Kotona!

Kävin sitten kuskaamassa lapsenlapsen kotiin. Olisittepa nähneet ilmeen, kun kättärin ovella poika sai ensimmäisen kerran lunta naamalleen. Kotona olo oli jo lokoisampi, kuten kolmannesta kuvasta näkee.

PS. Piti vielä sanomani, että isoisän onnea lisää se jaettu ilo, jota olen naamakirjan kautta vastaanottanut. Kiitos, olette ihania, hyvät ystävät.