hippi minussa vierastaa ajatusta, että porvaristo alkaisi sijoittaa meihin runoilijoihin niitä miljoonia, joita se nousukaudella viskoo galleristeille saadakseen sisustuselementtejä kotiensa kaunistukseksi. Tai että valtiovallan tulisi rakentaa meille musiikkitaloja tai designpalatseja. Me emme ole sellainen sijoitus.

Mutta sen sanon, että juuri nyt kirjoitettu runous lyö kirkkaasti kaikki muut taiteenlajit. Sen veroista ei kerta kaikkiaan ole. Mikä siis neuvoksi? Ei muuta kuin lisää rohkeutta. Runoudesta pitää tehdä aina vaan vaarallisempaa, piittaamattomampaa, maanalaista. Sitä ei pidä myydä. Se pitää antaa pois. Tai mikä vielä parempaa: se pitää tehdä niin näkymättömäksi ja vaikeasti saavutettavaksi, että syntyy puutostiloja.

Töölöntorilta pesee

Olin ajatellut sivuuttaa vaikenemalla Helena Sinervon "rohkean" uutuusromaanin Tykistönkadun päiväperho. Miksi tuhlata sanoja tyhjänpäiväisen ja teennäisen, muodollisesti mitättömän ja epäkiinnostavan teoksen pohtimiseen?

"Ei siinä mitään pahaa tai tuomittavaa ollut, Petra ajatteli, jos joku toinen koki seksuaalisuutensa siten, että tahtoi elää kuin makiapina, mutta hän itse käänsi katseensa ja hakeutui Bachin Goldberg-variaatioiden henkistyneeseen maailmaan."

Hohhoijaa. En lähde arvailemaan, kumpaan kategoriaan kirjoittaja itsensä sijoittaa. Esimerkkikappaleeseen on sijoitettu niin monta pakoreittiä, että sellaisella spekuloiminen tuottaa vain harmia.

Pyörsin kuitenkin alkuperäisen ajatukseni. Teoksen loppupuolelta löytyy nimittäin luku tai paremminkin pienoisessee, jonka Sinervo uhraa John Cagen estetiikan ryttäämiseen. Jakso jatkaa Sinervon Mallarmé-suomennoksen yhteyteen kirjoittamien kitkerien saatesanojen linjoilla. Mistä tämä pakonomainen halu mitätöidä avantgarden klassikoita? Eikä pelkästään heitä, vaan heidän seuraajiaan:

"Vaikka Cagella on oma faniklubinsa ja vaikka hakukone suolsi säveltäjästä yli puolitoista miljoonaa viitettä, mikä merkitsi saman luokan kuuluisuutta kuin tunnetuimmilla sarjamurhaajilla eli enemmän kuin kukaan jaksoi lukea, Petra olisi voinut vetää koko miehen Duchampin pisuaarista alas."

Että sellaista, vain natsikorttia puuttuu. Kritiikin kyllä nielisi, jos sen ympäriltä löytyisi edes jotain vähemmän arvattavaa ja omaperäistä. Tällä erää joudumme tyytymään tähän:

"Klisee ja klitoris – ei tainnut olla sattumaa, että molemmat alkoivat samalla tavulla."

Uudenmaankatu, Helsinki

Lyyrani luonnossa
ei päästä ääntä.

Itkeskelee vain
ja näkee harhaan.

Kaksi pakettia

Troy Lloydin postitaidetta Pasilan kirjastossa 21.8.-12.9.

Suoritus tämäkin

Ministeri Stefan Wallin esitteli tänään hallituksen kulttuuripoliittisia "tahtotiloja" HS:lle lähettämässään laajassa mielipidekirjoituksessa. Jutussa mainittiin mm. elinkeinoviranomaiset ja rakennerahastot, plus koko joukko eri taiteenlajeja, mutta kirjallisuudesta ei puhuttu sanaakaan. Tästä ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin sen, että jossakin me olemme sentään onnistuneet (so. karkottamaan kaikki hyvää tarkoittavat kulttuuribyrokraatit pois sotkemasta kuvioitamme). Jee!

