Tällä läsnäolon kentällä vakiintuneet suhteet.
Ääretön ei myöskään tarkoita samaa.
Kaikki nämä kuvat ja pohdinnat.
Sen takia Orfeuksen katse on.
Ovatko ne yhtä aikaa syntyneitä.
On kuin hipaisun kohteena olevan.
Mikäpä olisi sen kuluneempi kuva.
Tässä pisteessä innoitus saavuttaa äärimmäisen.
On ajettava liikkeelle hämärät muodot.
Kuten tiedetään, on olemassa tiedettyä.
Kauas uneksintaan suuntautuneen matkan jälkeen.
Mutta tätä askelta en voi.
sunnuntai, lokakuuta 28, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti