Siis todella?
Helsingin kirjamessut on valinnut ensi syksyn teemaksi kysymyksen Mitä tapahtuu todella?
En haluaisi pilata kemuja etukäteen, mutta arvelen ettei kysymystä tulla esittämään runoilijoille. Sen sijaan lavalle marssitetaan rivi päivystäviä asiantuntijoita ja muita "rajuja" tyyppejä. Veikkaan, että päägurun paikka lankeaa Sofi Oksaselle, eikä siinä mitään. Yhteisiä epäkohtia ei korjata katederilta, mutta ei niistä puhuminenkaan pahaa tee.
Toisaalta runoilijan vastaus on hänen runoissaan, ei siinä miten ne selitetään mediapuheeksi. Runous ei ole tapahtumisen aluetta siinä merkityksessä, että sillä olisi jokin yhteiskunnallinen tai muu agenda. Jos olisi, vaikuttamisen keinoksi kannattaisi valita jokin muu.
Poetry makes nothing happen. Siitä huolimatta esimerkiksi Hannu Helin ja Ville-Juhani Sutinen ovat runoilijoita, joilla voisi olla paljonkin sanottavaa yhteiskunnasta yleensä ja taantuman syistä erityisesti. Mutta onko se, mitä messujen järjestäjä haluaa todella?
Tekstit
1 kommentti:
Turha kai kommentoidakaan, ettei ole paikalle pyydetty - hah! Mutta vakavasti ottaen mun nähdäkseni tilanne on nykyään juuri sellainen, että niin sanotuista yhteiskunnallisista aiheista tohistaan taintumiseen saakka ja niistä pulistaan lavoilla ja tauluteeveessä niin paatuneesti, että kaikki möly hukuttaa jo alleen sen, ettei kukaan tullut sanoneeksi mitään, ainakaan mitään uutta perspektiiviä vaativaa, vaan vaalitaan mantraa ja saadaan sillä synninpäästö, joka on vähän kuin juomarin oksennus, että voi taas juoda lisää, jatkaa samaan malliin.
Lähetä kommentti