Välitilinpäätös
Tulostin ja luin tänään melkein kaikki vuoden aikana kirjoittamani ja pääasiassa Lyhyttavaraliikkeessä julkaisemani runot, siis ne jotka ovat syntyneet Vapaitten käsien jälkeen. Se on melkoinen nippu, parisensataa runoa. Jotkut runot muistin, muistinpa hyvinkin, mutta yllätykseni oli melkoinen kun suurimmassa osassa tapauksia tunsin lukevani täysin vierasta tekstiä. Olenko minä todella kirjoittanut nämä? En ole kuitenkaan huolissani, päinvastoin. Kokemus saa minut edelleen vakuuttuneeksi, että ponnisteluistamme huolimatta me emme hallinnoi omia runojamme.
3 kommenttia:
Ja vaikka muistaisi valtaosan kirjoittamastaan, mikä sekin lienee mahdollista, ei se vielä tarkoittaisi sitä, että kirjoittamistaan pystyisi erityisesti hallitsemaan.
Just niin. Mutta, täytyy sanoa, se oli järisyttävä mutta myös vapauttava kokemus.
Totta on tuo, mitä tuossa sanot, myös itse, kun välillä katson vanhoja tekstejäni ihmettelen, olenko tosiaan kirjoittanut kaiken tuon. Se on todellakin järisyttävä kokemus.
Lähetä kommentti