Uusi alku

Töllöttimen päätyttyä olen varvovaisesti yrittänyt lähestyä ajatusta vuoden ensimmäisen (!) runon kirjoittamisesta. Yhden tollon, hyvän tollon, mielestä kaikki keinot ovat sallittuja mitan palauttamiseksi suomalaiseen runouteen. Hmmm? Siinä voisi olla jotain. Loppuvuodesta toisaalta verryttelin vääntelemällä ja kääntelemällä klassikkoja uuteen kuosiin.

  oa     i            e  o      a      å   ö  e      e
                                        a   e  å  e    o        ä    e        e  e   a

  a   e  u        o     e      e   e   ö  e    å  e   o
                                          i    a  e
  i  o    a     ö       i   a     i        u

Broar vinns genom att gå over dem. Paavo Haavikko: Dikter i urval och tolkning av Bo Carpelan

Tai Sarkiaa:

 u  aa
 
i ä  au a a,  au a a  ie  ä, 
 i u   uo  e  o   ie u i  o  u o . 
 yy  e  ie   a  o  ie  ä, 
 uo  u  a  a  a , e   ie  ä, 
 u a  u  a i o , 
 u a  i  aa   u  a i o . 

Ei y  ää   u  aa  oi  a 
 ie   a  e  a  u i  a,  uu aa aa. 
 i ä  ui  a   y  yä  oi  a, 
 i ä  u  i aa, au i  oi  a, 
 y y    uu aa aa, 
 y y   ei i a    uu aa aa. 

O i   a ai i   u  a   u  a, 
 i ä a  oi ,  i u   e  o  aa  oi . 
O e   äy  ä i ä ä   u  a, 
 e o   ii  ui   a  a   u  a: 
 i ä e ää  oi , 
 i ä a  u  a e ää  oi .