...rakkaus on suurempaa kuin kehot, joita se piinaa.

Korvaluut numero seitsemän

Mark Young tiedottaa:

Issue seven of Otoliths has just gone live. It's as eclectic as ever, but that means there's something there for everybody. Lined up in this issue are Sheila E. Murphy, Nico Vassilakis, Anny Ballardini, Vernon Frazer, Matina L. Stamatakis, Geof Huth, Matt Hetherington, derek beaulieu, Andrew Taylor, Nigel Long, Marko Niemi, Michael Steven, Anne Heide, Mark Prejsnar, Márton Koppány, Jim Leftwich, Catherine Daly, Bill Drennan, Julian Jason Haladyn, Alexander Jorgensen, Jeff Harrison, Paul Siegell, Robert Gauldie, Martin Edmond, Raymond Farr, John M. Bennett, John M. Bennett & Friends, Andrew Topel & John M. Bennett, Andrew Topel, Mark Cunningham, Jeff Crouch, Randall Brock, Eileen R. Tabios, Jordan Stempleman, Daniel f. Bradley, Lars Palm, harry k stammer, Karri Kokko, Katrinka Moore, Tom Hibbard, dan raphael & David-Baptiste Chirot. It's what Hieronymous Bosch dreamt about, a Garden of Earthly Delights.

Pimeä ei satu, eikä kylmä käteni löydä
omenan silmiä mustikan huulilla.

Sanot kenties: yksinäisyys ja sorto.
Samoin käy suun, joka sanoo.
Vähintäänkin tuo utopia kannattaa pitää.
Koska taiteilija kuuluu jo toiseen.

Mikä pahempaa, ihmiset on aivopesty.
Ennen kaikkea nurkka on turvapaikka.
Lyöntivirheiden takaa häämöttävä ”oikea” teksti.
Jos kaiken näkyvän on tultava.

Näiden väärien uskomusten takia näet.
Astuin maalaukseeni, hyppäsin pikku junan.
Etualalla ei ole kertomuksen lanka.
Mutta mitä tapahtuu kun käännymme.

Pysähdy nyt hetkeksi ja mieti.
Tarvittiin vain pöytäliina, kourallinen valkoisuutta.
Joka, ellei sitä sitten syö.
Hän lähtee liikkeelle, hänestä tulee.

Mitä ovat ne valheelliset uskomukset.
Sisältö ei ole koskaan yhtä.
Tuo puhe on ehkä lähde.
Tuuli on sitä vastoin yhtäkkiä.

Olet onnekas, jos satut löytämään.
Ilma on kyyhkynen, joka lepää.
Aivan kuin omien kyyneltensä eksyttämänä.
Nuo kuvitelmat ovat pelkän kärsimättömyyden.

Tällä läsnäolon kentällä vakiintuneet suhteet.
Ääretön ei myöskään tarkoita samaa.
Kaikki nämä kuvat ja pohdinnat.
Sen takia Orfeuksen katse on.

Ovatko ne yhtä aikaa syntyneitä.
On kuin hipaisun kohteena olevan.
Mikäpä olisi sen kuluneempi kuva.
Tässä pisteessä innoitus saavuttaa äärimmäisen.

On ajettava liikkeelle hämärät muodot.
Kuten tiedetään, on olemassa tiedettyä.
Kauas uneksintaan suuntautuneen matkan jälkeen.
Mutta tätä askelta en voi.

Nainen iloitsi kädessään myrtin oksa.
On kuin hänen silmissään ei.
Joka voi valita tämän ratkaisun.
Sen jälkeen herää halu pitää.

Tällä kertaa, tätä aihetta käsitellessäni.
Toisin kuin yleisesti luullaan, lääke.
Elämän murheet eivät teitä kiedo.
Nähtävästi kumpikin onnistuu tekemään jotain.

Jokaisen talon, johon lempeys tulee.
Lukeminen, joka käsittää teoksen olevan.
Ensinnäkin, koska unikuvat nousivat miehen.
Miten voisit hankkia tällaisen rakkauden.

