torstaina, lokakuuta 25, 2007

Joku astia särkyy kuin joskus.
Heitä askarruttaa se, onko kirjassa.
Tämä keksintöhän heikentää niiden muistia.
Se mitä siinä oletetaan koettavan.

Reseptit toisaalta tarkoittavat myös sitä.
Siinä tyydyttävä kaipuu, joka tulee.
Minä olen jo kääntänyt selkäni.
Mutta ohikatsominen on onnistunut vain.

Yhden ainoan kerran joku liian.
Kärsimys ja tuska ovat arvovaltaa.
Työntäyteisen mutta onnellisen elämän vastapainona.
Kuinka paljon merkityksellisempää tekniikka on.

Ei kommentteja: