lauantaina, maaliskuuta 29, 2008

Kevätpäivä Töölönlahdella

Naakat kylpevät
auringossa mustat
kivet jään alla.

Posted by Karri Kokko at 20.01

Labels:

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tästä pidin. Lyhyt, ytimekäs ja kaunis.

30. maaliskuuta 2008 klo 17.46
Karri Kokko kirjoitti...

Kiitos. Itse en ole runoon aivan tyytyväinen, jokin siinä vielä mättää, rivijako tai jotain. Mikä saattaa johtua siitä, että yritin yhdistää kaksi toisiinsa kuulumatonta asiaa. Runolla on tosiasiallinen, havaintoon perustuva pohja. Eilen kävelylenkillä Töölönlahden ympäri katselin vesirajassa räpiköiviä naakkoja. Ne siis kylpivät sekä vedessä että auringossa. Jään alla häämöttävät mustat kivet taas tulivat muualta, ehkä omista peloistani.

30. maaliskuuta 2008 klo 18.02
Anonyymi kirjoitti...

Jaa-a runoilijalla on aina oma näkökulmansa, lukijalla toinen. Miten olisi pilkku sanojen aurinko ja mustat väliin? tai iso kirjain sanaan aurinko. Riippuu siitä , mitä haluat tuoda esiin...hilaisin myös tuota toista riviä hiukan oikealle. Makuasioita. Lukijana pidän eniten näiastä lähellä olevista eniten tästä. Tässä on jotakin syvää.

30. maaliskuuta 2008 klo 19.27
Anonyymi kirjoitti...

maimai näitä runoja IHANIA

4. huhtikuuta 2008 klo 14.08

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)