perjantaina, maaliskuuta 07, 2008

Ei minusta.
Nämä ovat kirjaimia runosta.

Posted by Karri Kokko at 22.56

Labels:

4 kommenttia:

Foxy kirjoitti...

objektiivisuutta.
ihailtavaa

9. maaliskuuta 2008 klo 0.53
Karri Kokko kirjoitti...

...tai puhetta siitä. Jätin ensimmäisen sanan tarkoituksella "väärään" muotoon (po. "eivät") korostaaksni tätä eroa "minun" ja "kirjainten" välillä. Ensimmäinen rivi on siis käsitettävä vastaukseksi johonkin sitä edeltävään repliikkiin, kun taas toinen rivi on ikään kuin itsenäinen, asiaa eteenpäin vievä lause, toteamus jostakin mikä ei millään tavoin "liity minuun", on siis, well, objektiivista.

Nyt se hullu selittää kuutta sanaa kuudellakymmenellä...

9. maaliskuuta 2008 klo 1.09
Karri Kokko kirjoitti...

Ja jottei "mikään" jäisi "epäselväksi": jälkimmäisen rivin lopun voi totta kai lukea myös muotoon "runoja kirjaimista", mutta se olisi jo itsestäänselvyyden toteamista.

Btw, saisikohan näistä mun "lyhykäisistä" rakennettua jonkinlaisen puhelinpelin televisioon? Siis että jengi lähettelisi kännykällä sanoja (tai kirjaimia) luonnostelmieni täydennykseksi?

9. maaliskuuta 2008 klo 1.23
Foxy kirjoitti...

niin muistan myös oppikirjan nimeltä objektiivinen joukkotiedotus :D

9. maaliskuuta 2008 klo 12.28

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)