Töllöttelystä

Julkaisin tänään Töllöttimessä tekstin, joka kirjanpitoni mukaan on järjestyksessä yhdeksäskymmenestoinen. Yhteensä merkkejä on kertynyt pian neljännesmiljoona eli satakunta kirjan sivua.

Alunperin tarkoitukseni oli, että projekti olisi vuoden mittainen, mutta nyt tuntuu, että lopetan kun sata tai satayksi tulee täyteen. Jos näin käy, en aio tuntea että olen pettänyt lupaukseni tai että olen epäonnistunut jossain.

Kyse on ajankäytöstä. Television katsominen on rankkaa ja aikaa viepää puuhaa. Olen jo nyt oppinut paljon, saanut tietoa siitä millaista on kirjoittaa (ja julkaista) havaintonsa nopeasti, melkein reaaliajassa, pelkäämättä sitä miltä tulos vaikuttaa, onko siinä "järkeä". Näen jotain ja kerron näkemäni heti, tuosta noin, harkitusta syvällisyydestä piittaamatta. Mikä tapahtuu, se tapahtuu.

Mutta kuten sanottu, kyse on myös ajankäytöstä. Televisiossa tapahtuu uskomattomia. Etenkin amerikkalaiset käsikirjoittajat uskaltavat panna henkilönsä sanomaan ihan mitä tahansa (ja jos kirjaa ylös vain joka toisen tai kolmannnen repliikin, jälki on vielä vaikuttavampi). Mutta televisio on "engaging", enkä varsinkaan halua sitoa itseäni ruudun ääreen kun parin kuukauden päästä aloitan puolen vuoden virkavapaani.

Olen vapaa ja saan tehdä mitä huvittaa. Senkin sanon, että ihannoimastani amerikkalaisesta replikoinnista huolimatta alkuvuoden suurimpia kokemuksia ovat olleet venäläiset tv-tuotannot, Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.

Olen katsonut ja nähnyt, mutta kymmenkunta iltaa vielä, ja sitten on aika siirtyä uusiin tekoihin.