maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Läpinäkyvä ihminen,
heittänyt onnensa
tuulen vietäväksi,
eikä tule muita suruja.

Posted by Karri Kokko at 18.49

Labels:

3 kommenttia:

Foxy kirjoitti...

ja mieleen tulee jo ennalta kirjoitetut

" -- näin naisen hymyilevänä ja maalatuin kasvoin heittävän arpaa elämänsä onnesta ja näin hänen häviävän arpansa.

15. lokakuuta 2007 klo 21.37
Karri Kokko kirjoitti...

Jotain sen suuntaista, kyllä. En taida itsekään tietää, mitä vielä haen. Tämäkin oli ensin kaksirivinen, sitten kolmirivinen ja nyt jo yhden sanan menetettyään nelirivinen.

Ajattelin tavoitella jotain sellaista tunnetilaa, jossa huomaa olevansa läpinäkyvä (ja vailla häpeää) vaikka kuinka yrittäisi peitellä sisintään.

Se liittyy jotenkin tähän lokakuun valoon, hetkeen ennen kuin alkaa tulla pimeä. On ihan eksyksissä, vaikka tekisi mitä tahansa ja vaikka kaikki on näkyvissä. Ei auta muuta kuin heittäytyä, kerta toisensa jälkeen.

15. lokakuuta 2007 klo 21.43
Anonyymi kirjoitti...

Jotenkin zeniläistä..

16. lokakuuta 2007 klo 0.13

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)