maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Läpinäkyvä ihminen,
heittänyt onnensa
tuulen vietäväksi,
eikä tule muita suruja.

3 kommenttia:

Foxy kirjoitti...

ja mieleen tulee jo ennalta kirjoitetut

" -- näin naisen hymyilevänä ja maalatuin kasvoin heittävän arpaa elämänsä onnesta ja näin hänen häviävän arpansa.

KK kirjoitti...

Jotain sen suuntaista, kyllä. En taida itsekään tietää, mitä vielä haen. Tämäkin oli ensin kaksirivinen, sitten kolmirivinen ja nyt jo yhden sanan menetettyään nelirivinen.

Ajattelin tavoitella jotain sellaista tunnetilaa, jossa huomaa olevansa läpinäkyvä (ja vailla häpeää) vaikka kuinka yrittäisi peitellä sisintään.

Se liittyy jotenkin tähän lokakuun valoon, hetkeen ennen kuin alkaa tulla pimeä. On ihan eksyksissä, vaikka tekisi mitä tahansa ja vaikka kaikki on näkyvissä. Ei auta muuta kuin heittäytyä, kerta toisensa jälkeen.

tristan kirjoitti...

Jotenkin zeniläistä..