Onneksi on sentään kirjastolaitos, joka sinnittelee kaventuneitten resurssiensa kanssa huolehtimalla esimerkiksi allekirjoittaneen teosten saatavuudesta. Huomasin nimittäin tänään, että Pasilan pääkirjaston hyllystä löytyy mm. semmoinenkin harvinaisuus kuin Così fan tutte. Se merkitsee, että kirjaa on olemassa ainakin viisi kappaletta: yksi on Jannella, yksi Hesarin kulttuuritoimituksessa ja kaksi omassa hyllyssäni. Jee!

Happee ja walkeeta

Mukava lukea Kristianin ja Harryn versioita Saroyanin minimalistisista runoista. Harmittaa vaan, etten löydä mistään omaa kappalettani alkutekstistä, jotta pääsisin vertailemaan.

No, tarkastellaan nyt kuitenkin yhtä käännösratkaisua. Saroyanin kuuluisin yhdensananruno lighght on suomennettu muotoon vvaloa. Se on ihan kelpo valinta, kun ottaa huomioon, ettei suomen kielessä ole mahdollista toteuttaa alkutekstin ideaa.

Olen varma, että tekijät ovat miettineet lukuisia ratkaisuvaihtoehtoja. Haluamatta millään tavoin vähätellä nyt julkaistua versiota, tarjoan tässä yhden oman "käännöksen".

walkeus

Sana on tietysti peräisin vanhasta raamatunkäännöksestä. Saroyanin runon suomennoksena se ei tietenkään ole yhtään Blombergin-Salmenniemen ratkaisua parempi. W-kirjaimen läsnäolo tosin tekee siitä samalla tavalla "oudon" kuin alkutekstin kaksois-gh ja pakottaa lukijan ainakin hetkeksi pohtimaan sanan lausuntavaihtoehtoja. Toinenkin peruste voisi olla, se että Genesiksen alussa sana "walkeus" toistetaan useamman kerran. Voisi kuvitella, että myös lukija toistaa sen mielessään ikään kuin vanhasta muistista, riippumatta siitä mitä silmien edessä lukee: "JA Jumala sanoi: tulcon walkeus/ ja walkeus tuli." (Sanan "tuli" homonymia tulee ikään kuin kaupan päälle, mutta saattaa olla jo turhan kaukaa haettua.)

No joo, mutta palaan asiaan, kunhan jossain vaiheessa löydän oman englanninkielisen saroyanini.

The White Album

Karri Kokon kymmenes teos jatkaa hänen käsitteellisen runouden projektiaan: nämä 120 tiivistä sivua paisuttavat hajottamalla yhden suomalaisen modernismin klassikon kosmisiin mittoihin. Käy kuten tämä olisi voinut sanoa Gertrude Steinin mukana: ""This makes sand."
Masthead Sinks!

Karri Kokko (s. 1955) debytoi vuonna 1982 teoksella Uno Boy (WSOY). ntamo on aiemmin julkaissut hänen teoksensa Avokyyhky, lattiaheroiini (2007), MMVII (2008), Mitä ehkä (2008) ja Così fan tutte (2008)

Sillat voitetaan kulkemalla: 19x19 cm, 124 s., ISBN 978-952-215-062-2, taitto ja kansi Make Copies.

Myynti

Kirja kerrallaan, Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki, kirja@lasipalatsi.fi, puh. +358-(0)9-612-7798, fax +358-(0)9-6126-5715). EUR 21,07

Online

www.lulu.com EUR 14,96

Minun Afrikkani

Satelliittipaikannin tekee joskus arvaamattomia temppuja. (Klikkaa myös "see track only".)

Edit: En voi olla ajattelematta, että tällä on jotain tekemistä Arctic Sean katoamisen/löytymisen kanssa.

Kuntaruno 2

Puheenaiheita tämän viikon Kuntarunosuonessa.

happee

Aram Saroyanin minimalistiset runot ovat ilmestyneet ntamolta Kristian Blombergin ja Harry Salmenniemen suomennoksina.

