tiistaina, lokakuuta 30, 2007

Sanot kenties: yksinäisyys ja sorto.
Samoin käy suun, joka sanoo.
Vähintäänkin tuo utopia kannattaa pitää.
Koska taiteilija kuuluu jo toiseen.

Mikä pahempaa, ihmiset on aivopesty.
Ennen kaikkea nurkka on turvapaikka.
Lyöntivirheiden takaa häämöttävä ”oikea” teksti.
Jos kaiken näkyvän on tultava.

Näiden väärien uskomusten takia näet.
Astuin maalaukseeni, hyppäsin pikku junan.
Etualalla ei ole kertomuksen lanka.
Mutta mitä tapahtuu kun käännymme.

Ei kommentteja: