Uhrit ja syylliset
Koska eilinen kritiikkikeskustelu näyttää laantuneen, en näe enää syytä olla saattamatta julki HS:n verkkosivuille lähettämääni mutta julkaisematta jäänyttä kommenttiani. Ainakin toivon, että päätökseni hälventää sen johdosta mahdollisesti syntyneitä spekulaatioita:
Jukka Petäjän kirjoittamaa ja HS:n julkaisemaa sylkäisyä voi syyttää monesta, mutta ei sentään ihan kaikesta. Pieneen tilaan on saatu mahtumaan ihan kohtuullinen joukko niistä epä- ja ennakkoluuloista, joita uutta suomalaista avantgarderunoutta ja sen julkaisukanavia kohtaan yleisesti tunnetaan.
Tämänkaltaiset avoimen vihamieliset ja halveksuvat reaktiot eivät tule tyhjästä, vaan nousevat vääjäämättä esiin taiteen murroskohdissa, eräänlaisena turvallisuushakuisena voimana outoa ja vaarallista kohtaan.
Älkäämme siis suoko kriitikolle sitä tunnustusta, että hän olisi keksinyt kaikki ajatuksensa omasta päästä. Hän on ehkä omaa katkeruuttaan kostava ”syyllinen” mutta myös monen hiljaisen myötäilijän puolesta itsensä alttiiksi asettanut ”uhri”.
Karri Kokko
ntamon ja poEsian julkaisema kirjailija
Kuten näkyy, tekstihän on kiltti kuin mikä, eikä mielestäni yhtään sen ankarampi Petäjää kohtaan kuin muut, läpi päässeet kommentit. Tämä saa arvelemaan, että todennäköisesti julkaisematta jätettyjä kannanottoja on ollut muitakin.
Jokin tässä tekstissä kuitenkin vaivasi toimitusta. Oliko se se, että allekirjoituksellani ilmaisin liian suoraan olevani asianosainen? En tiedä. Toisaalta olen sitä mieltä, että asianosaisuuden ilmoittamatta jättäminen olisi sekin ollut väärin.
En myöskään halua väittää, että päätös olisi perustunut siihen tunnettuun tosiasiaan, että olen vähän väliä avoimesti ilmaissut mielipiteitäni lehden kulttuuriosastosta ja sen kelvottomuudesta. Ei tässä ole kyse yksinomaan minusta.
En liioin väitä, että olisin joutunut sensuurin kohteeksi. Ei se ole sensuuria, että lehti tekee toimituksellisia valintoja.
Ainoaksi perusteeksi jää lausumani "mielipiteen" hämäryys tai arvoituksellisuus, sen "vaarallisuus". Tarkoituksenani oli sanoa, että yksittäisen kriitikon syyllistäminen on kohtuutonta tilanteessa, jossa hän tuli vain kirjanneeksi joukon uutta runoutta kohtaan yleisesti tunnettuja ennakkoluuloja. Vai luuleeko joku tosissaan, että eilisaamuna suomalaisissa aamukahvipöydissä petäjäläiset olisivat olleet vähemmistössä?
Tekstit
8 kommenttia:
Hyvä teksti ja hyvä että julkaisit sen. Ei mun silmiin sisällä mitään sellaista mitä ei ääneen voi sanoa.
Petäjä kieltämättä onnistui kirjoittamaan ennakkoluuloja ansiokaasti esiin. Tekstilaji vain oli väärä. Pahin virhe oli se, että hän kirjoittaa kuin tietäisi mistä puhuu ja olisi lukenut teokset. Valinta kirjoittaa juuri kritiikki taitaakin olla suurimpia ongelmia.
Kolumni olisi sen sijaan mennyt. Ja se olisi pitänyt aloittaa niin, että en jaksanut lukea yhtään kirjaa, sillä vaikuttaa siltä että uusi runous on puberteettivaiheessa.
Nyt journalistisen kardinaalivirheen takia epäkohta ei ole älyllinen, vaan moraalinen.
-aksu
Olet Aksu täsmälleen oikeassa. Kyse on nimenomaan toimituksellisesta virheestä (johon minäkin viittasin puhumalla "Petäjän kirjoittamasta ja HS:n julkaisemasta" sylkäisystä). Jos teksti olisi julkaistu kolumnina, ehdottamallasi tavalla aloitettuna, Petäjä olisi osoittanut rohkeutta panemalla itsensä alttiiksi. Nyt niin ei tapahtunut. Mutta suurin moka on silti toimituksen, ja pidän skandaalina jos tällä ei ole sen suhteen minkäänlaisia seuraamuksia. Ja kärsijöinähän tässä ovat eritoten maksavat asiakkaat eli lukijat, joiden kukkaroa ja älykkyyttä lehti halveksi mitä suurimmassa määrin (kuten Raisa Marjamäki äsken julkaistussa kommentissaan oivallisesti totesi).
Tänään kokonainen C-osastollinen kirjallisuutta. Voitte varmaan arvata, kuinka monta runojuttua.
tjt
Tämä keissi vain vahvistaa halua (ja uhoa) riippumattomuuteen niin kirjoittamisessa kuin kustantamisessa. Sen verran alkavat tasapääkratian remmit kiristyä tässä "kulttuurimaassa".
No ei herrapumanjee, eihän se nyt mitään "toimituksellisuutta" tarkoita, että sun kommenttisi on jäänyt julkaisematta. Se tarkoittaa vain sitä että sun kommenttisi on hävinnyt jonnekin bittiavaruuteen. Eihän se toimitus siellä todellakaan ole moderoimassa noita kommentteja, joku yksi-kaksi tyyppiä vaan lukaisemassa ettei kommenteissa ole mitään hervottomia haistatteluja ja räikeitä epäasiallisuuksia (kiroilua jne.)
Ei tässä nyt mitään toisinajattelijaa olla sensuroitu varmastikaan. Kannattaa vaan lähettää kommenttinsa kahdesti, jos ekaa ei julkaista. Inhimillisiä ja varsinkin tietokoneellisia virheitä tapahtuu paljonkin tässä maailmassa.
Juha: Julkaisin tekstin juuri näitä sensuurispekulaatioita hälventääkseni, koska tiedostan hyvin olevani aivan liian mitätön tekijä joutuakseni sellaisen kohteeksi. Toisin sanoen, keskustelun pihvi on jossain aivan muualla kuin yhden ihmisen henkilössä.
Ne on kuitenkin teinipoikia jotka noita keskusteluja valvoo opintojensa rahoittamiseksi. Niiden on helpompi jättää julkaisematta joku viesti kuin pelätä, että joku taho lehdessä sen julkaisemisesta suuttuu.
- Mr. C
Moi Karri!
Julkaisematta jäänyt vastineesi oli hyvä ja oikeutettu.
Haluaisin kääntää asiasta toisen puolen. Petäjän niputtamat kirjat saattoivat joutua sen sivalluksen tielle, jonka kohde on muualla. Jotkut 2000-luvun runouden taistelijoista saisivat katsoa peiliin, sen verran ylimielistä tekstiä olen paikoin heiltä lukenut. Ensiksi osuvat mieleen V-J Sutisen kritiikit, blogitekstit ja Kerberoksessa julkaistujen kirjoitelmien rotuoppi.
Kokeilevuuutta saa ja pitääkin olla, mutta tulevaisuudesta ei näytetä trailereita emmekä kukaan tiedä, mihin suuntaan runous lopulta tulee kulkemaan.
Korostan, etten puhu nyt Karri Kokosta, vaan esiin nostetusta kritiikistä ja sen mahdollisista taustoista.
Lähetä kommentti