Päästäksesi rakkauden maahan sinun on.
Tällainen on kysymys, joka avaa.
Kun on tarpeeksi uneksinut kukan.
Kauneus pelastaa tällaisen kauhun itseensä.

Näissä sekamuodoissa vallitsee jo järjestävä.
Riippuvuus ja halu voivat kuolla.
Teos on ollut jumalten puhetta.
Mutta kuvitteellisessa maailmassa hiukan tuoksua.

Uusi on väistämättä abstraktia, se.
Toisin sanoen painottaisit jotain ulkoista.
Luottamus elämään ja elämän nimissä.
Kynnykset voivat olla eri yksilöillä.

On totta, että monet luovat.
Se näyttäytyy jälkipolville Kafkan sanoin.
Rakkaus, vapaus ja onnellisuus eivät.
Jos uneksijan talo sijaitsee kaupungissa.

Ja se, joka kirjoittaa vain.
Tätä seikkaa rajoitetaan saman tien.
Muutoksen saa aikaan havahtuminen ja.
Hän panee luottamuksensa rajumyrskyn viisauteen.

Meidän on ensin yritettävä koota.
Kriittisen tietoisuuden kehitys on tässä.
Lamppu loistaa loistamistaan ilman pienintäkään.
Laajan proosarunon seuraavilla sivuilla pauhu.

Tämä on hyvin varmistettu 1900-luvulla.
Teos ei ole vakaa, siihen.
Valon ja äänten sekä lämmön.
Ymmärrät sen paremmin, jos huomaat.

Mutta tämän edistyksen suunta, joka.
Syytä, jonka takia ne ovat.
Jokaiselle oliolle kaukaisuus on läsnä.
Joudut elämään kurjaa elämää jatkuvasti.

Tästä syystä käänne luonnonkauneutta vastaan.
Ei varmuutta meille, ei kirkkautta.
Teksti ei esitä mitään, se kuvittelee.
Jätät myös sydämesi aina sinne.

Vaikka aiheen käsite ulottuu näin.
Voi sanoa, että hänen väittelynsä.
Ja sulkemisen ele on aina.
Jos näin on, miksi et.

Niin pian kuin taideteos pelkää.
Kumpaakaan kahdesta alueesta ei koskaan.
Pohdintojensa toisessa vaiheessa runoilija tulee.
Katsele niitä todella, niin näet.

Se mikä näyttäytyy luonnossa kesyttömältä.
On vielä lisättävä: kuten asia.
Sitten savu hälveni, sen myötä.
Pimeys kaikkoaa silmistäsi, näet kirkkaasti.

Joku astia särkyy kuin joskus.
Heitä askarruttaa se, onko kirjassa.
Tämä keksintöhän heikentää niiden muistia.
Se mitä siinä oletetaan koettavan.

Reseptit toisaalta tarkoittavat myös sitä.
Siinä tyydyttävä kaipuu, joka tulee.
Minä olen jo kääntänyt selkäni.
Mutta ohikatsominen on onnistunut vain.

Yhden ainoan kerran joku liian.
Kärsimys ja tuska ovat arvovaltaa.
Työntäyteisen mutta onnellisen elämän vastapainona.
Kuinka paljon merkityksellisempää tekniikka on.

Mobiiliaikaan

Hankin pari päivää sitten Elisan mobiililiittymän. En myönnä joutuneeni kilpailevien operaattoreiden massiivisen tv-mainoskampanjoinnin uhriksi, mutta ei se ole jäänyt minulta myöskään huomaamatta.

Pienistä ohjelman lataamiseen liittyvistä alkuvaikeuksista huolimatta olen ollut hankintaani tyytyväinen. Tähän menessä olen käyttänyt liittymää ainoastaan kotiloloissa, mutta yhteys on ollut koko ajan erinomainen eikä häiriöitä ole esiintynyt. Eniten miellyttää ajatus langattomuudesta ja kiinteästä 20 euron kuukausimaksusta. Yhteys toimii kaikkialla siellä missä kännykkäkin, eikä yhteysajoista tai datamääristä tarvitse välittää. Palikka usb-porttiin kiinni ja ei kun surffaamaan.

