maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Sateessa musiikki kuulostaa samalta valossa ja pimeässä.

Musiikki täyttää korkeankin huoneen.

Musiikkia kuunnellaan ilmassa.

Kaikessa kaikki.

Se mitä en näe on uutta.

Paksun ilman ääni, värillinen hiljaisuus.

Kaksi toisiinsa liitettyä hiljaisuutta.

Lähteestä, joka ei ole ihmisen tekemä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

osaat olla pappina ja silti sanoa sen puolueettomasti

Karri Kokko kirjoitti...

Pappina olosta en tiedä, mutta "saarnani" sisältö on aika ilmeinen: kaunista on, nauttikaamme siitä.