Kevät keväältä kuvat pysyvät,
ensin omena ja sitten kukka.

Saitko edes sitä kysytään.


Hieno paikka kuin isäsi.


Näin hyvää tehnyt hiuksillenne.


Kymmenen päivää voimat lopussa.


Vaatteenne ovat koko ajan.


On satanut kuin kivi.

Kevätpäivä Töölönlahdella

Naakat kylpevät
auringossa mustat
kivet jään alla.

Niin pitänyt näin kaunista.


Siis kokonaan onpa pieni.


Tämä on miksi kutsuin.


Ennen ruokailua ei toki.


Töissä museossa asutteko yksin.


Sitten hän tekemään perunakakun.

Ongelmia usko tänään ullakko.


Nuku muina kovaa kuolisi.


Maksan liian ystäväsi ovi.


Illalliselle kunnia huomenna tietysti.


Asun yhä ehkä asunnon.


Yhä töissä pyysi reseptiä.

Täysin pakko kanan lehti.


Terve hätänä onnistuu gaselli.


Jätän kahden säikytit kuuma.


Hyvin itket laitetaan höpötät.


Huolehdin hoitaa älähän ostin.


Kilpikonna lasit siivous kori.

Uskoton sait Pariisiin mitä.


Pienempi italialainen päällä romanttista.


Jalkani viitsi vaikka leikitty.


Myöhemmin avaimet pestävää kivaa.


Kanin ensin hyvin kissa.


Lihonut saa kymmenen huolta.

Katso lahjakas vetoa kerro.


Vahvempia kuorsaa kuuntelisi seksikästä.


Älyllistä päihität pari kilpaile.


Sillan aloitkin suudella apinoin.


Todella nyt haistan koulutettu.


Vahvoja sukua kondomin mukana.

Kosteaa täällä luoja mustaa.


Hengitä vihreää varmaan pakko.


Puhtaus laukussasi isälleni huonosti.


Suussa lämmön ensin syö.


Posti hitaita päästä naurettava.


Istu pitkäksesi pilvessä loistavaa.

Hehkutte laaksoissa vehnän oksat.


Rakennan yhdessä liput pimeään.


Sisällä näkynyt löytyy keppi.


Pölyä keltainen tuulesta palanut.


Kortit mustat maassa vauhtiin.


Tietenkin keskusteltava lamput kuulitte.

Kestänyt kutsuvan äänesi velkaa.


Nukkuuko kokenut avaamme kunniaa.


Rahaa aivan hankkeesta syö.


Pahoillani korjaakin usko tiedätkö.


Kävele näet yllättänyt kuoleman.


Pysäytä peilin hätänä pilvet.

Tarinan homma vika upoksissa.


Tilanne apuamme kirkossa nuori.


Ajattelen virhe torut kielsi.


Myöntänyt oikeassa perheen huomaa.


Aamuna käsi niin kuulee.


Huulet varaston salkku hopeaa.

Pieni runo ei mistään

Mistä teksti tulee, tunnin aika
ja metsän pienin kukka,
valo joka näyttää kaiken,
kuun ja pimeänkin, muttei pysy.

Ymmärrän anteeksi päättyy tuuria.


Tarkoittaa akku soihdun varokaa.


Kaulalla lamput vyössä satoi.


Rekisteriä törmää lasin hammas.


Kaivamasta pelattu sormet rikki.


Ovia askeleet puuta saaliin.

Ilmassa hengissä soittamaan suhahduksen.


Takaisin tyhjä katsoitte rankkaa.


Jutella jonkun maalaamassa näkyikö.


Papereista aikaista etsimme ajeltu.


Sellainen kiitos sisällä pakenevan.


Liikkeellä katsotaanpa varkautta karttoja.

Ääneen!

Kuuntelin töiden lomassa – välillä keskittyen, välillä puolella korvalla – Runoa! Kertakokemuksen perusteella levy vaikuttaa tosi hyvältä. Tempo, sävy ja tunnelma ovat kaikilla kahdeksalla runoilijalla suunnilleen samat, mitä pidän hyvänä ratkaisuna. Kun kukaan ei erotu liikaa toisista, teksti pääsee esille. Ennen kaikkea esille nousevat myös hyvin hiljaiset, hyvin vaivihkaiset ja hyvin tärkeät asiat: rytmi, tauot, runon rakenne yleensä. Ääneenlukua kannattaa siis kuunnella myös teksti kädessä, nähdäkseen mitä itse kukin on tarkoittanut jakaessaan runonsa niin tai näin. Kaikella on merkitystä.

Äänikirjalla runojaan lukevat Vesa Haapala, Jyrki Heikkinen, Sanna Karlström, Juuli Niemi, Risto Oikarinen, Harry Salmenniemi, Saila Susiluoto ja Jarkko Tontti.

3 x aeiou

Pot pet pit Pat put bet bat bit Bot but not Net nut nit Nat.

Aeiou

Pot nut nit Nat put not Net pet pit Pat.

Pot put pit pet Pat not Net nut nit Nat.

Kodin päättää kuullaan kaksi.


Sinen risteys vilkkuu kameralla.


Tarina matkalla hidasti kivääri.


Muuta lähtee valitettavasti järkyttyi.


Selvä sotku tutkitko kujalla.


Tulipalossa olikaan tästä ohi.

Kuvan kaunis
se,

tämän luonnos
tuosta.

Kirjat kirjoina

Käynnistin uuden projektin, jossa tarkoituksenani on tuottaa "kvantitatiivinen kuvaus" Paavo Haavikon 1958 ilmestyneestä kokoelmasta Lehdet lehtiä. Jotenkin tähän tapaan se voisi alkaa:

Lehdet lehtiä

Erään runokokoelman kuvaus

Formaatti
Pehmeäkantinen, liimasidottu vihkonen. Viisi painoarkkia, joista ensimmäiset neljä kuusitoistasivuisia, viides kahdeksansivuinen, yhteensä 72 sivua. Kansi taitettu liepeille molemmista reunoistaan.

Yleistä
Tekijän omistama kappale päällisin puolin hyvässä kunnossa. Kansi reunoista ja nurkista jonkin verran kulunut, ja etukannen oikeasta alanurkasta repeytynyt irti vajaan puolen neliösenttimetrin kokoinen pala. Selän liimasidos repeytynyt alareunasta noin neljän senttimetrin pituudelta. Kannen vaaleat osat samoin kuin sisuksen paperi jonkin verran kellastuneet. Takakannen oikeassa alanurkassa erottuu jälkiä lyijykynällä tehdystä, mahdollisesti kirjakauppiaan laatimasta hintamerkinnästä. Teos hankittu neljän euron hintaan luultavimmin vuonna 2005 Etelä-Haagan Kylänevantiellä sijainneesta antikvaarisesta liikkeestä, samasta osoitteesta, jossa runoilija Pentti Saarikoski asui 1959.

Etukansi
Kannen kuva-aiheena oliivinvihreällä lisävärillä toteutettu abstrakti sommitelma. Tekstityyppi tyylitelty antiikva, ei isoja alkukirjaimia. Ylälaidassa tekijän nimi [paavo haavikko] mustalla pohjalla ja valkealla tekstillä kuva-aiheeseen upotettuna. Keskikohdan alapuolella teoksen nimi [lehdet lehtiä] tummanvihrein kirjaimin, vaaleamman vihreän epäsäännöllisen suorakaiteen päälle aseteltuna. Vasemmassa alakulmassa kustantajan nimi [otava] myös valkein kirjaimin mustalle pohjalle kirjoitettuna. Tekijän nimen tekstikoko arviolta 36 pistettä, teoksen nimi 72 pistettä, kustantajan nimi 24 pistettä.

Takakansi
Tyhjä, lukuun ottamatta oikeaa alanurkkaa, jossa pienellä tekstityypillä ladottuna merkintä ”Os 2”.

Etukannen lieve
Ylimpänä kursiivilla ladottu, keskitetty otsikko:

Paavo Haavikon
aikaisemmat teokset

Sen alla ohut linja, jonka alapuolella edelleen keskitettynä versaalilla kirjoitettu luettelo:

Tiet etäisyyksiin
Tuuliöinä
Synnyinmaa

Seuraavana lainausmerkkeihin sijoitettu sitaatti, jonka perässä sulkumerkkien sisällä teksti: ”Fil. maisteri Kai Laitinen Helsingin Sanomissa”

Lopuksi tieto kannen suunnittelijasta:

Päällys: Kiki Maconi

Takakannen lieve
Luettelo kustantajan samana vuonna julkaisemista runoteoksista:

Tuomas Anhava
36 runoa

Pertti Nieminen
Uurnat

Marja Nurmikko
Syyskuu

Maila Pylkkönen
Jeesuksen kylä

Olli-Matti Ronimus
Siipien alla merta

Pentti Saarikoski
Runoja
Toisia runoja

*

Uuden runon
kauneimmat

Savuketta kirjoittaa hiljaisuus nimi.


Rehellinen ajatteli ketään lehti.


Joku tohkeissaan rikkautta sydän.


Soluja veteen elossa laakso.


Siirtää tuntia katson sormissa.


Veisti otsan polkua kävelee.

Neljännen seinän kolmas luenta valmistui hetki sitten. Tällä kertaa vuorossa oli Henriikka Tavin esikoiskokoelma Esim. Esa. Paljon tuli sanottua, mutta vielä enemmän jäi sanomatta. Tekstin lukeminen ja siitä kirjoittaminen on kerta kaikkiaan ylivoimainen tehtävä. Jos tekstistä ei saa otetta, epäilee mieluummin omaa kyvyttömyyttään kuin kohteen mahdollisia vajavaisuuksia. Oma metodini on kuitenkin armollinen ja sallii epäonnistumisen. Kun ei pyri lopulliseen sanaan, jää haparoivan etsimisen riemu.

Kitaraa lumi polkupyörän portaat.


Kirje puomin iltaa poskia.


Velipojan lattia kiikaroi jäätä.


Samppanja kesti puheen nainen.


Onnea puuttuvat rikki tehtiin.


Malli keksinyt äidinkieltä papukaija.

Vieläkin sinut rankkaa hulluna.


Elämäämme ajatuksia miten ympärilläni.


Tänne halaan virheen ajattele.


Mukava samoin haen viittomia.


Selvästi paussia kamala huonetta.


Ensimmäinen vaihtelee suhteessa kuvittele.

Öisenieni sunsultsaadut
muiskutituttavat sisisissäintääni.

Portaali hommiin voitat tosissaan.


Pettää hiukset kukkakimppu joudunko.


Raapia mekossa antaa tiesi.


Hengittää tämä miehet lohdun.


Painajaista himoitsevat nuoleskelemaan minusta.


Yliampuva vihaisena aito kokeilu.

Me emme ymmärrä musiikkia – se ymmärtää meitä.

– Theodor W. Adorno

Mikä muuttuu on eri kuin aikaisemmin.

Eileen Tabios kirjoittaa teoksestani List'n. Lähes kuusisataa sanaa kahdesta (tai oikeastaan yhdestä) sanasta! Siihen ei ainakaan ole mitään lisättävää.

Käymälässä puheena "Suomalaisen objektiivisen psykoloanalyysin kaanon". Rita Dahl puolestaan kirjoittaa Arjentolassa otsikolla "Hakukoneesta, vielä kerran".

Posti toi Sevillasta taas nipun ntamon ja Ankkurin uutta runoutta. Jees. Eipähän tule vapauden ongelmia, kun saa tapetoida Neljättä seinää.

Here we go again. Nyt vuorossa Esim. Esa.

jokin sai silmäni
kiinni

pelkästä tyhjyydestä

Kirjoitettu sana osoittaa myötätuntoa kohtaan.

Ei minusta.
Nämä ovat kirjaimia runosta.

Kokeellista runoutta 3

z¨xsfär
d ,waimik um4mn¨nm
mj bkm 8 nnnclxc
n un3lk7 h



Suomen Kirjailijaliiton jäsenluettelo 2008

Kokeellista runoutta 2

>AS*as q
asd
’Ö-SsdöäO
D’>QWAS-z<
gf zxg



Tuli&Savu 3/2007 Re: Suomi

Kokeellista runoutta 1

sc1 äptccx .-’’daä ss öd ’ösdwz



Tällaista jälkeä syntyi, kun pudotin Anna Halmkronan eskoisteoksen Kolmas sotaleikki puolen sataa kertaa näppikseni päälle.

Laulu vie sekunteja.

Uni on polun pää.

Aika ei kulu.

Puhelin on siinä mihin sen on laittanut.
Ilmaa on ihan mielettömästi.

Sataa ripeksii, on vähän surullista.
Sinä hymyilet molempien unissa.

Valmista tuli, tai ainakin riittävän valmista. Mitäköhän seuraavaksi? Lululta kerrotaan, että kuusi uutta ntamon kokoelmaa on jo matkalla. Mutta saa nähdä, maltanko odottaa. Työmaata ainakin riittää. Huomenna päätän. Jos vaikka jotain lyyrillistä. Tässä välissä voisi kirjoittaa runon tai pari. Kaikki on kaunista.

Muovi on ihan kätevää.
Kirjoitusta näkee kirjoituksen vieressä.
Surut sanoo puh ja pah.

Valo taittuu keltaisesta muovista.
Sydän on se oikea.
Kirjoitus ei päästä hiiskahdustakaan.

Ehtoollissäkeitä Lassille

Variksilla oli asiaa kyyhkyjen luo Venetsiaan.
Me ajoimme sinne sinisen junan.
Saksa ei ollut nähnyt mitään niin hillitöntä.