Saa nähdä luovunko uuden liittymän vuoksi Welhon laajakaistasta. Pidän ainakin jonkin aikaa kiinni molemmista, kunnes varmistun että mobiili on yhtä hyvä kuin johtoa pitkin liikkunut entinen. Mobiililiittymää voi suositella ainakin niille, jotka tarvitsevat usein yhteyksiä oman kodin ulkopuolella ja/tai jotka tietävät joutuvansa muuttamaan usein kotiosoitetta.

Muutos näkyi hauskasti blogieni liikennettä valvovassa laskurissa. Vielä toissapäivänä oma käytini kirjautti laskuriin sanat "htv" ja "Helsinki". Nyt edellisen paikalla lukee "elisa-mobile"; sen sijaan tänä aamuna laskuri ilmoitti sijainnikseni "Porvoo" ja hetki sitten "Savonlinna". Olen ilmeisen liikkuvaista sorttia.

Reading Robert Duncan (from Reading Poetry)

Ja suu oli hyvä
silmä kaunis
vastaus iho
joka ei ala mistään
eikä pääty.

vaat
katk
siet

niid
katk
viem

ryht
kuun
aset

kjfmkdsfmsbmskjkktnslkbmklbgxbcvbviioewirpldjbfikgrhaklsdk
ldfnlkfdkndfkfjkdshzlfvmzlndhbclkmzxjcvzvvdfbmkgmbkbnxklnl
jhnscunjnjdvdfvmfmbvvbmnmbjzbcdhjbcjnvjnvfzvmcvzmbkzmbkmnk
fvnjzfvnfzvnkzfmvbmzfkbmkzmbmmcnjzcjkdmcmknvjdnjnvscvcnvkf
vvmkxmvkfmkvmkmfxkvmkfnkvnkknkramlvxzmfdvjfnvjakmkmgsmdrod
amgamlötrmglmeqmmghrktmbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxm
lmnbslkfmnkfmgknmksfnkfnbkhfsnmkmbgkmbksfgmönmofmnomomkimb
vkdtmkbmmbmklbgxbcvbviioewirpldjbfikgrhaklsdldfnlkfdkndfkf
jkdshzlfvmzlndhbclkmzxjcvzvvdfbmkgmbkbnxklnljhnscunjnjdvdf
vmfmbvvbmnmbjzbcdhjbcjnvjnvfzvmcvzmbkzmbkmnkfvnjzfvnfzvnkz
fmvbmzfkbmkzmbmmcnjzcjkdmcmknvjdnjnvscvcnvkfvvmkxmvkfmkvmk
mfxkvmkfnkvnkknkramlvxzmfdvjfnvjakmkmgsmdrodamgamlötrmglme
qmmghrktmbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbz
lmbfzdfklbmkibmkdgfmbkzmgfbmzlgfmbldgmbksmgbksmkvmkvmiarvi
nrivknkzvkvkzlklgblxcgmblxmtfbmldkxbzxknbfgkjzdjtbnskfgkbm
kzdfmbkmsddkgtbmzfkdbmkzmbmklbgxbcvbviioewirpldjbfikgrhakl
sdldfnlkfdkndfkfjkdshzlfvmzlndhbclkmzxjcvzvvdfbmkgmbkbnxkl
nljhnscunjnjdvdfvmfmbvvbmnmbjzbcdhjbcjnvjnvfzvmcvzmbkzmbkm
nkfvnjzfvnfzvnkzfmvbmzfkbmkzmbmmcnjzcjkdmcmknvjdnjnvscvcnv
kfvvmkxmvkfmkvmkmfxkvmkfnkvnkknkramlvxzmfdvjfnvjakmkmgsmdr
odamgamlötrmglmeqmmghrktmbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmks
xmlmnbslkfmnkfgkbmzkdbmzkcbmvzkmgkbmkznkbnzkngbkdbnzndgkbn
zkdnbkzgmbkzmbfmkbzfkmkadmbgkmbkdmkbmskgmbzgmbkmzkdmgbkdmk
bkzbmkdzmbkmzkdgmbkankxnvbjfznjkvnklnfvnksmvcmjsfnjfnfjkvf
kdbmglmnblgsnmlsgmflnmlgmblkzmvkbmlxbmlfdzfbmldgfbmlmlfsbm
fsbvmfsnfkvnknskdnvksvnkbmklbgxbcvbviioewirpldjbfikgrhakls
dldfnlkfdkndfkfjkdshzlfvmzlndhbclkmzxjcvzvvdfbmkgmbkbnxkln
ljhnscunjnjdvdfvmfmbvvbmnmbjzbcdhjbcjnvjnvfzvmcvzmbkzmbkmn
kfvnjzfvnfzvnkzfmvbmzfkbmkzmbmmcnjzcjkdmcmknvjdnjnvscvcnvk
fvvmkxmvkfmkvmkmfxkvmkfnkvnkknkramlvxzmfdvjfnvjakmkmgsmdro
damgamlötrmglmeqmmghrktmbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksx
mlmnbslkfmnkffdnbkngsdfknbksgkblmkmkmknsjbdjbjdsjnvjafnjan
fjnvjbjnbjznbvckcmbkcmbkgxmkbmzkkbnjzgdfbnjzdgjbnzjbgjdbzl
bmklbgxbcvbviioewirpldjbfikgrhaklsdldfnlkfdkndfkfjkdshzlfv
mzlndhbclkmzxjcvzvvdfbmkgmbkbnxklnljhnscunjnjdvdfvmfmbvvbm
nmbjzbcdhjbcjnvjnvfzvmcvzmbkzmbkmnkfvnjzfvnfzvnkzfmvbmzfkb
mkzmbmmcnjzcjkdmcmknvjdnjnvscvcnvkfvvmkxmvkfmkvmkmfxkvmkfn
kvnkknkramlvxzmfdvjfnvjakmkmgsmdrodamgamlötrmglmeqmmghrktm
bmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkn
dzvcnjnvfbnjnjfjfvjknasnvkrakvnianvintvnabkdfkbnkanbgfnban
tbnkgndkbnljnjsnjnvcxvmvnfrnvafuvabvhfvbfkvbzfjbzhvdbahyva
uifaduvajnnvjfnvasfnvujfjdfbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnm
ksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjnvfbnjbmksfgmkbmnskgnbing
kifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjnvfbnjbmksfgm
kbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjn
vfbnjbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmb
gkmkndzvcnjnvfbnjbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbsl
kfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjnvfbnjbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxc
nmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjnvfbnjbmksfgmkbmnskgnbi
ngkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjnvfbnjbmksf
gmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcn
jnvfbnjbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkd

Reading Ron Silliman

Kuulee vierasta kaupunkia niin kuin itseään
katsovat silmät ja tuoksulta kuuluvat vihreät
tai lyijy kynässä täynnä ajatusta lämmöstä
antaa kaiken pehmeytensä kaiken pehmeytenä

hyvältä kutsuvat kädet sormina täällä mielelläni
mitään missä jokainen on huokauksittain pois
kuuntelisi yöt tuoksua jonka lintu itkee vierellä
jonne matkan tekee joen ja joen risteys piirretty.

Mitä näkyy kun sen läpi näkyy
vesi, ilma, valo, minä, itse.

"Pysyväistä on harha." Ilkka Juhani Takalo-Eskola

Hetken ovat huulet silmiä, ihminen lasia, sydän
pimeä vanha joki joka virtaa tästä, tuolta, tuonne.

Suusta pudonneita marjoja
älä itke.

puhd
avar
vast

kiis
kuul
päät

Baby Blue

The carpet, too, is moving under you

Katselen tai oikeammin kuuntelen, kun Nelonen esittää taltiointia Bob Dylanin legendaarisesta esiintymisestä Newportin folk-festivaaleilla enemmän kuin neljäkymmentä vuotta sitten. (Kuuntelen siksi, että nykyään televisioni kestää lämmetä yli puoli tuntia ennen kuvan ilmestymistä.) Olen kuullut ja nähnyt nuo esitykset lukemattomia kertoja, mutta joku ihme niissä on, että ne sykähdyttävät joka kerta. Sykähdyttivät jo silloin kun en vielä ymmärtänyt mitä sanottiin, vaan keskityin kuuntelemaan miten se sanottiin.

