lauantaina, maaliskuuta 01, 2008

Sillä aikaa kun minä yhä vielä nukuin
läntistä reittiä jonka suuntaan kukaan
ei ole tietämämme mukaan kulkenut,
emme todellakaan olleet Amerikassa.
Jospa tietäisin mitä ajatella oheisunista,
joiden määrä on tulla ymmärretyksi,
loukkuun jäänyt kurja, huoliin tuomittu,
jota odottaa kimppu tuoreita harmeja.
Mutta niin kuin tanssi eroaa kävelystä,
se kuitenkin käyttää samoja lihaksia,
samoja soveliaita rauhan sumumaita,
joista Kreikan runoilijat kirjoittivat.
Hän tuhoaa raa’asti puheensa kieliopin
eikä tuhlaa aikaansa virkkeiden tekoon.

Ei kommentteja: