Sateessa musiikki kuulostaa samalta valossa ja pimeässä.
Musiikki täyttää korkeankin huoneen.
Musiikkia kuunnellaan ilmassa.
Kaikessa kaikki.
Se mitä en näe on uutta.
Paksun ilman ääni, värillinen hiljaisuus.
Kaksi toisiinsa liitettyä hiljaisuutta.
Lähteestä, joka ei ole ihmisen tekemä.
maanantaina, lokakuuta 15, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
osaat olla pappina ja silti sanoa sen puolueettomasti
Pappina olosta en tiedä, mutta "saarnani" sisältö on aika ilmeinen: kaunista on, nauttikaamme siitä.
Lähetä kommentti