Yö niin pitkä
kuin yötä on,
unta se
mikä unen on.

luoj
pääs
pulp

Reading Aki Salmela

Reading Jouni Tossavainen

teok
toim
lähd

muut
voim
läht

tiet
olen
toim

Hiljaiseloa Facebookin aikaan

Tänne voisi laittaa lupauksen
nuoresta rakkaudesta
ja ikuisista miljoonista,
eikä kukaan kävisi kyselemässä omaansa.

Reading Saila Susiluoto

tuos
puhd
koet

kaik
runs
raun

Reading Anselm Hollo

henk
kuul
laus

kuul
ryht
hilj

Reading Juhana Vähänen at 3.30 am, Oct. 16, 2007

Talvi on pimeä kuoppa pimeän kuopan perään.
Jos uni jatkuukin, minä herään.

Läpinäkyvä ihminen,
heittänyt onnensa
tuulen vietäväksi,
eikä tule muita suruja.

Sateessa musiikki kuulostaa samalta valossa ja pimeässä.

Musiikki täyttää korkeankin huoneen.

Musiikkia kuunnellaan ilmassa.

Kaikessa kaikki.

Se mitä en näe on uutta.

Paksun ilman ääni, värillinen hiljaisuus.

Kaksi toisiinsa liitettyä hiljaisuutta.

Lähteestä, joka ei ole ihmisen tekemä.

näyt
liit
katk

puol
kosk
sano

uude
aloi
uude

Ripustaa pelkonsa neljännelle seinälle.

Iloni pimeässä, ajatus ja muisti, sarjassa vai rinnan.

vaiv
roih
tikk


viel
piil
kain

Odotti, muisti itseään,
pimeätä aikaa, ilman minuutteja.

mont
luok
koom

kolk
kann
puom

Ntamon kymmenes nimike on juuri ilmestynyt. Kustantajan mukaan "Mestä on Tuomas Kilven (s. 1967) kymmenes kirja, moniäänistä runoa kielellä jota ei vielä ole olemassa."

ajat
huol
teke
haak
kyet
korv
refl
etee
avau
mahd
mere

Haluatko nauraa ja oppia jotain?

Turun kirjamessujen yhteydessä julkaistiin taas uusia mielenkiintoisia kirjoja. Savukeitaan luettelo täydentyi viidellä nimikkeellä:

Timo Hännikäinen: Taantumuksellisen uskontunnustus
Mikko Myllylahti: Amerikkalainen yö ja muita runoja
Antti Nylén: Vihan ja katkeruudet esseet
Ville-Juhani Sutinen: Merkkihenkilön kuolema
Thomas De Quincey: Englantilaisen oopiuminkäyttäjän tunnustukset (suom. Ville-Juhani Sutinen)

Otan happea. Kerronko vai pidänkö yllätyksenä? Sinä voisit valaista minua.

En osaa sanoa. Esine tallentaa ilman. Kalaharin piikkisiat ovat yksiavioisia. Astiat säilyttävät koristeensa. Kaniini nousee puuhunsa ja laskeutuu takaisin koloon. Unohtakaamme hetkeksi kellot.

laim
kork
leim

Parnasso 5/07 putkahtelee maailmalle. Päätoimittajan blogissa lukee, millaisista aiheista siihen on kirjoitettu. Teemana on siis urheilu.

Aurinko hallitsee karttaa. En saa silmiäni irti. Täytyykö olla jossain?

tien
rien
kaik

Olen katsonut ilman läpi elämäni jokaisena päivänä.

Oi, matkat. Rakkautta varpaisillaan. Minkä nimisenä tahansa.

plac
insi
seri


rapi
appe
poli


spir
obje
brie


prov
pair
sens


corn
writ
down


ever
that
pass


stre
time
only




With thanks to "Tease" by Rae Armantrout