Taiteilijat siirtyvät johtoon

Kiinnostaisiko sinua ottaa osaa Lontoon olympialaisiin 2012? Siis kulttuuriolympialaisiin?

Jos kiinnostaa, ota yhteyttä Tony Trehyyn.

Ei ole mitään syytä miksi, ja toisille juuri se on riittävä syy.

Aki Salmela, Yhtä ja samaa

Lytätäänpä

HS julkaisi ennakkotietoja syksyn uusista kirjoista, ja ntamon uutuuksien puuttuminen listalta tietysti hiukan harmitti. Mutta eniten kuitenkin ihmettelin etusivun juttua, jossa kahdeksan kirja-alan sisäpiiriläistä vastasi nimettömästi lehden esittämiin kysymyksiin. Mihin kysymyksiin, jos saa kysyä?

Jutun loppukaneetti oli lähinnä surkuhupaisa: "Varmaa on, että sähkökirja ei syrjäytä maailman parasta käyttöliittymää, kirjaa." Kenenköhän "kirja-alan sisäpiiriläisen" suusta tämä latteus mahtoi olla peräisin? Omaperäisyydessään, oivaltavuudessaan ja totuudessaan se ainakin oli yhtä säälittävä kuin vanha kunnon: "Suomi on kaunis kieli." (Niin muuten on, koska se on meidän, ei siksi että se on muita kauniimpi.)

Jos ryhtyisi kirjoittamaan peilin selkäpuolelle. (En tosin ole tainnut kirjoittaa sille toisellekaan puolelle.)

Ei enää keskikokoista, vain hyvin isoa, melkein tunnistamatonta, tai hyvin pientä, melkein olematonta.

I always feel that my words are coming from behind me, not from me.

Andy Warhol

Cuts

Art doesn't come from the mouth.

Carl Andre

Ynoia

Myrsky tyyntyy, syys pysyy. Kysyy, hypyn hyytynyt syy? Tyydyttynyt pyy pystyy, syntynyt myyty kyy ryytyy.

Pikku lahja syntymäpäiväänsä viettävälle Christian Bökille (ja totta kai myös 14 vuotta täyttävälle tyttärelleni Josefinille).

Yritys poetiikaksi

Olen ollut koko viikonlopun sen oivalluksen lumoissa, että sanat "käsitetaide" tai "käsitteellinen runous" perustuvat itse asiassa käännösvirheeseen (tai omaan vajavaiseen ymmärrykseeni). Siis sen ajatuksen, että käsitetaide ymmärrettynä merkityksessä "taideteos, joka on olemassa tai ymmärrettävissä vain käsitteenä, käsitteen tasolla" ei kata kaikkea. Käsitteen lisäksi on ajateltava myös sanan "konsepti" toisia merkityksiä, niitä joiden mukaan konsepti on (sanakirjan mukaan):

1. kirjallisen työn luonnos, puhtaaksi kirjoitettava kappale

2. suunnitelmat, ennakkolaskelmat, aikomukset, piirustukset

3. (yrityksen) toiminta-ajatus; tuoteidea

Ero on pieni ja oikeastaan olematon, mutta yhtä kaikki ainakin itselleni merkittävä, koska se painottaa käsitetaiteen prosessiluonnetta pelkän abstraktin "käsitteellisyyden" lisäksi. Ja tämähän jos mikään on myös oman "yritykseni", Lyhyttavaraliikkeen "toiminta-ajatus" ellei peräti "tuoteidea".

"Kirjallisen työn luonnos", "puhtaaksi kirjoitettava kappale". Voi veikkoset, siinä minun poetiikkani ja sen käytäntö!

"I want to live in a world where an artist like Dan Flavin can go to the hardware store, buy a fluorescent fixture, pin it on a wall, do nothing to it, and have it considered to be a radically important gesture. No craft, no history, but something so clean and irrefutable about it makes you see the world differently forever."

Kenneth Goldsmith (parsing slow and fast poetries with Dale Smith)

Make something.
Find a use for it.
AND/OR
Invent a function.
Find an object.

Jasper Johns

Note to self

concept

käsite, ajatus, aate, käsitys

konsepti

1. kirjallisen työn luonnos, puhtaaksi kirjoitettava kappale

2. suunnitelmat, ennakkolaskelmat, aikomukset, piirustukset

3. (yrityksen) toiminta-ajatus; tuoteidea

Olson puhuu

Edellisen innoittamana tässä vielä Olsonin haastattelu (The Paris Review, Issue 49, Summer 1970). Warholin kamua Gerard Malangaa niinsanotusti viedään.

Edit: Malanga yrittää parhaansa. Ja välillä Olson vastaa enemmän tai vähemmän suoraan esitettyyn kysymykseen:

INTERVIEWER:
Why have you chosen poetry as a medium of your artistic creation?

OLSON:
I think I made a hell of a mistake. That's the first confidence I have. The other is that - I didn't really have anything else to do.

Polis is this

Voi, pojat ja tytöt, tässä yksi johdatus yhteen runousoppiin.

Keskustelua yksinpuhelusta

Ron Silliman kysyy blogissaan, onko runous tarkoitettu luettavaksi ja mainitsee yhtensä esimerkkinä Kenny Goldsmithin monologikirjan The Soliloquy. Hassua, mutta sain juuri mainitun teoksen tänään postissa. Tilasin kirjan käytettynä Amazonilta, mutta kuinka ollakaan se näyttää täysin koskemattomalta, ilman merkkejä tavanomaisesta käytöstä (kuten lukemisesta). Niteen ainoat "tahrat" ovat kolme tai neljä leimaa, joissa ilmoitetaan, ettei teos ole enää Dayton Metro Libraryn omaisuutta. Onko mahdollista, että ohiolaisen kaupungin asukkaat ovat noudattaneet Goldsmithin toivetta ja siirtyneet "lukijakunnasta" (readership) "ajattelijakuntaan" (thinkership)?

Geof as seen by Josefin

Tyttäreni Josefin, 13, vieraili parin päivän ajan Saaren kartanossa järjestetyssä visuaalisen runouden työpajassa. Tuloksena oli 60 kuvan sarja (josta olen kieltämättä tavattoman ylpeä).

Pohjakosketus ja kuinka siitä noustaan

Hannu Helin tölvii blogissaan Hesarin eilistä Madonna-juttua, ja aiheesta tölviikin. Omassa kommentissani nostan esiin lehden tämänpäiväisen Picasso-jutun, joka mielenkiintoista kyllä ei siis ilmestynyt kulttuurisivuilla, vaan ilmoituksen muodossa. Se taas herätti ajatuksen oman "kulttuuripalstan" perustamisesta Hesarin sisälle ostamalla ilmoitustilaa lehden loppupäästä.

PS. Rivi-ilmoitus Hesarissa maksaa 3,33 euroa palstamillimetriä kohti eli alimmillaan 20 euroa (minimikoko 6 pmm). Siihen ei vielä paljon mahdu, mutta äkkiäkös sitä saa asiansa sanotuksi, kun oikein tiivistää. Ryhdyn "toimittamaan" ensimmäistä palstaa heti kohta. Kuka haluaa jatkaa?

PPS. Idean toteuttaminen ei taida sittenkään olla niin yksinkertaista. Ensinnäkin tällainen (yksityishenkilön) ilmoittelu edellyttää käteismaksua (eikä se siis onnistu noin vaan "kotitoimituksesta" käsin). Toisaalta paha pelkään, että ilmoitusten julkaisusäännöistä löytyy pykälä, johon vedoten lehti voi kieltäytyä tällaisen hämärän aineiston julkaisemisesta. No mutta, ei nyt vielä anneta periksi.

Miettii lohdulla ensimmäistä ihmistä,
joka on tavoitellut mielessään sanaa ikävä.

On tämä niin helppoa

Kutsuuni on vastattu (tällä hetkellä kommentteja on jo ällistyttävät 82). Käykääpä siis lukemassa "uusinta teostani".