Jälkeenpäin nauroimme rikkomiamme lakeja.
Varikset lentävät mustilla silmillään.
Mutta Venetsian kyyhkyillä on sinisempi yö.

Onttoon sanoit soitamme pahaa.


Pakota kiltti kamalaa tiedä.


Luonnollinen siihen kaiketi tytär.


Sydämen todisteet leikitään odotti.


Kostaa puoli luusta alkanut.


Haava siihen ukko uutta.

Runouden ympärillä

Neljännen seinän toinen luenta alkaa olla loppusuoralla. Täytyy sanoa, että rankkaa mutta palkitsevaa touhua. Itsensä alttiiksi asettaminen on tietysti tuttua myös omien tekstien julkaisijana, mutta muiden runoja lukiessaan on sittenkin paljaampi. Ei ole mitään riepua, jonka taakse kätkeytyä (paitsi tietysti oikeassa olemisen synti). Saas nähdä kuinka pitkään sanottavaa riittää, ilman että väkisinkin alkaa toistaa itseään. Sitä voinee vastustaa vain muuttumalla itse.

Pakko on se, joka virtaa patoamatta niin kuin joki,
niin kuin tukka päässä tai ajatukset ilman rajoja.

Cheap thrills

Nämä eivät koskaan lakkaa tuomasta iloa. Joku kirjoitti äsken hakukenttäänsä "halvat korut" ja päätyi Lyhyttavaraliikkeeseen. Vaikka yllätys saattoi olla melkoinen, Glad to be of help!

Haluavat pelottavin nimeä alkaen.


Haastaa tahti oikeassa kertomatta.


Komedian kotelot iäkkääseen mieheen.


Tulivuori naisuhrin piirros raskaana.


Toiveikkaan löytyi luodin pakenivat.


Ketään perheen tarvitse rakentamaan.

Oli arjen avusta yhdistele.


Jumista toimii tavallinen puhua.


Haluanpas elokuvin kohtaa uusi.


Kuuluttaa tähtiä herrat suukko.


Esittely hoitaa hahmotta suhteen.


Aikanaan parhainta kuulostaa majaan.

Yhteinen ilomme

Päivän töistä selviydyttyäni avaan television. Ja kas, American Idolhan se siinä. Joku Brooke laulamassa Turtlesien hittiä "Happy Together" vuodelta 1967. Kappale on sillä tavalla erityisen rakas, että vaikka olin hyvin nuori, muistan hyvin kun se ilmestyi. (Olin 12-vuotias eli saman ikäinen kuin nuorimmaiseni tänään, ja lienee turvallista veikata, että hän tulee kerran muistelemaan tämän päivän hittejä samaan tapaan kuin minä nyt, neljäkymmentä vuotta myöhemmin.)

Tuohon aikaan elettiin täydellisen Beatles-hegemonian viimeisiä hetkiä ("Happy Together" syrjäytti "Penny Lanen" listan ykköspaikalta) juuri ennen kukkaislasten ilmaantumista, ja pop-musiikki (joksi rockia silloin kutsuttiin) täytti elämämme läpikotaisin (mikä tietysti tarkoitti aivan eri asioita kuin tänään, jolloin mahdollisuudet kuulla musiikkia ovat moninkertaiset).

Popin vetovoimasta johtui, että seuraavana talvena pieni joukko koulumme oppilaita uhmasi välituntien ulkoilupakkoa kokoontumalla koulurakennuksen kellarikerroksessa sijainneeseen kopperoon laulamaan yhdessä päivän suosikkeja ja vähän vanhempiakin ikivihreitä. Yksi porukan ehdottomia suosikkeja oli juuri "Happy Together". En muista keitä kaikkia noihin jokapäiväisiin sessioihin osallistui, mutta yhden muistan. Kitaraa renkutti muuan Pekka Rechardt. Oi niitä aikoja!

suuret vedet,
joista suurin




Omistettu Vivekalle ja Jakelle, jotka tunnustivat tänään rakkautensa.

Sillä aikaa kun minä yhä vielä nukuin
läntistä reittiä jonka suuntaan kukaan
ei ole tietämämme mukaan kulkenut,
emme todellakaan olleet Amerikassa.
Jospa tietäisin mitä ajatella oheisunista,
joiden määrä on tulla ymmärretyksi,
loukkuun jäänyt kurja, huoliin tuomittu,
jota odottaa kimppu tuoreita harmeja.
Mutta niin kuin tanssi eroaa kävelystä,
se kuitenkin käyttää samoja lihaksia,
samoja soveliaita rauhan sumumaita,
joista Kreikan runoilijat kirjoittivat.
Hän tuhoaa raa’asti puheensa kieliopin
eikä tuhlaa aikaansa virkkeiden tekoon.