Kirjat kirjoina
Käynnistin uuden projektin, jossa tarkoituksenani on tuottaa "kvantitatiivinen kuvaus" Paavo Haavikon 1958 ilmestyneestä kokoelmasta Lehdet lehtiä. Jotenkin tähän tapaan se voisi alkaa:
Lehdet lehtiä
Erään runokokoelman kuvaus
Formaatti
Pehmeäkantinen, liimasidottu vihkonen. Viisi painoarkkia, joista ensimmäiset neljä kuusitoistasivuisia, viides kahdeksansivuinen, yhteensä 72 sivua. Kansi taitettu liepeille molemmista reunoistaan.
Yleistä
Tekijän omistama kappale päällisin puolin hyvässä kunnossa. Kansi reunoista ja nurkista jonkin verran kulunut, ja etukannen oikeasta alanurkasta repeytynyt irti vajaan puolen neliösenttimetrin kokoinen pala. Selän liimasidos repeytynyt alareunasta noin neljän senttimetrin pituudelta. Kannen vaaleat osat samoin kuin sisuksen paperi jonkin verran kellastuneet. Takakannen oikeassa alanurkassa erottuu jälkiä lyijykynällä tehdystä, mahdollisesti kirjakauppiaan laatimasta hintamerkinnästä. Teos hankittu neljän euron hintaan luultavimmin vuonna 2005 Etelä-Haagan Kylänevantiellä sijainneesta antikvaarisesta liikkeestä, samasta osoitteesta, jossa runoilija Pentti Saarikoski asui 1959.
Etukansi
Kannen kuva-aiheena oliivinvihreällä lisävärillä toteutettu abstrakti sommitelma. Tekstityyppi tyylitelty antiikva, ei isoja alkukirjaimia. Ylälaidassa tekijän nimi [paavo haavikko] mustalla pohjalla ja valkealla tekstillä kuva-aiheeseen upotettuna. Keskikohdan alapuolella teoksen nimi [lehdet lehtiä] tummanvihrein kirjaimin, vaaleamman vihreän epäsäännöllisen suorakaiteen päälle aseteltuna. Vasemmassa alakulmassa kustantajan nimi [otava] myös valkein kirjaimin mustalle pohjalle kirjoitettuna. Tekijän nimen tekstikoko arviolta 36 pistettä, teoksen nimi 72 pistettä, kustantajan nimi 24 pistettä.
Takakansi
Tyhjä, lukuun ottamatta oikeaa alanurkkaa, jossa pienellä tekstityypillä ladottuna merkintä ”Os 2”.
Etukannen lieve
Ylimpänä kursiivilla ladottu, keskitetty otsikko:
Paavo Haavikon
aikaisemmat teokset
Sen alla ohut linja, jonka alapuolella edelleen keskitettynä versaalilla kirjoitettu luettelo:
Tiet etäisyyksiin
Tuuliöinä
Synnyinmaa
Seuraavana lainausmerkkeihin sijoitettu sitaatti, jonka perässä sulkumerkkien sisällä teksti: ”Fil. maisteri Kai Laitinen Helsingin Sanomissa”
Lopuksi tieto kannen suunnittelijasta:
Päällys: Kiki Maconi
Takakannen lieve
Luettelo kustantajan samana vuonna julkaisemista runoteoksista:
Tuomas Anhava
36 runoa
Pertti Nieminen
Uurnat
Marja Nurmikko
Syyskuu
Maila Pylkkönen
Jeesuksen kylä
Olli-Matti Ronimus
Siipien alla merta
Pentti Saarikoski
Runoja
Toisia runoja
*
Uuden runon
kauneimmat
Tekstit
7 kommenttia:
Jotta tämä jaksaisi kantaa, kehotan tutustumaan paitsi enumeratiivisen myös analyyttisen bibliografian perinteisiin.
Teemu,
Tulen varmasti käyttämään useampiakin bibliografisen tutkimuksen menetelmiä, mutta vain intuitiivisesti. Perusajatuksenani on katsoa, mitä teoksesta saa irti pitäytymällä ainoastaan kuvailuun tulkinnasta ja arvottamisesta piittaamatta. Sehän ei ole kovin yksinkertaista (vaikkakin ehdottoman tärkeää), sillä tulkintaa hiipii mukaan väkisin. Päätelmien tekeminen on jo tulkintaa.
Esimerkiksi yhdessä runossa sana "minnekään" on kirjoitettu kahdella koolla - onko se PH:n tietoista norminvastaisuutta, yleinen kirjoitustapa 50 vuotta sitten vai yksinkertaisesti typo? Tulen totta kai tekemään vertailuja myös eri painosten ja koottujen ja valittujen välillä vaikka se onkin loputon tie.
Ollessani kustantamolla töissä opin katselemaan jokaista painotuotetta uusin silmin, ja aika pian huomasi että "tavallisessakin" bulkkiromaanissa kaikenlaisia pieniä poikkeamia on vähän joka aukeamalla, puhumattakaan runoteoksista. Tässäkin Haavikon kirjassa on kaikennäköisiä vaihteluita esim. vasemman ja oikean sivun marginaalien välillä. Yhdessä runossa on käytetty ainakin silmämääräisesti arvioiden muita suurempaa sanaväliä jne.
Lopuksi tässä on tarkoitus koetella myös tekijänoikeuden rajoja: aion nimittäin "siteerata" teoksen koko tekstin "tutkimukseni" yhteydessä. Kumpi on "arvokkaampi", primaarinen vai sekundaarinen? Kuinka paljon vaaditaan, että omasta tekstistäni tulee toista "tärkeämpi"?
Viikonloppuna ehdin jo käydä läpi ensimmäiset kolme runoa, ja jossain vaiheessa aion julkaista aikaansaannokseni myös blogin muodossa. Siitä tulee kyllä Lyhyttavaraliikkeen tuulikaappiin ilmoitus.
PS: Mainio ajatus muuten tuo KK:n sitaattisalaatti!
Niin, kyllä mä sen jujun käsnäsin, tarkoitin vain että jonkin alan perusmetodin, kuten Fredson Bowersin Principles of Descriptive Bibliographyn selaaminen voisi rikastuttaa tekstiä, antaa ideoita, jne. Mua itseäni kun tällä hetkellä nuo kaikki perinteiset tieteelliset tekstinkuvausmetodit kiehtovat suunnattomasti.
Tuo tekijänoikeusajatuksesi: se tulee lähelle tiettyjä "creative editing"-teorioita, joiden keskiössä lienee Jerome J. McGann; kannattaa käydä hänen kotisivuillaan, esim. Deformative Criticism -essee tms.
Kiitos kaunis vinkeistä, täytyypä vilkaista. Tavallaanhan tämä liittyy myös siihen mantraan että "kirja on esineenä lyömätön käyttöliittymä ja sitä paitsi niin intiimi ja söpö" tai muuta soopaa. Niinhän se tietysti on, mutta miksi aina toistetaan nämä samat asiat, mutta ei oikeasti sanota mitään kirjan kirjamaisuudesta, sen kirjallisuudesta. No, nyt sanon. Seuraavana on käsittelyssä se orava-runo, kirjaan painettu.
Tuossakin yritetään kai sanoa jotain kirjan kirjamaisuudesta:
http://ntamo.blogspot.com/2008/03/
santeri-satama-pandalaitar-lamaheili.html
Lähetä kommentti